Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jotenkin elämäni on mennyt tällaiseksi
31.08.2019 |
En käy missään muualla kuin lähikaupassa, töissä ja vanhemmillani. Edes lähikaupungissa en ole viimevuosina käynyt kuin auton pakosta katsastamassa. Vapaa-ajan joko lusmuan kotona tai sitten käyn jonkinmoisen lenkin heittämässä. Olen etääntynyt vähistäkin ystävistäni ja elelen käytännössä erakkona. Ja hassuinta, ettei se oikeastaan edes haittaa. Jotenkn oudolta vain tuntuu ne ajat nuoruudessa, kun kotoa piti päästä aina johonkin tai "levee pää" ja kavereidenkin kanssa tuli mentyä. Mitenköhän se sitten tällaiseksi muuttui, onkohan yleistäkin kun ikää tulee? Jonkinlaista pettymystä kanssaihmisiin kenties ja todennut, että oma seura paras?
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se aika yleistä on , mutta nyt voit muuttaakin jos haluat sen tehdä. Repäise itsesi irti vähän.
Ap teksti melkein kuin minun elämä paitsi, että ei ole autoa eikä ajokorttia. Omalla kohdalla vaikea sanoa syytä, jotenkin ajautunut, monet kaverit muuttaneet muualle jne jne. En ole töissäkään. Viihdyn kyllä yksin joten siksi kai on aikaa vierähtänyt, ennenkuin pohdin asiaa tarkemmin. En ole vielä kolmekymppinenkään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se aika yleistä on , mutta nyt voit muuttaakin jos haluat sen tehdä. Repäise itsesi irti vähän.
Siis muuttaa toiselle paikkakunnalle? En tiedä, onko tämä masennusta vai mitä jos ei näe oikein järkeä tehdä tai käydä missään. Ei vaan tule sellaisia fiiliksiä. Jos olenkin vähän pitempään jossain, niin alkaa tulemaan vain se ahdistus että täytyisi päästä jo takaisin kotiin. En kyllä tunne itseäni masentuneeksi, olisiko jotain muuta henkistä köyhtymistä sitten vaan. AP
Täysin samat kokemukset kuin aplla. Mitä henkilökohtaisempaa, sitä universaalimpaa se yleensä on.
Suurin osa ikääntyessä haluaa hiljentyä ennemmin omiin oloihinsa, myös energiatasot alenee iän myötä ja ei vain jaksa lähteä minnekään.
Aika myös tuntuu kuluvan nopeammin mitä vanhemmaksi tulee. Vuodet tuntuu kuukausilta. Aika nopeentuu ikääntyessä, se on niin monen vanhan ihmisen väite ja sitä on vaikea uskoa ennen kuin sen kokee itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullekin käynyt noin nyt viime vuosina, enkä nauti elämästäni lainkaan näin. Sairastuminen vei kaverit, työn ja lopulta asunnonkin. Uusi koti hevon kuusessa... ei töitäkään.
Töissä käynti on jo aika hyvin pois erakoitumisesta. Kai siellä edes jotain ihmisiä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täysin samat kokemukset kuin aplla. Mitä henkilökohtaisempaa, sitä universaalimpaa se yleensä on.
Suurin osa ikääntyessä haluaa hiljentyä ennemmin omiin oloihinsa, myös energiatasot alenee iän myötä ja ei vain jaksa lähteä minnekään.
Aika myös tuntuu kuluvan nopeammin mitä vanhemmaksi tulee. Vuodet tuntuu kuukausilta. Aika nopeentuu ikääntyessä, se on niin monen vanhan ihmisen väite ja sitä on vaikea uskoa ennen kuin sen kokee itsekin.
Joo tuo ajan nopea kuluminen välillä ahdistaa myös, kun se vaan vilahtaa vaikkei edes tee mitään erikoisempia. Vai siitä tekemättömyydestäkö se juuri johtuukin? Usein vaan havahtuu, kun vaikka telkusta sattuu tulemaan joku elokuva jonka omasta mielestään vasta katsoi ja havaitsee että sehän oli jo monta vuotta sitten.
Käyn lenkillä ja kaupassa noin kolme kertaa viikossa. Kirpputorilla ja kirjastossa parin kuukauden välein.
Erakoituneena elän eikä ole yhtään ystävää. Sukua ei ole johonyhteyttä pitäisi. Puhelimessa on yksi talletettu puhelinnumero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla noihin "tempaisuihin" ja "repäisyihin" liittyy sellainen harmillinen ilmiö, että silloin sitä tavallaan herää miten köyhää se oma elämä onkaan olut ja alkaa jotenkin tajuamaan mistä sitä jää paitsi. Iskee jonkinmoinen elämänahdistus vai miksikä sitä nyt sanoisi. Muttei sekään siltikään auta asiaa. Kun sitä vaan pyörii siellä omassa pienessä tylsässä ympyrässään, niin ei tule sen kummemmin asiaa ajateltua vaan se on ihan "OK".
Aplle ja muille ketjun kotona viihtyville voi antaa vinkiksi museokortin ostamisen. Sitten pääsee sentään lähtemään museoihin ilmaiseksi, se on jopa mielenkiintoista ja hauskaa ja tekee mieli lähteä moniin museoihin varsinkin jos asut kaupungissa jossa on paljon museokortti museoita.
Joka viikko voi olla joku uusi mielenkiintoinen kokemus museoiden kautta. Helsingissä esim. Luomus Luonnontieteen museo on huikea museo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis juuri meinasin tehdä keskustelun samasta aiheesta!! Siis oikeasti en ole tehnyt tänä vuonna mitään (pl. muutaman päivän kaupunkiloma ulkomailla). Ainoastaan käynyt töissä, kaupassa ja lenkillä kuten sinä. Minulla ei tosin ole ainuttakaan kaveria, ystävistä puhumattakaan, ja sen takia olenkin kaiken vapaa-aikani kotona. Harmittaa kyllä, koska olen vielä nuori ja elämäni valuu hukkaan, mutta minkäs teet. Olen jo luovuttanut elämän suhteen muutenkin.
Simppeli elämäntyyli on oikeastaan aika mukavaa. Ainakin itse tykkään kovasti siitä, ettei tarvitse koko ajan olla säheltämässä mitään ihmeellisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis juuri meinasin tehdä keskustelun samasta aiheesta!! Siis oikeasti en ole tehnyt tänä vuonna mitään (pl. muutaman päivän kaupunkiloma ulkomailla). Ainoastaan käynyt töissä, kaupassa ja lenkillä kuten sinä. Minulla ei tosin ole ainuttakaan kaveria, ystävistä puhumattakaan, ja sen takia olenkin kaiken vapaa-aikani kotona. Harmittaa kyllä, koska olen vielä nuori ja elämäni valuu hukkaan, mutta minkäs teet. Olen jo luovuttanut elämän suhteen muutenkin.
Miksi olet luovuttanut? Eikö sinulla ole edes netissä ketään jonka kanssa jutella? Vaikka itselläni ei livenä ole ihmiskontakteja, niin silti muutaman nettikaverin olen onnistunut löytämään ja täytyy sanoa että elämä olisi aika tylsää ellei aina välillä pääsisi jotain viestiä heille heittämään jostain päivän tunaroinnista.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette?
38v
Vierailija kirjoitti:
Aplle ja muille ketjun kotona viihtyville voi antaa vinkiksi museokortin ostamisen. Sitten pääsee sentään lähtemään museoihin ilmaiseksi, se on jopa mielenkiintoista ja hauskaa ja tekee mieli lähteä moniin museoihin varsinkin jos asut kaupungissa jossa on paljon museokortti museoita.
Joka viikko voi olla joku uusi mielenkiintoinen kokemus museoiden kautta. Helsingissä esim. Luomus Luonnontieteen museo on huikea museo.
Museoissa käynti on myös kuin tehty yksinäisille ihmisille. Tai ainakin museoissa on parempi käydä yksin, kuin porukassa. Omaan tahtiin voi kiertää sen museon ilman kenenkään muun vauhdissa pysymistä. Taide on myös subjektiivinen kokemus ja se on melkein parempi kokea yksin omassa rauhassa kuin toisten kanssa.
Museoissa käynti yksin on melkein parasta tuulettumista mitä voi tehdä.
Sama täällä. Minulla kyllä on perhe, mies ja lapset. Mutta heidän lisäkseen en tapaa kuin omia sukulaisiani ja satunnaisesti miehen puolen sukua. Yhtään ystävää ei ole. Olen osittain jo hyväksynyt tilanteen enkä jaksa sitä surkutella vaikka kyllähän se välillä ahdistaa. Olen kuitenkin nuori vielä, 30-vuotias.
Sama, käyn lähes vain kaupoilla, koulussa/töissä ja sitten kotiin.. en keksi mihin muualle sitä edes menisi.
N23
Alue: Aihe vapaa
Ei kaikille käy noin. Aika harvoille itse asiassa.