Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette iän myötä kyllästyneet bailaamiseen ja nautitte sen sijaan rauhasta ja luonnosta
09.09.2019 |
Osaatko kertoa mistä johtuu ja mikä johti siihen että toinen lakkasi kiinnostamasta ja toinen alkoi kiinnostaa?
Myös muut vastaavat esimerkit ns. rauhoittumisesta ja harmoniasta kiinnostaa
Kommentit (52)
En ole ikinä bailannut. Muutaman ravintolakäyntiä nuorena oli pakkopullaa kun mukamas piti mennä ettei pidetä outona. Luontoa rakastan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa kaikki em. edelleen vaikka keski-ikäinen olenkin.
Millä tavoin bailaat tai muuten vietät railakasta aikaa? Kuinka usein?
Vietetään illanistujaisia kavereiden/kaveripariskuntien kesken tai lähdetään teatteriin, keikalle, syömään, pubiin, mitä näitä nyt on.
Mä olin juuri tuollainen kunnes lopetin alkoholin käytön ja kaikki muuttui.
Eli nyt et käy ravintolassa syömässä, teatterissa, et tapaa kavereita iltaisin, et käy keikoilla.... mitä oikein teet??
Kyllästyin krapulaan. Ikää tuli, niin krapulat vaan pahentui. Nykyään otan max 2 annosta, en käy baareissa, kun en jaksa edes valvoa. Lauantai- ja sunnuntaiaamut on nautinto, kun herään aikaisin, juon kahvia ja lähden kävelylle.
Ei hikoilua, huonosti nukkumista, päänsärkyä, pahoinvointia, iltaan saakka torkkumista.
Minun "biletys" oli aina sitä, että join liikaa helpottaakseni sosiaalista jännittämistä ja miellyttääkseni muita, tanssin yökerhossa tuntikausia ja sitten kärsin koko seuraavan päivän aivan hirveästä krapulasta ja morkkiksesta, vaikka en oikeasti mokaillut mitään.
Kolmisen vuotta sitten sain vaan tarpeekseni. Vaikka introverttina nautin yökerhoissa aina siitä, että saa olla yksin ihmisjoukon keskellä eikä melun takia tarvitse yrittääkään jutella kenenkään kanssa, ei se vaan ole minulle sopiva toimintatapa eikä alkoholi edes saa minua iloiseksi. Ei ole sen arvoista.
Tykkään viikonloppuiltanakin olla rauhassa kotona, lämpimässä ja hiljaisuudessa, puuhata omiani ja voida seuraavana päivänä hyvin. Olen nyt 32v ja tuntuu ihan hyvältä jatkaa tällä "kaavalla", tämä sopii minulle paremmin kuin juhlijan esittäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pienestä pitäen tuntenut olevani vääränlainen, että olisi pitänyt olla sosiaalinen, hauska ja menevä. Sellaiseksi yritin tekeytyä, mikä uuvutti. Parikymppisenä kävin traumaterapiassa, jonka myötä opin hyväksymään todellisen luontoni (viihdyn itsekseni, janoan rauhaa, rakastan luonnossa liikkumista ja hiljaisuutta, lukemista ja pohdiskelua). Sitten vielä sairastuin työkyvyttömäksi ennen kuin täytin 30v. mihin loppui kaikki menemiset.
Luonto ja rauha kiinnosti aina sen bailaamisen ohella. Iän myötä se painopiste on muuttunut aina vaan enemmän sinne luonnon ja rauhan puolelle. Nykyään bailaaminen on se kun muutaman kerran vuodessa käy keikoilla tai festareilla.
Tai se, että miehen kanssa tansitaan Scooterin tahtiin omassa keitiössä sienten putsaamisen lomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys ajoi baareista luontoon. Ei ollut enää ketään kenen kanssa käydä missään. Metsäpolulle voin mennä yksin, baariin ei kiinnosta yksin lähteä. Ennen kaipasin niitä biletysiltoja, enää en kun on tottunut jo tähän krapulattomaan elämään.
Bailaamisessa ykkösjuttu oli naisseuran hankinta. Nyt on oma nainen niin ei tarvitse enää hankkia.
Iän myötä krapulasta ja univajeesta toipuminen kestää kauemmin. Ts. ”hinta” hauskanpidosta on isompi kuin nuorena eikä sitä halua
Keski-ikäisenä on havainnut, että oma kroppa ei kestä mitä tahansa ja alkaa tulla kaikkea vaivaa. Treenaaminen ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on noussut prioriteeteissa.
Nyt kun on lapsia, haluaa viettää heidän kanssaan aikaa ja opettaa esimerkiksi retkeilytaitoja. Bailaukseen käytetty aika olisi pois yhteisestä ajasta lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävuodet 14-19 tuli vedettyä aika vauhdilla. Uudet opiskelukaverini sen sijaan ottivat huomattavasti sivistyneemmin. Sopeuduin porukkaan. Löysin miehen, joka viihtyi enimmäkseen kotona. Sain lapset. Mahdollisuus biletykseen kävi koko ajan kaukaisemmaksi. Työkavereiden kanssa käyn pari kertaa vuodessa juhlimassa oikein pitkän kaavan kautta, mutta muuten liikun piireissä, joissa juodaan lasi viiniä tai ehkä kaksi.
Toden sanoakseni kesäiset rocktapahtumat olivat aivan hirveitä kokemuksia nuorenakin. Kävin pari kertaa, kärsin koko ajan. Juhannusjuhlat olivat nautinnollisia.
Minua Ei kiinnosta bilettäminen. Mutta ei kyllä luontokaan. Rauha joo, mutta mihinkään pöpelikköön en halua.