Lue keskustelun säännöt.
Hylkäämisen pelko ja tulen aina hylätyksi, hienoo!!!!
30.08.2019 |
Mulla siis tutustumiset sujuu alkuun tosi hienosti ja on hauskaa jne mutta sitten jotenkin menen lukkoon enkä osaa niin rento enää olla. Pelkään siinä vaiheessa kiintyä ja pelkään, että tulen jätetyksi tai että toinen ei olekaan vakavissaan ymym. Ja suhteet loppuu ennenkuin alkavatkaan. Nyt taas sama juttu, kun puolen vuoden jälkeen uskaltauduin treffeille... Mies hetken hyvän alun jälkeen hiljeni. Enkä ees tajua mitä tapahtui. Että tapaanko mä alitajuisesti tällaisia sitoutumiskammoisia, aiheutanko ite käytökselläni hylkäämisen vai onko vaan paskaa tuuria? Hirvee olo jokatapauksessa, kun tosi harvoin uskallan tutustua kehenkään ja sitten kun uskallan niin huomaan, että sama toistuu... Oon joskus tästä kertonukin suhteen alussa, mutta sama oli lopputulos. Enkä todellakaan ole läheisriippuvainen vaan päinvastoin ehkä hyvinkin itsenäinen tyyppi. Että pitääkö tässä ny loppuelämä olla yksin vai mitä hittoa???? Niin, välissä mulla oli pitkä avioliitto ja siinä olin ihan normaali ja tasapainoinen eikä mistään tällaisesta ongelmasta ollut viitteitäkään.
Kommentit (24)
Kovasti läheisriippuvaiselta tuo minusta kuulostaa. Ihan kamalaa jos toinen alkuvaiheessa ripustautuu ja alkaa puhumaan hylkäämisen pelosta. Tulee mieleen mt ongelmat ja itse ainakin herkästi lähtisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin oma pää kuntoon, sitten vasta treffeille.
Elämässähän voi vallita vetovoiman laki, että sitä saa mitä eniten pelkää. Asiantuntijoiden mielestä aivojaan voi kuitenkin huijata ja muistuttaa itseään, että vaikka pelkään kuitenkin pärjään. Miettii myös niitä onnistumisen hetkiä ja joilla vahvistaa itseään.
Muutenkaan en usko, että hylkäämisen pelko olisi se syy olla tapaamatta sinua enää. Arvatenkin ei vaan mätsännyt, mutta mitäpä joku kerran tavattu ihminen sinun tunnemaailmasta vielä mitään ymmärtäisi. Suurin osa ihmisistä ei muutenkaan tunnista itsessään omia tunteitaan, joten saatat puhua tapaamiillesi miehille aivan vierasta asiaa.
Hylkäämisen pelko on myös kytköksissä nöyryytyksen tunteeseen. Usein se nöyryyttämisen tunne nostattaa sitten melkoisen kuohunnan muutenkin ja mitä epäonnistuneen deittaamisen jälkeen saattaa kokea.
Vetovoiman laki.
Siksi minä olen lopettanut kaiken huolehtimisen ja yritän olla pelkäämättä. Elämä opettanut...
N50
Jotenkin ouota että tällaisella ihmisellä on kuitenkin ollut pitkä avioliitto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ouota että tällaisella ihmisellä on kuitenkin ollut pitkä avioliitto
Niin minullakin. Ja tulin siitä hylätyksi. Ja avioliiton aikana koin monta emotionaalista ja henkistä hylkäämistä mieheltä.
N50
Kyllä. Hylkäämisen pelko aiheuttaa hylkäämistä.
Se pelko tekee sinut varovaiseksi ja varautuneeksi. Ylireagoit kaikkiin kuvittelemiisi hylkäämisen merkkeihin, ja kun etsit niitä merkkejä toisen käyttäytymiestä 24/7, näet niitä merkkejä 24/7. Vastapuoli ei voi olla huomaamatta varautunutta ja vauhkoilevaa käyttäytymistäsi, hän tekee siitä omat johtopäätöksensä ja nostaa kytkintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovasti läheisriippuvaiselta tuo minusta kuulostaa. Ihan kamalaa jos toinen alkuvaiheessa ripustautuu ja alkaa puhumaan hylkäämisen pelosta. Tulee mieleen mt ongelmat ja itse ainakin herkästi lähtisin.
Eihän ap sanonut että ripustautuu ja menee puhumaan näistä tunteista? Ei vaan osaa olla rento koska pelkää. Luulen, että pelko on turhaa, tyyppi ei vaan natsannut.
Mullekin on vaikeaa lähteä tutustumaan ja sitten kun toinen pistääkin pelin poikki niin kyllä siinä vähän aikaa menee toipua vaikkei mitään isompaa kerennytkään tapahtua, ja vaikka tiedän ettei varsinaisesti vika ollut minussa. Se vaan vie paljon energiaa.
Ja tosiaan nykyajan deittailukulttuuri näyttäis olevan vähän tämmöistä, hektistä, ei keskitytä yhteen ihmiseen vaan nopeesti tsekkaillaan useampia. Ei siinä mitään pahaa ole mutta minun kaltaisilleni joille sosiaalisuus on muutenkin hankalaa niin on se vähän turhauttavaa...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Hylkäämisen pelko aiheuttaa hylkäämistä.
Se pelko tekee sinut varovaiseksi ja varautuneeksi. Ylireagoit kaikkiin kuvittelemiisi hylkäämisen merkkeihin, ja kun etsit niitä merkkejä toisen käyttäytymiestä 24/7, näet niitä merkkejä 24/7. Vastapuoli ei voi olla huomaamatta varautunutta ja vauhkoilevaa käyttäytymistäsi, hän tekee siitä omat johtopäätöksensä ja nostaa kytkintä.
Näin se varmaan on. Mä en muutu vauhkoksi vaan ainoastaan varautuneeksi. Eikä toinen sitten varmaan saa musta enää irti mitään ja jatkaa matkaa. Kun en enää ookaan se hauska ja rento ihminen kehen alussa tutustui. Vaikka oikeesti oon rento ja hauska, toi lukkotila vaan heittää alussa päälle kun en pysty vielä toiseen luottamaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti läheisriippuvaiselta tuo minusta kuulostaa. Ihan kamalaa jos toinen alkuvaiheessa ripustautuu ja alkaa puhumaan hylkäämisen pelosta. Tulee mieleen mt ongelmat ja itse ainakin herkästi lähtisin.
Eihän ap sanonut että ripustautuu ja menee puhumaan näistä tunteista? Ei vaan osaa olla rento koska pelkää. Luulen, että pelko on turhaa, tyyppi ei vaan natsannut.
Mullekin on vaikeaa lähteä tutustumaan ja sitten kun toinen pistääkin pelin poikki niin kyllä siinä vähän aikaa menee toipua vaikkei mitään isompaa kerennytkään tapahtua, ja vaikka tiedän ettei varsinaisesti vika ollut minussa. Se vaan vie paljon energiaa.
Ja tosiaan nykyajan deittailukulttuuri näyttäis olevan vähän tämmöistä, hektistä, ei keskitytä yhteen ihmiseen vaan nopeesti tsekkaillaan useampia. Ei siinä mitään pahaa ole mutta minun kaltaisilleni joille sosiaalisuus on muutenkin hankalaa niin on se vähän turhauttavaa...
Tää oli kun mun näppäimistöltä :) En todellakaan oo mikään ripustautuja tai tunteistani avautuja. Ainoastaan olen joskus sanonut olevani varautunu enkä osaa aluksi olla kovin avoin sen takia. Ei oo vaan kellään sitten ollu aikaa ja halua odotella, kun on niin helppoo siirtyä seuraavaan... Mutta ehkä joku vielä oottaa sen pienen hetken ja pääsen olemaan oma rento ja hauska itseni!
Ap
Yksi vaihtoehto on että valitset panomiehiä jotka eivät halunneet sitoutua alunperinkään.
Tämä on suurimman osan naisen ongelma kun kelpuutetaan vain liian tasokkaita miehiä jotka tyytyvät alaspäin vain seksin toivossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on huonosta tuurista. Hyvä tyyppi osaa suhtautua luontevasti siihen, että toinen avautuu peloistaan. Sellainen syventää suhdetta, kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto on että valitset panomiehiä jotka eivät halunneet sitoutua alunperinkään.
Tämä on suurimman osan naisen ongelma kun kelpuutetaan vain liian tasokkaita miehiä jotka tyytyvät alaspäin vain seksin toivossa.
Tää ei ainakaan ole. Ulkonäkö on mulle todellakin sivuseikka ja nämä miehet ollu ihan omaa tasoa. Ehkä ollu tällasia deittailijoita kyllä, jos näin jälkikäteen aattelee ja aika kauan sinkkuina olleita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin oma pää kuntoon, sitten vasta treffeille.
Ei ainakaan minulla auttanut tämä yhtään. Tai sitten en tiedä, mitä tarkoittaa "pää kuntoon". Jos se tarkoittaa sitä, että pystyy elämään yksinään, tein juuri näin. Elin vuosikausia täysin kuolleessa suhteessa ja ero oli ihan helppo. Sen jälkeen elin muutaman vuoden ihan yksin enkä edes kaivannut kumppania elämääni. Sitten joskus kaverin kanssa pöhnäpäissämme ladattiin tinder ja sen jälkeen taas pää hajosi. Ihan aidosti olin sitä mieltä, että en ole kenestäkään perinteisellä tavalla riippuvainen. En esimerkiksi halua muuttaa yhteen enkä perustaa perhettä enkä mitään romanttisia lässytyksiä tai pariskuntana näyttäytymistä tms kulisseja. Toivoin vain aitoa ystävyyttä, uskollisuutta ja välittämistä. Mutta sitä ei vain saa ja romuksihan siinä menee, kun kukaan ei vain oikeasti halua olla henkisesti lähellä. Sitten kun näitä pettymyksiä tulee muutama, kyllä siinä vain alkaa pelätä ja miettiä, mikä vika itsessä on.
Ja se pelko osoittautuu kerta toisensa jälkeen aiheelliseksi, joten miten se vika silloin olisikin siinä minun varovaisuudessani? Jos minä tapaisin miehen, josta aidosti välitän ja joka välittää aidosti minusta, mutta hän osoittaisi merkkejä epävarmuudestaan ja pelostaan, ei minun tulisi mieleenikään hylätä häntä sen takia, vaan päinvastoin tekisin kaikkeni todistaakseni, että ei ole syytä pelätä. Siksi en ymmärrä tätä väitettä, että se pelko ja epävarmuus olisi syynä siihen, että tulee jatkuvasti hylätyksi. Ja nyt en tarkoita mitään hullua kyttäämistä ja mustasukkaisuutta, vaan sitä pientä varautuneisuutta ja hitaampaa etenemistä ja pelon rehellistä myöntämistä. Miksi se ajaisi muuten hyvän kumppanin pois? Se kuulostaa pikemminkin tekosyyltä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Hylkäämisen pelko aiheuttaa hylkäämistä.
Se pelko tekee sinut varovaiseksi ja varautuneeksi. Ylireagoit kaikkiin kuvittelemiisi hylkäämisen merkkeihin, ja kun etsit niitä merkkejä toisen käyttäytymiestä 24/7, näet niitä merkkejä 24/7. Vastapuoli ei voi olla huomaamatta varautunutta ja vauhkoilevaa käyttäytymistäsi, hän tekee siitä omat johtopäätöksensä ja nostaa kytkintä.
Miksi hän siis nostaa kytkintä sen sijaan, että ymmärtäisi ja antaisi aikaa luottamuksen rakentamiselle? Jos muuten oikeasti tykkää ja välittää?
Tämä on kuin mun elämästä. Menen lukkoon, etsin merkkejä hylkäämisestä enkä osaa ottaa rennosti. Kuin paniikissa mietin että nyt se varmaan on jonkun toisen kanssa.. Taas taisi yksi alkava suhde mennä.. Mutta miten korjata tuota hylkäämisen tunnelukkoa??? Itkettää ja surettaa.
Kenelläkään kokemuksia tai neuvoja?
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto on että valitset panomiehiä jotka eivät halunneet sitoutua alunperinkään.
Tämä on suurimman osan naisen ongelma kun kelpuutetaan vain liian tasokkaita miehiä jotka tyytyvät alaspäin vain seksin toivossa.
-ttu mitä katkeran ulimiehen pskaa.
Mä koittaisin jotain vapaatasuhdetta, että ei ole edes tarkoitus sitoutua vaan pitää hauskaa yhdessä, se tekisi varmasti hyvää.
Tuota kai se nykyään on, parin etsiminen. Lyhyttempoista ja sitoutumatonta. Älä itseäsi piiskaa, se on nykymeno. Sitten on myös sinun kaltaisia, jotka haluavat jotan pysyvämpää, koita vaan jaksaa etsiä, että löydät sellaisen. <3