Koen syyllisyyttä omasta ajasta niin paljon, että en ota sitä omaa aikaa..

Onko muita joilla näin?

Ap

Kävin mä kerran vuodessa työkavereiden kanssa pienellä risteilyllä, ja yhtenä vuotena kävin kerran viikossa tunnin jumpassa :D

Nyt on lapset aikuisia ja on omaa aikaa ihan riittämiin :D

Varmaan lapsista olisi ikävää, jos tietäisivät että vanhempansa kokee olevansa kodin vanki. Kannattaa murtautua ulos siitä vankilasta ja huomata, ettei oman ajan viettämisessä olekaan mitään haitallista.

Ap, teet väärin lapsiasi kohtaan. Lapset tarvitsevat aikuisen mallin, jossa äiti on oma persoonansa, eikä olemassa ainoastaan muita varten. Sinulla on iso kynnys ylitettävänä mutta ylitä se.

Eihän alotuksessa mainittu lapsia?

Kiitos. 💞 Tiedostan itsekin, että tämä on sekä perhettäni että itseäni kohtaan väärin. Mutta oman sisäisen vankilan seinät on liian vahvat, eikä ole voimia kiivetä niiden ylitse.

Nytkin olen sisäisesti äärettömän pettynyt itseeni, jälleen kieltäydyin mukavasta illasta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kävin mä kerran vuodessa työkavereiden kanssa pienellä risteilyllä, ja yhtenä vuotena kävin kerran viikossa tunnin jumpassa :D

Nyt on lapset aikuisia ja on omaa aikaa ihan riittämiin :D

Koit ilmeiaesti sen olevan riittävästi, mutta vaikka se sinulle on riittävästi ei välttämättä kaikille muille ole.

Minä olen yhden kerran käynyt yhden yön reissun ilman lapsia siskojeni kanssa kahdeksan vuoden aikana, noin kerran kaksi vuodessa saankoottua itseni menemään kavereiden matkaan illan viettoon.

Omasta harrastuksesta (muu kuin lenkkeily) ei puhettakaan, en osaa lähteä.

Ja häpeän itseäni, tiedän että uuvutan itseni hiljalleen.

Ap

Voi ei! Kamala ajatus. Lapset saavat ihan vääristyneen perhemallin ja itse jäät paitsi vaikka mistä.

Minulla harrastus 2 iltana viikossa. Tämän lisäksi näen ystäviäni silloin tällöin. Omalla reissulla käyn ehkä kerran pari vuodessa ( esim vkl). Mies menee lapsen kanssa mummolaan ilman minua ehkä kerran, kaksi vuodessa ja jään kotiin.

Koen, ettätämä on tärkeää. Mies luo suhdetta lapseemme, sillä minä olen muutoin enemmän lapsen kanssa kotona.

On aikoja jolloin "omalle ajalle" ei ole juurikaan aikaa. Mutta jos olsin parsuhteessa, niin toivoisin, että kummallakin olisi toisinaan myös "omaa aikaa" , koska koen, että se auttaa jaksamaan paemmin silloin kun täytyy jakaa aikansa yhdessä muiden kanssa.