Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia surra 3 kk sitten menehtynyttä
Kommentit (11)
Mä suren edelleen äitiäni joka kuoli kohta 3vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kissa kuoli 4v sitten ja vieläkin jos ajattelen sitä, niin suren. Sama koskee lapsuudenaikaista kissaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun kissa kuoli 4v sitten ja vieläkin jos ajattelen sitä, niin suren. Sama koskee lapsuudenaikaista kissaa.
mun oli myös lapsuudesta asti ollut kisuli. Kolahti kovaa ja syvästi tuo hänen kuolema.en ole tästä viitsinyt kertoa kellekään mutta itken aina öisin kissaani
2006 kuoli rakas koirani, välillä vieläkin tulee suru ja ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia. Lemmikin menettäminen voi saada aikaan samanlaisen reaktion kuin läheisen menetys. Etenkin jos lemmikit on tärkeämpiä kuin joku läheinen.
Totta kai on. - Miksei olisi? Moni kissa on monelle paljon ärkeämpi kuin moni verisukulainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai on normaalia surra. Suru on normaali reaktio lemmikin menetykseen. Lemmikit ovat rakkaita ja tärkeitä.
Lapsuudenkotini kissa kuoli vuosi sitten. Edelleen joka kerta siellä käydessäni tuntuu kuin kissamme tulisivat ovelle vastaan.
On. Oma koirani lopetettiin 3 kuukautta sitten ja suren sitä päivittäin 💕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suru vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla. Se voi kestää vuosia. Kolme kuukautta on lyhyt aika.
Kissa on tärkeä perheenjäsen. Tämä on ehkä tabu, mutta ihmiset surevat monesti lemmikkiä enemmän kuin jotain sukulaista, koska lemmikin kanssa eletään päivittäin kotona.
Oma Oskuni kuoli tammikuussa, ja vasta viime aikoina olen alkanut tuntea todellista surua. Se jotenkin yllättäen tulee todeksi, että kissa ei tule koskaan takaisin. Sitä on vaikea käsittää.
Alussa olin aika turta. Kissan lopettaminen oli helpotus, koska se oli niin sairas. Emme jaksaneet enää hoitaa sitä, ja kissa oli jo pitkään ollut väsynyt ja ahdistuneen oloinen. Tuli tunne, että olisi ehkä pitänyt tehdä päätös jo aikaisemmin. Eläinlääkäri oli hienotunteinen ja antoi meille paljon aikaa Oskun kanssa, lopetustilanne oli aika positiivinen.
En moneen kuukauteen tuntenut oikein mitään. Kipu alkoi kuukausi-pari sitten. Ajan bussilla päivittäin ohi mainoksesta, jossa on saman näköinen kissa kuin Osku. Alussa se oli minulle lohduttavaa, mutta nyt on alkanut tuntua pahalta. Olen myös alkanut tuntea ajoittain epätoivoa, etten koskaan saa nähdä Oskua enää. Se tuntuu painona rinnassa tai kipuna mahassa.
Kuolema on lohduton asia, mutta vähitellen elämä jatkuu. Jossain vaiheessa pystyn varmasti muistelemaan Oskua positiivisesti, ilman että olen ahdistunut. Näin kävi myös kun isovanhempani kuolivat. Turta, epätodellinen tunne. Sitä seuraa ahdistus ja epätoivo. Vähitellen aloin tottua siihen, ettei mummoa ja ukkia enää ole. Pahinta surua kesti noin vuosi, sitten alkoi helpottaa.
on