Te jotka olette työksenne Saksalaisten kanssa tekemisissä

Tittelit on niille tärkeitä, ja ne on niistä tarkkoja. Työpaikoilla voidaan olla vuosikausia tekemättä sinunkauppoja, ja ihmisiä kutsutaan muodollisesti tittelillä ja sukunimellä.

Tuttavan mies on työasioissa Saksaan yhteydessä säännöllisin väliajoin, ja yksi yhteistyökumppaneista on kaksinkertainen tohtori. Hänen tittelinsä on Dr. Dr. 

Olen päivittäin tekemisissä saksalaisten asiakkaiden kanssa. Niitä ei kannata yrittää kusettaa vaan kertoo rehellisesti jos joku ei onnistu /viivästyy. Sitä ne arvostaa. Osa on mukavia ja ollaan tehty sinunkaupat, joitakin täytyy teititellä vielä vuosien yhteistyön jälkeenkin.

Tittelit ja hierarkia ovat tärkeitä. Lisäksi epäonnistumiset ovat aina jonkun muun syy. Monessa saksalaisessa firmassa on lisäksi todella vanhanaikaiset työtavat, etenkin pk-puolella. Vain pomoilla kännykät ja paperia tarvitaan paljon asioiden hoitoon.

Hierarkisia, asioiden pitää kulkea oikean tason henkilön kautta. Tekevät pitkää päivää, tai sitten vastaavasti moni nainen työskentelee vain osittain. Pedantteja ja vaativia bisneskumppaneita ulospäin, mutta raskaat lounaat ja oma perhe tärkeitä. Turha yrittää tavoittaa lounasaikaan.

Suomalaiset ollaan niin rehellistä kansaa, että voin pitää omalla työpöydälläni kahvirahan valmiina eikä kukaan tietenkään ota sitä - sehän on minun raha minun pöydälläni. Mutta annas olla, kun saksalaiset kollegat tulevat toimistoon, niin raha katoaa. Voivat jopa rehennellä, että löysin rahaa, niin hyvä nyt ostaa kahvi. Saksalainen löytää rahan toisen työpöydältä. Suomalaisten kesken sitä kutsuttaisi varastamiseksi.

Olen ollut Saksassa töissä ja oma fiilis on, että rehellisyyden osalta ovat samoilla linjoilla kuin Suomessakin, mutta saattavat lipsua helposti myös ylimielisen oloiseksi. Pitävät kiinni siitä mitä on luvattu, mutta omista epäonnistumisista vaietaan. Toisaalta myös varovat antamasta tarkkoja lupauksia jos asiaan liittyy epävarmuutta.

Mulla on asiakkaina saksalaisia. Hankalia ovat. Hierarkkista, monimutkaista kaikki. Kaikki pitää mennä pilkulleen joidenkin ihme sääntöjen mukaan, joilla ei oo lopputuloksen kannalta MITÄÄN merkitystä. Britit, hollantilaiset ja belgialaiset on paljon helpompia ja rennompia asiakkaita!!

Heidän tekemien virheiden selvittäminen äärettömän vaikeaa, etenkin englanniksi.

Ei todellakaan fiksua toimintaa.

Asun Saksassa, ja toetenkin olen päivittäin saksalaisten kanssa tekemisissä. 

Mielestäni saksalaiset ovat rehellisiä ja sovituista asioista pidetään kiinni. Mutta joku tuolla ylempänä mainitsikin jo, että virheiden myöntäminen on heille hankalaa. Hierarkia monilla työpaikoilla on tiukka (itse työskentelen kulttuurialalla, ja meidän duuneissa sitä ei ole. Sinutellaan ihan heti). Varsinkin etelässä naisen on oltava piinkova että pärjää pomona. Konservatiivisilla aloilla miehet eivät voi sietää naista pomona.

Kaljaa kittaavia, isonenäisiä nahkahousuja, joita nolottanee historiansa.

Baijerissa ainakin ollaan hyvin suomalaisten kaltaisia. Rehellisiä ja jonkin verran jäyhiä juntteja. Kyllä niiden kanssa pärjää, kun vähän edes yrittää tutustua niihin ja puhua muuta kuin pelkkää businesta. Vanhempi polvi edelleen muistaa ja arvostaa aseveljeyttä. Saksankielentaitoa arvostetaan.

Jossain muualla päin saksalaiset ovat toisenlaisia, maassa on isoja kulttuurieroja. Kannattaa pitää mielessä, ettei se saksalainen välttämättä ole syntyperäinen saksalainen.

Olen työssäni päivittäin tekemisissä mm. saksalaisten, turkkilaisten, kiinalaisten asiakkaiden kanssa.

Saksalaiset on mun lemppareita. Hommat toimii tarkasti ja hyvin, eikä mitään sähellystä tai ylimääräistä hässäkkää ilmene. Vaativia ovat toki mutta antavat myös tarvittaessa kiitosta hyvin sujuneista jutuista.

En voi muuta kuin kompata varsinkin tuota virheiden myöntämisen vaikeutta. Usein saksalaisilla on myös tapana sanoa asiat hyvin suoraan ja töksäytellen. Koin sen oikeastaan ylimielisenä ja loukkaavanakin, mutta sitten asuin itse muutaman vuoden Saksassa ja huomasin että saksalaisille se on ihan tavallinen keskustelutyyli eikä kukaan edes ajatellut että se kuulostaa ikävältä töksäyttelyltä.

Nykyään olen pohjoismaalaisten kanssa tekemisissä työn tiimoilta ja he ovat aivan ihania ja mutkattomia, ei ole ikävä saksalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään olen pohjoismaalaisten kanssa tekemisissä työn tiimoilta ja he ovat aivan ihania ja mutkattomia, ei ole ikävä saksalaisia.

Ruotsalaiset eivät tahdo saada asioita päätetyksi ja tanskalaisiin ei voi luottaa, ihan kivoja muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään olen pohjoismaalaisten kanssa tekemisissä työn tiimoilta ja he ovat aivan ihania ja mutkattomia, ei ole ikävä saksalaisia.

Ruotsalaiset eivät tahdo saada asioita päätetyksi ja tanskalaisiin ei voi luottaa, ihan kivoja muuten.

Ruotsalaisten kulttuuri niin hienotunteista, varotaan riitoja jne. Täällä jos sanoo jollekin että tsemppaa nyt vähän niin ruotsissa siitä mennään koko porukalla keskustelemaan työpsykologin avustamana.

Ihan hienoa, tavallaan.

Ap

Olen työskennellyt pari kymmentä vuotta saksalaisten kanssa ja totta on, että he eivät mielellään myönnä virheitään. Aina, kun olen itse myöntänyt ja ottanut vastuun virheistäni, saksalaiset yhteistyökumppanini ovat olleet uskomattoman ystävällisiä. Parhaat mailit olen heiltä saanut nimenomaan näissä tilanteissa. Muuten työskentelen mieluummin saksalaisten kuin esim. englantilaisten tai tanskalaisten kanssa.

Olen työskennellyt pari kymmentä vuotta saksalaisten kanssa ja totta on, että he eivät mielellään myönnä virheitään. Aina, kun olen itse myöntänyt ja ottanut vastuun virheistäni, saksalaiset yhteistyökumppanini ovat olleet uskomattoman ystävällisiä. Parhaat mailit olen heiltä saanut nimenomaan näissä tilanteissa. Muuten työskentelen mieluummin saksalaisten kuin esim. englantilaisten tai tanskalaisten kanssa.

Ollaan iso asiakas parille teollisuuden toimijalle siellä. Kaikki sujuu. Työkieli on englanti.

Saksalaisten kanssa hommat sujuu hyvin, kun ovat hyvin samankaltaisia kuin me.

Pahimpia taas ovat:

Ranskalaiset: Ovat itseään täynnä olevia idiootteja, jotka eivät osaa englantia, eivätkä vastaa sähköposteihin.  Tykkäävät lakkoilla ja osoittaa mieltään aina kun on mahdollisuus.

Intialaiset: Eivät ole niitä penaalin terävämpiä kyniä. Siellä ei opeteta ilmeisesti itsenäistä ajattelua ollenkaan, joten kaikki pitäisi heille kertoa erikseen. Heillä on miljoona lippua ja lappua, mutta jos ei juuri kyseiseen tapaukseen ole lappua, niin sormi menee heti suuhun. Osa heistä valehtelee ihan älyttömästä.

Edellisessä elämässäni tein yhden projektin saksalaiselle asiakkaalle.

Muodollisuus ja tarkka raportointi työn kulusta oli avain hyvään yhteistyöhön.

Kysyivät minua uuteenkin projektiin, vaikka en mielestäni ollut työssäni kovin hyvä.

Olin jo vaihtanut alaa kokonaan.