Te jotka olette iän myötä kyllästyneet bailaamiseen ja nautitte sen sijaan rauhasta ja luonnosta

Kaikkea tasapuolisesti. Biletän metsässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa kaikki em. edelleen vaikka keski-ikäinen olenkin.

Millä tavoin bailaat tai muuten vietät railakasta aikaa? Kuinka usein?

Vietetään illanistujaisia kavereiden/kaveripariskuntien kesken tai lähdetään teatteriin, keikalle, syömään, pubiin, mitä näitä nyt on.

Mä olin juuri tuollainen kunnes lopetin alkoholin käytön ja kaikki muuttui.

Joo-o. No onnea.

Outo kommentti

Ei sen oudompi kuin se mihin vastasi.

Joo 23 vuotiaana.

Join ekan kerran kun olin 18v, ja siitä se sitten lähti kun menin opiskelemaan, juotiin, naitiin ja bailattiin joka viikonloppu.

Nykyään juon alkoa ehkä 3krt vuodessa, baarissa käynyt viimeeksi vuosi sitten, mutta olin kaverille seurana.

Kyllä tekisi mieli mennä bailaamaan oikein pirusti baariin, mutta nykyään alkoholi tekee mulle jotain outoa..

Lihaksiin ja niveliin särkee, teen kuolemaa. Krapulaa ei ole ollut kuin kahdesti, varmaan siihen verrattava olotila.. ja se siis tapahtuu samana iltana kun juo, eli ei aamulla.

Mutta onhan se ihanaa kun saa tanssia! Ja katsella sitä menoa ja meininkiä. Karaokepaikoista tykkäsin aina.

Mutta se melu, kova musiikki joten huutaminen ja rahan meno.

Jokin outo "aikuistuminen" tapahtui kun 23v täytin enkä enää kaivannut baariin. Vaikka olin sinkku. Enkä enää halunnut yhden illanjuttuja, seksiä vasta seurustellessa.

Sitten tapasin miehen ja molemmat ollaan enemmän kotihiiriä.

Nykyään liatan kuulokkeet korviin ja tanssin kotona.

Ja kysyit jotain syytä, en tiedä. Onhan siellä mukava bailata yms mutta ei sitä tee enää mieli koko ajan. Nuorempana tahtoi koko ajan juomaan.

Nykyään en tykkää edes alkoholin mausta, joten otan mieluummin limpparia. Ehkä se on se suurin syy, miksen harrasta baareilua enää.

T. 26v nainen

Ja miksei näitä kaikkia voi tehdä? Ei bailaaminen tarkoita, että sitä harrastetaan 24/7 tai istuta 24/7  myöskään metsässä kuuntelemassa luontoääniä. Kaikelle on aikansa ja paikkansa.

Vedin nuorempana 20-30 vuotiaana kaatokännejä noin 10 kertaa vuodessa muiden mukana. En ole ikinä viihtynyt bilettämässä, mutta alkoholin voimin se oli ihan hauskaakin. Sai sekoilla menemään toilaillen milloin mitäkin, mutta kuitenkin sen verran järki päässä ettei ikinä sattunut mitään muuta pahaa kuin seuraavan päivän krapula. En ikinä harrastanut esim. seksiä kenenkään kanssa alkoholin takia, eikä yhtään yhdenillan juttua syntynyt. Tyhmiä, mutten ilkeitä,  puhuin, mutta samapa tuo.

Nykyään en ole mistään ihmisestä tai heidän hyväksynnästä riippuvainen, joten en juo seuran vuoksi tai hauskemmaksi ja näin ollen pidetymmäksi tullakseni. Olen tosi hyvä tyyppi ilman alkoa. Joskus tosin möläytän assimaisia suoria juttuja, joita jälkeenpäin kadun, koska ymmärrän ettei ihminen usein ymmärrä asioita kuin omasta perspektiivistään.

Bailasin ankarasti vajaasta nelikymppisestä yli 50-vuotiaaksi. Joka viikonloppu baanalla, mutta en koskaa ottanut mitään örvellyskännejä. Tykkäsin tanssia ja bilettää ja harrastaa irtosuhteita. Hauskaa oli! Sitten aloin seurustella, mutta jatkoin bilettämistä kaverini kanssa viikonloppuisin. Nyt on muutama vuosi mennyt hiljaisemmin, koska asumme eri maissa. Mutta edelleen kaipaan bailaamista. Yksin en viitsi lähteä, eikä kaveraita ole. Joten bailaan vaan kumppanini kanssa, mutta en niin paljoa läheskään kuin kymmenen vuotta sitten. Miespuolinen olen, selvennyksen vuoksi.

Baareissa jonottaminen kyllästytti. Ensin sisään ja sitten jatkuvasti baaritiskillä. Humalassa olevaa asiakasta aina vähätellään, oli se sitten baaritiskillä tai taksissa. Juon edelleen itseni mukavaksi, mutta en maksamalla 10e drinkkejä baarissa. Kuuntelen just sitä musaa spotifystä mitä haluan ja syön hodareita sohvalla. Ei jaksa maksaa viinapullon hintaa yhdestä drinkistä ja kuunnella kun poke länkyttää jostain miksei joku asia jäänyt narikkaan.

Ma harrastan edelleen molempia. Tykataan miehen kanssa kayda esim. ulkona syomassa ja menna sielta baariin, tai festareilla/keikoilla/kaupunkilomilla viikonlopun yli. Tai kutsutaan ystavia kylaan tai kylaillaan itse. 

Ellei ole muuta, niin perjantai-iltaisin tehdaan tapaslautanen ja otetaan siina samalla viinia. Yleensa menee pullo tai kaksi kahteen pekkaan koko illan aikana, ei siis aiheuta krapulaa seuraavaksi paivaksi. 

Mutta tykataan kylla myos luonnosta, sunnuntaisin on meidan "luontopaiva" kun pakataan evaat/piknik ja mennaan koiran kanssa jonnekin metsaan/lammelle ym.

Myos jooga ja meditointi ovat rauhoittaneet, miehen kanssa harrastetaan nykyaan molemmat joogaa - lahinna kaydaan yhdessa yin-joogassa nimenomaan rauhoittumassa. 

N44

Vierailija kirjoitti:

Olkaa vaan muumioita. Minä bailaan ja niin kauan kuin vain henkeä piisaa. Ikä 50 v.

Pompi vaan, bilezombi.

Sain lapsen. Ajattelin raskaana ollessani, että mihin festareille suunnistan ensi kesänä, mutta kun vauva syntyi, ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Tuntui kuin entinen bile-elämä olisi tapahtunut jollekin toiselle.

Niin se vain jäi, ja nykyään käyn ulkona ehkä kolme kertaa vuodessa, enkä siitä hirveästi nauti. Krapulatkin on kauheita kun juo niin harvoin. Tykkään olla seurassa ja nähdä kavereita edelleen, mutta joku yökerho on hirvein painajainen nykyään. On ihanaa olla kotona.

Yksi syy on myös parisuhde: en etsi miestä, jiten minua ei kiinnosta myöskään yöelämä.

Koko aikuisikä vartijana ja ovimiehenä minkä aikana on nähnyt niin paljon kaikkea hölmöilyä alkoholin kanssa ettei itseä kiinnosta. Hirvittävää myötähäpeää tuntee oikeastaan jokaisessa työvuorossa ovella. Pahimpia on juurikin pikkujoulu aika ja uudet vuodet yms. Jos käyn itse baarissa juon muutaman oluen ja teen sen arkena kun paikalla ei ole amatööreja. Paremmin siedän spurguja kuin mihinkään tyytymättömiä keski- ikäisiä tai kukkopoikia.

Erosin jokin aika sitten ja tästä huolimatta löydän itseni luonnosta kävelemästä koiran kanssa :) Bilettämässä olen ollut viime vuoden puolella :D

En halua tuhlata rahaa, baareissa on kallista.

En jaksa enää valvoa myöhään.

Olen jo saanut melusta kuulovaurion oikeaan korvaani, en halua olla kovassa metelissä.

En jaksa humalaisia ihmisiä, en edes silloin kun olen itse humalassa.

Ei vaan jaksa enää. Kaikkea on nähty ja koettu. Illanistujaisia toki on edelleenkin, mutta nekin ovat muuttaneet jo muotoaan eikä kovinkaan usein vuodessa edes jaksa. Vitsit on jo kerrottu ja mokailut mokailtu ja kaikenmoiset juomat maistettu, känni tai biletys itsessään ei enää säväytä. Luonto on ollut aina rakas voimanlähde ja nykyisin jos haluaa jaksaa elää, se on jopa välttämätön.

Jossain vaiheessa mulla oli laihdutus-ja kuntoilukuuri meneillään ja siitä tulikin pikku hiljaa elämäntapa. Laihduttamiseen alkoholi ja päiväkausien väsymys krapulan jälkeen ei oikein sopinut.

Kun pitkän aikaa vähensi juhlimista, alkoi ihan oikeasti nauttia muista asioista enemmän. Esim. ulkoilu metsässä, uiminen, salilla käynti, rullaluistelu, jäälenkki tai saunailta voittavat nykyään alkoholintäytteisen juhlaillan. Rahaakin käytän baarin sijasta mieluummin esim. kodin sisustamiseen tai harrastuksiin.

Välillä on pakko juoda sosiaalisten suhteiden vuoksi, mutta nykyään otan maltillisemmin. Ei enää koko illan roskaruokasatseja, baareissa läträystä ja kamalaa krapulaa. Hiukan viiniä ja seuraavana päivänä jo takaisin arkeen.

Kuka aikuinen ihminen jaksaa notkua jossain kapakoissa? Ja miten normituloisella on edes varaa?

Minulle alkoholi aiheutti alakuloa ja masentuneisuutta. Join vajaa 10 vuoden ajan säännöllisesti viikonloppuisin pe tai la ja sen jälkeen kärsin 1-3päivää krapulasta. Krapulassa nukuin seuraavan päivän ja sitten pari päivää oli lähinnä henkistä morkkista.

Touhu alkoi pikkuhiljaa huolestuttaa ja ahdistaa, kun puolet viikosta meni toipumiseen ja yleensä ke ja to odotin vaan viikonlopun känniä. Baarissa oli hauskaa tanssia ja tavata ihmisiä mutta usein sattui ikäviäkin asioita esim hukkasin tavaroita tai jouduin keskellä muiden kännisten riitatilanteita. Nämä harmitti jälkeenpäin.

Reilut 3vuotta sitten mitta tuli täyteen omaa tyhmää elintapaa. Päätin lopettaa säännöllisen alkoholin käytön. Tapasin elämäni miehen ja saatiin pian ihana lapsi. Nykyään kaikki touhuaminen lapsen kanssa on parasta elämässä. Lapsi on nyt kohta 2v enkä ole käynyt enää kertaakaan baarissa. Ei ole ikävä niihin! Rakastan nyt rauhaa ja alkoholittomia ja terveellisiä juomia. Ei enää krapulaa. Paino on pudonnut, iho ei ole enää kuiva. Nukun paremmin eikä masenna. :)

Elin railakasta elämää kolmevitoseksi. Opiskelin, tein uraa ja vietin aikaa paljon kaveriporukalla baareissa, konerteissa jne. Väittelyn ja noususuhteisen uran kunnolla alettua ei oikeasti enää saanut tuosta bailaamisesta mitään, se vei energiaa paljon enemmän kuin toi, kännisten ihmisten sönkötys oli rasittavaa kuunnella, tuntui, että koko kuvio oli jo niin nähty. Päätimme seurustelukumppanini kanssa yittää lasta, ja niitä tulikin kaksi peräkanaa. Tuossa elämänvaiheessa biletys kiinnosti vielä vähemmän, niitä kiksejä elämään sai lasten nauruista ja töissä onnistumisista. Juominen jäi jossain vaiheessa kokonaan, ei vaan kiinnostanut, oli oma rento itsenä ilmankin ja juopuneiden seura alkoi rasittaa. Elämässä niin paljon enemmän antavaa kuin baarit ja yöelämä. Konserteissa kävin ja käyn, mutta monesti olen autolla.

Nyt kun lapset jo aikuisia ja eläkeikä lähestyy kiinnostaa biletys erittäin vähän. Miehen kanssa tykätään juuri luonnossaolosta, vaeltamisesta, mökillä kalastamisesta, marjastamisesta ja sienestämisestä. Ehkä sitä marinoi itsensä tarpeeksi nuorempana, että tuollaista ei enää hupina koe, työpaikan kosteat juhlatkin tuntuvat rasittavilta sietää. En koe, että elämä olisi yhtään tylsempää vaikkei biletä, ihmisiin tutustuu muutenkin, voi olla hauskaa ja juhlaa elämässä ilman känniä. Ehkä monilla tuo biletys on ikäkausijuttu, tehdään sitä koska niin "kuuluu", myöhemmin löytyy enemmän omanlainen tapa viettää aikaa. Tähän viittaisi nykynuorten uudenlaiset kuviot, osassa porukassa biletys ei kuulukaan porukan pirtaan, vietetään aikaa selvin päin jutellen, pelaillen ja syöden yhdessä.

vähän hassu aloitus. No teen noita kaikkia, eihän nuo sulje toisiaan pois. Osaan nauttia elämästä monin eri tavoin. M

Hyvä jos bailaa nuorena ja saa tarpeekseen. Laivoilla näkee vanhempia naisia aivan hirveässä kunnossa. Jopa vanhat naiset kaatuilee kossupatteri kädessä. Ei olla totuttu alkoholiin. Juuri vanhusten alkoholiongelma on lisääntynyt.