Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa minua juoksijat!
03.09.2019 |
Minusta tuntuu, että jokainen tuttuni juoksentelee helposti 30-60 minuutin lenkkejä. Kympin lenkki sujuu melko leikiten jne.
Itse olen 41-vuotias kolmen lapsen äiti, jonka pituus on 168 cm ja paino 61 kiloa. Olen myös yrittänyt aloittaa juoksuharrastusta innokkaasti mutta oikeasti jaksan juosta 3-4 minuuttia ja sitten kerta kaikkiaan olo on vain aivan mahdoton ja täytyy kävellä. Mikä minulla on? Olenko minä sairas? Miten joillekin se juokseminen on ihan lastenleikkiä ja vaikka minä yritän niin en saa mitään iloa siitä?
Kommentit (28)
Olisko sulla vaan huono kunto? Siihen ei auta kuin uusi lenkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka vain. Siitä se kunto kasvaa. Kohta jaksat juosta 5min, sitten 10min jne
Huono kunto. Ei kymmentä kilometriä juosta tuosta vaan. Toiset on parempia pitkillä matkoilla ja toiset on enemmän pikajuoksijoita eli juoksevat lyhyitä matkoja kovaa vauhtia. Pitkän matkan juoksijan tunnistaa hyvin laihasta kropasta ja lyhyen matkan juoksijoilla on lihasta ja pers että (per seestä lähtee räjähtävyys ja vauhti).
Toihan menee ihan oikein, sitä sanotaan intervalliksi :D
Muistaakseni joku tutkimuskin on olemassa että tehokas tapa tuo että käyttää toistuvasti sykkeen ylhäällä.
Kyllä se siitä kunhan maltilla touhuat ja muistat antaa ruumiille lepoa. Pikku hiljaa lenkit pitenee :)
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Siis jatkan juoksemista vaikka olo on kamala kolmen minuutin jälkeen?
Kävellä pystyn helposti useamman tunnin lenkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinnikkyys palkitaan, minäkään en aluksi jaksanut juostakuin kilsan, siihen vain paljon lyhyitä lenkkejä niin vähitellen kunto kasvaa ja juoksu helpottuu. Nykyään menee se kymppi juosten.
Aloita vuorottelemalla juoksua ja kävelyä. Aluksi juokse (niin hitaasti kuin pystyt) minuutin ja kävele 5 minuuttia. Toista tätä niin kauan, että puoli tuntia tulee täyteen. Tee tämä kolme kertaa viikossa.
Yhden tai kahden viikon välein pidennä juoksupätkää puolella minuutilla ja lyhennä kävelypätkää vastaavasti. 2-3 kuukauden harjoittelun jälkeen jaksat juosta puoli tuntia yhteen menoon. Sen jälkeen juoksumatkan pidentäminen sujuu selvästi nopeammin.
Ei sinussa ole mitään varsinaista vikaa. Juoksussa vain minimirasitustaso on sen verran kova, että yhtään pidemmän matkan juokseminen vaatii jo aika hyvää kuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis jatkan juoksemista vaikka olo on kamala kolmen minuutin jälkeen?
Kävellä pystyn helposti useamman tunnin lenkkejä.
Juoksetkohan liian kovaa? Aloita sellaisella hitaalla hölkällä. Ota tavoitteeksi vaikkapa kilometri. Sitten päivä taukoa ja uudestaan sama. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Siis jatkan juoksemista vaikka olo on kamala kolmen minuutin jälkeen?
.
Ei missään tapauksessa, vaan vuorottele juoksua ja kävelyä. Ja vaihda juoksu kävelyksi jo ennen kuin olo tuntuu kamalalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla taustaa juoksusta? Jos ei, vauhdinhallintasi on todennäköisesti erittäin huono. Koita seuraavalla kerralla hissutella niin että kehtaat juuri ja juuri sanoa menoa hölkäksi. Katso sitten kuinka pitkään jaksat.
Jopa harrastajamaratoonareille suositellaan pitkien lenkkien tekemistä joskus sauvakävellen, koska kestävyysharjoittelussa matalasykkeisellä peruskestävyysharjoittelulla on niin suuri rooli. Joku vitsaili intervalleista, mutta ei aloittelija saa rakennettua itselleen juoksukuntoa pelkillä intervalleilla.
Juokset liian kovaa kuntoosi nähden. Aloita hyvin hitaalla vauhdilla ja kävele aina kun alkaa liikaa hengästyttämään. Kyllä se kunto siitä nousee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vinkeistä! Yritän siis sinnikkäästi vai jatkaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis jatkan juoksemista vaikka olo on kamala kolmen minuutin jälkeen?
Kävellä pystyn helposti useamman tunnin lenkkejä.
Nimenomaan jatkat väkisin. Se kehittää sitä kuntoa parhaiten. Sama juttu kuin painojen nostelussa. Ne viimeiset ilkeältä tuntuvat polttavat toistot on niitä tärkeimpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jatkan juoksemista vaikka olo on kamala kolmen minuutin jälkeen?
Kävellä pystyn helposti useamman tunnin lenkkejä.Nimenomaan jatkat väkisin. Se kehittää sitä kuntoa parhaiten. Sama juttu kuin painojen nostelussa. Ne viimeiset ilkeältä tuntuvat polttavat toistot on niitä tärkeimpiä.
Keskuudessamme on trolli tai ihminen joka ei aidosti tiedä kestävyyslajeista mitään. Tuolla läkähtymisvauhdilla pitäisi tehdä treeniä ehkä 5 - 10 % ajasta, ja 80% sellaisella syketasolla joka ei tunnu ihan hirveästi mistään.
Tuo kävely-juoksuohje on tähän asti asiallisin ja paras ohje.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jatkan juoksemista vaikka olo on kamala kolmen minuutin jälkeen?
Kävellä pystyn helposti useamman tunnin lenkkejä.Nimenomaan jatkat väkisin. Se kehittää sitä kuntoa parhaiten. Sama juttu kuin painojen nostelussa. Ne viimeiset ilkeältä tuntuvat polttavat toistot on niitä tärkeimpiä.
Tämä on todella huono neuvo. Juoksun pitää nimenomaan tuntua helpolta. Jos se ei tunnu, pitää juosta hitaammin tai jos ei enää voi hidastaa, niin vuorotella juoksua ja kävelyä. Hengästyttävilläkin juoksulenkeillä on paikkansa, mutta niiden vuoro on aikaisintaan sitten, kun jaksaa juosta helposti puoli tuntia yhteen menoon. Ja sen jälkeenkin suurin osa lenkeistä pitää olla helppoa juoksua. Lasse Virenkin teki 80 % harjoittelustaan vauhdilla, jossa hän ei hengästynyt lainkaan.
Anna itsesi nauttia siitä vauhdista, mitä jaksat mennä pitkään, vaikka sen tunnin aluksi. Jos vauhti on kävelyä, niin sitten sitä, normaalia tai reipasta. Jos mahdollista, niin sellaisessa ympäristössä, jossa nautit ympäristöstäkin. Vanha sanonta "Ei matka tapa vaan vauhti" pätee niin hyvin. Kun "juokset", niin sekin niin kevyesti kuin pystyt, lyhyt ja matala askel, kroppa hyvin ryhdissä (mutta ei jäykistelyä). Kun huomaa, että voi tehdä pitkiä matkoja, edes hitaasti, niin se palkitsee ihanasti. Niin teki minulla 80-luvulla alle 3-kymppisenä (sen ohella pudotin siten painoa 14 kiloa 14 kuukaudessa) kuin nykyäänkin vajaa 6-kymppisenä; viime syksynä eka maraton vähän alle 6 tuntia ja keväällä vähän alle 5 tuntia. Pari kertaa olen ottanut osaa 10-20 km polkujuoksuihin ja olen saanut hyvän kannustuksen, vaikka tulen maaliin 20 minuuttia myöhemmin kuin ei-viimeiset. Kaiken teen itselleni (olenpa itsekäs ;) ), ennästyskokeiluja ihan sen takia, että tietää mitä jaksaa - seuraava on 12 tunnin tapahtuma. Siitäkin voi joku olla kateellinen, kun hän huomaa, kuinka nautin liikkumisesta. Nyt on ihanat kuulaat syyskelit vielä edessä - pitkiä ihania lenkkejä toivotan.
Mitä hitaampaa juoksee sen parempi. Älä mittaa juoksemaasi matkaa, vain juoksemallasi ajalla on väliä. Pidempi aika parempi.
Yritä pidentää sun juoksulenkin kestoa. Juokse hitaampaa, paljon hitaampaa, juokse melkein paikallasi, juokse hitaampaa kuin kävelet, juokse kuin hidastettua pikku löntystelyä. Nyt jaksat juosta 3 minuuttia, mutta jos opit juoksemaan kymmenen kertaa hitaampaa niin pian jaksat juosta 30 minuuttia. Aivan sama vaikka sen 30 minuutin aikana pääsisit eteenpäin vain kilometrin. Kyllä sekin on juoksemista ja hyvää kuntoilua.
Tuolla lailla mä olen tehnyt silloin kun olen rapakuntoisena aloittanut juoksemisen pitkän tauon jälkeen. Kun olen useita kuukausia tai jopa puoli vuotta hidastellut tuolla lailla ja vain tähdännyt juoksulenkkien pidentämiseen niin sitten lopulta kunto onkin yllättäen parantunut niin että on ollut ihan helppo lisätä paljon vauhtia ihan tostavaan.
Netistä löytyy myös treeniohjeita/viikko-ohjeita aloittelijoille tyyliin "näin juokset kuukauden päästä 10km lenkin.
Kannattaa treenata mielummin sprintteri tyyliin niin pystyt juoksemaan lujaa ja olet nopeammin perillä paikoissa kuin hitaasti juoksevat vaikka käveletkin osan matkaa. Mulle on helpompaa juosta kovaa intervalli tyyliin kuin juosta pitkiä matkoja hitaasti. Aina olen määränpäässä nopeammin perillä.
Alue: Aihe vapaa
Nostan