Ei oo pakko jos ei halua

Olen 80-luvulla syntynyt, ja minut on kasvatettu tekemään asioita joista en välttämättä pidä. Asiat vain täytyy tehdä velvollisuudesta. Näitä on esimerkiksi:

-syödä kaikki ruoka lautaselta. Vierailulla otetaan kaikkea mitä tarjotaan, vaikka kuinka ällöttäisi.

-kouluun/töihin mennään vaikka olisikin vähän lämpöä. Oksennustaudissa lupa olla kotona. Jos jää kotiin sairastamaan, täytyy vähintään kotitöitä tehdä ettei vallan pääsisi nautiskelemaan.

-harrastuksia ei lopeteta. Jos ei tykkää, niin opetellaan tykkäämään. Lapset ei päätä.

-kaikki työ otetaan vastaan. Joutenolo on häpeä ja laiskan merkki. Jos ei saa alan hommia niin pilkkoa vaikka lehmänpaskaa.

-kotitöitä tehdään. Jos ei ole ikkunat pesty vapuksi ja toisen kerran ennen lokakuuta, on laiska. Sauna pestään kerran kuussa, lakanat vaihdetaan perjantaisin yms. Ei auta maata sohvalla viltin mutkassa jos kotityöt tekemättä.

-huvia vältettävä. Laiskistuttaa ihmisen.

Lista olisi loputon. Idea on siinä, että elämä ei saa olla mukavaa. Onko muita jotka on kasvatettu näin? Huomaan että nämä ajatukset nostavat edelleen välillä päätään. Yritän antaa lapsille lepoa ja huvia, mutta en kyllä pysty kauaa mitään loikoilua katsomaan vaan hoputan lapset ulos vaikka pyöräilemään mielummin. Minkäs teet kun kasvanut koivuniemenherran pelin alla.