Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä jotta tulisi oikeasti uskoon?
09.09.2019 |
Olen yrittänyt tulla uskoon jo vuosia ja välillä turhauttaa...Joskus on sellainen tunne, että olisi ihan juuri tulossa uskoon, vaikea selittää, mutta tuntuu että on ihan siinä reunalla, mutta se ns. lopullinen ratkaisu ei vain onnistu, rukoilen ja luen Raamattua ja koen kyllä jollain tasolla uskovani siihen kaikkeen, mutta pelastusvarmuutta ei ole ja mielessäni kuitenkin epäilen jatkuvasti. Koen olleeni etsikkoajassa jo vuosia ja pelkään että se loppuu pian. Miten te uskovat jotka tätä palstaa lukevat, olette tulleet uskoon, olisiko antaa jotain neuvoja tähän tilanteeseen?
Kommentit (12)
Mitä odotat, että tapahtuu, kun tulet uskoon? Odotatko jotain, mitä ei ole olemassa.
Uskossa oleminen on minulle vain uskoa. Tai se on vielä pidemmällä uskon takana. Se on tietämistä. Mutta ei se miltään ”tunnu”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskontoa voi toki hrjoittaa kuka tahansa, mutta ei uskoon voi päättää tulla. Siksihän sitä kutsutaan uskoksi, eikä tiedoksi.
En ole "tullut uskoon", usko on "tullut minuun". (ja vääräleukailijat en puhu Uskosta vaan uskosta). Tai voisiko olla niin, että usko on aina ollut minussa, jo lapsesta asti. Ei ole ollut epäilyjä koskaan. Toki nuorena puhuttiin hirveästi uskonratkaisun tekemisestä, mutta en ole koskaan sellaista tehnyt. Ja loppujen lopuksi, sehän on aika omavaltaista? Että minä itse oon tehnyt tässä nyt jotrain ratkaisevaa? Kun sehän on kuitenkin Jumalan tekoa, armoa kaikki, Pitää nöyränä, kun ei voi brassailla, että minäpä muuten tulin uskoon...
Moni on kokenut jotain ns. ylimaallista tilanteissa, tehnyt ratkaisunsa, saaneet rauhan, kuulleet suurinpiirtein pasuunain soittoa tilanteessa. Minulta ne kaikki on jääneet, olen uskossani pikku hiljaa kasvanut, ihan vaan Jumalan armon vaikutuksesta. Varmuus ja luottamus vaan kasvaa, vaikka mitään järisyttävää ei sinänsä ole koskaan tullut koettua.
Kaipaan uskonvarmuutta ja sisäistä rauhaa, ettei tarvitsisi murehtia kadotukseen joutumista eikä sitä, onko oikeasti uskossa vaan että tuntisi oikeasti sen uskon tarpeeksi vahvasti...
ap vastaa kirjoitti:
Kaipaan uskonvarmuutta ja sisäistä rauhaa, ettei tarvitsisi murehtia kadotukseen joutumista eikä sitä, onko oikeasti uskossa vaan että tuntisi oikeasti sen uskon tarpeeksi vahvasti...
Tuolla ei ole mitään tekemistä uskon kanssa, vaan sinun pitää selvittää oma syyllisyytesi. Miksi kannat sellaista? Jos et ole tehnyt mitään väärää, niin se on ns. väärää syyllisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rukoile Jumalalle suoraan ja sano, että sinun on vaikea uskoa ja että kaipaat tähän apua. Tuo vain kaikki Jumalan eteen. Ihan kaikki. Älä koskaan luota itseesi.
AMEN
Toiset meistä ei saa sellasta tunteen tason varmuutta, mutta onneksi se ei tee tyhjäksi Jumalan lupauksia meidänkää kohdalla eli voidaan silti luottaa siihen et pelastus koskee myös meitä, riippumatta siitä miltä tuntuu tai ei. Mä myös suosittelen netistä kuuntelee Liisi Jokirannan saarnoja esim pelastava usko tai lukee Olavi Peltolan opetuksia. Jumala haluaa pelastaa jokaisen ja ei oo mitään syytä miksei suakin, ja ihan heikkokin usko riittää kunhan se kohdistuu Jeesukseen, ei Jumala vaadi meiltä mitää vaa lahjaksi antaa kaiken, voi sillee vaa jäädä sen varaan että Jumala on luvannut että jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu, et vaikka me epäiltäisiin nii Jumalan puolelta meidän pelastuminen on varma ja pysyvä, se ei siitä mihinkään muutu. Minun armoni ei sinusta väisty, eikä rauhanliittoni horju, sanoo Herra sinun Jumalasi. Että ihan rauhassa voi jättää kaiken Golgatan ristille ja vaa jäädä Vapahtajan sylii lepäämään, meiltä ei vaadita mitään suorituksia tai kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rukoile korkeimmaltasi halua halun haluamiseen uskoon tulemiseen.
Herran siunaus
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua.
Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle
ja olkoon sinulle armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi
ja antakoon sinulle rauhan.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Aamen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap vastaa kirjoitti:
Kaipaan uskonvarmuutta ja sisäistä rauhaa, ettei tarvitsisi murehtia kadotukseen joutumista eikä sitä, onko oikeasti uskossa vaan että tuntisi oikeasti sen uskon tarpeeksi vahvasti...
Pelastava usko ei ole mikään tunne eikä varmuus, vaan sitä että haluaa turvautua Jeesuksen sovitustyöhön. Jos haluat uskoa Jeesuksen sovitustyön omalle kohdallesi, vaikka et olisikaan täysin varma sen todellisuudesta tai vaikka moni asia olisi sinulle epäselvää tai et pystyisi hyväksymään kaikkia opillisia yksityiskohtia, niin olet kaikesta huolimatta uskossa. Jumala sitten pikkuhiljaa kasvattaa suurempaan varmuuteen ja selkeyteen. Ihminen, jossa Pyhä Henki ei vaikuta, ei murehdi kadotukseen joutumista tai omaa uskossa olemistaan. Nyt vaan rohkeasti katse omasta sydämestä Kristukseen. Itsestäsi et tule varmuutta koskaan löytämään, Jumalan työ on se mikä kestää.
Ala vetää huumeita. Jää kinni. Joudu vankilaan. Tule kidutetuksi. Sitten alkaa pikkuhiljaa uskonto maistua.
Rukoile Jumalalle suoraan ja sano, että sinun on vaikea uskoa ja että kaipaat tähän apua. Tuo vain kaikki Jumalan eteen. Ihan kaikki. Älä koskaan luota itseesi.