Mistä tietää onko seonnut vai löytänyt totuuden?
Musta tuntuu että elämässä ei ole mitään logiikkaa. Tai niinkun että avaruudesta katsottuna kaikki näyttää vaan joltain rottakokeelta (vrt. Truman Show) eikä kukaan tiedä absoluuttista elämän tarkoitusta tai alkua tai loppua ja elämä on vähänku Sims -peli jota joku ohjailee tai ei. Miten tän tajuttuttuaan voi jatkaa? Muut vaan elää eikä ajattele liikoja. Tuntuu kuin itseltä pis pudonnut laput silmiltä ja kaikki tuntuu kyyniseltä ja lavastetulta niin voiko olla oikeassa ja kaikki muut (paitsi jotkut muut saman kokevat) "huumattu" elään peruselämää?
Kommentit (14)
Katso Matrix .. niin huomaat miten syvä jäniksen kolo on. 😉
Eikö siitä sekoaisi melko varmasti jos totuuden löytäisi?
Oot seonnut.
Ja mitä sitten vaikka oliskin totta? Et sä sille mitään mahtais.
Vierailija kirjoitti:
Oot seonnut.
Ja mitä sitten vaikka oliskin totta? Et sä sille mitään mahtais.
Juuri niin. Ottaa vaan itsensä liian vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot seonnut.
Ja mitä sitten vaikka oliskin totta? Et sä sille mitään mahtais.Juuri niin. Ottaa vaan itsensä liian vakavasti.
Ei halua uskoa omia silmiään, korviaan, tuntoaistiaan?
Maku- ja hajuaistit on turrutettu jo edellisen sukupolven aikana:-D
Jospa lukisit oikeita, vaikka filosofian, kirjoja? Ja pysy poissa internetin huuhaa palstoilta. Näin voit saada vähän perspektiiviä ajatuksiisi.
Totuus on 42.
Ja nyt voisitte mennä ulos, siellä on upea ilma...
Jos sinusta tuntuu että mailma on hullu niin olet järjissäsi.
Mitä noilla sun oivalluksilla tai kysymyksillä on oikeastaan mitään merkitystä? Simulaatio, jumalan luoma, sattumalta syntynyt, ihan sama kai se mitne ja miksi tämä olevainen tässä vaikuttaa olevan. Se millä on merkitystä on että sinä olet tietoinen ja elät. Keskity käyttämään lyhyt tietoinen elossaolon aikasi hyvin.
Ei elämässä ole mitään pointtia tai järkeä.
Yhdentekevä sandbox-peli joka syntynyt sattuman seurauksena. Myöskään mitään "intelligent designia" ei voi olla koska 99% koskaan eläneistä lajeista on kuollut sukupuuttoon ravinnonpuutoksen, väkivallan ja luonnonkatastrofien myötä.
Sinun ja minun kuolemat ovat myös täysin yhdentekeviä.
En näe enää mitään syytä tehdä muuta kuin korkeintaan parantaa elinolosuhteita ruuan, asumispuitteiden jne. kautta ja odotella kuolemaa ilman stressiä. Jos se tulee niin tulee. Itse olen valmis kuolemaan vaikka jo tänään. Enkä ole siis masentunut tai mitenkään alakuloinen. Hyväksyn vain elämän totaalisen merkityksettömyyden.
"Miten tän tajuttuttuaan voi jatkaa? Muut vaan elää eikä ajattele liikoja. Tuntuu kuin itseltä pis pudonnut laput silmiltä ja kaikki tuntuu kyyniseltä ja lavastetulta niin voiko olla oikeassa ja kaikki muut (paitsi jotkut muut saman kokevat) "huumattu" elään peruselämää?"
No voit itse valita mieluisimman: joko olla möllötät vaan miettien että tämä on kumminkin jotain simulaatiota ja muut on huumattuja ja ahdistut ja masennut, tai sitten päätät pelata mukana ja elää tässä mahdollisesti simulaatiossa kuin se olisi totta, sen säännöillä. Luulen että viimemainittu on mukavampaa.
Tarhaeläimen on leikittävä nillä leluilla mitä on. Ei oo pakko mutta aika kuluu paremmin ja rattosammin
Tällaisia alkaa ajattelamaan kun on päästy kehityksen huipulle. Teet liian vähän sellaisia asioita, joista saisit tunnereaktioita.
Kunhan muistat että maa on litteä! Se on kaiken perusta.