Olenko oikeasti ihan ainoa, jonka mielestä ihan kaikesta ei tarvitse puhua? Minulle tuossakin artikkelissa mainitut asiat ovat NIMENOMAAN yksityisasioita, enkä halua kuulla tuollaisista sen ihmeemmin myöskään muilta. En halua myöskään kuulla tarinoita puolituttujen ripulin koostumuksesta tai jalkojen kovettumien irti rassaamisesta.

Ahdistaa ihan mielettömästi nykymaailman vaatimus siitä, että kaikesta pitäisi olla avoin ja kaikki tulisi kertoa mielellään heti. Ja joo, minun ei tarvitse kertoa itsestäni mitään mitä en halua, mutta jos kahvipöytäkeskustelut alkaa olla sitä millä lelulla viimeksi rassasit kammioitasi, niin voi luoja paratkoon.

Sanokaa nyt että mulla on kohtalotovereita?

Ilmoita asiattomaksi

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu