Eron syynä se ettet viehätä ulkoisesti - tahtoisitko tietää?
En itse tahtoisi mutta toisaalta jos olen niin kämmi että tivaan syytä niin en syytä vastapuolta avautumisesta (sain kuulla olevani nälkäkurki).
Kommentit (24)
En tahtoisi. Ei myöskään tulisi mieleenkään ylipäätään tivata mitään syytä eroon. Miksi minä haluaisin kuulla sen mikä on selvää jo valmiiksi; ettei minua rakasteta enää?
Mä en rehellisesti usko että pelkkä ulkonäkö voi olla eron syy jos naimisiin asti ja yhteiseen elämään on joskus päädytty. Ei se perusolemus niin paljon muutu, paitsi jos lihoo merkittävästi. Kun elää yhdessä ja näkee toisen tukka likaisena ja kipeenä ja viettää aikaa kotiverkkareissa niin ei siinä joka hetki kukaan näytä mielettömän hemaisevalta ja ihanalta. Jos halut totaalisesti loppuu ja toinen alkaa tuntua jotenkin vastenmieliseltä, niin täytyy siinä olla jotain muutakin. Tai sitten on alunperinkin ihastunut vain ulkokuoreen eikä siihen ihmiseen siellä sisällä.
Vierailija kirjoitti:
En tahtoisi. Ei myöskään tulisi mieleenkään ylipäätään tivata mitään syytä eroon. Miksi minä haluaisin kuulla sen mikä on selvää jo valmiiksi; ettei minua rakasteta enää?
Aika moni tivaa ettei jää vaivaan jos tulee ihan puun takaa.
Harvemmin sitä ylipäätään päätyy yhteen sellaisen kanssa, joka ei yhtään viehätä ulkoisesti. En uskoisi tällaista syytä, tai ajattelisin, että jättäjälla on jotain henkisiä ongelmia.
En todellakaan haluaisi, jäisi vaivaamaan varmaan loppuiäksi. Olen kyllä tivannut eron syytä, jos ei sellaista ole annettu, mutta onneksi en ole saanut rehellistä vastausta, jos syy onkin ollut mun ulkonäkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tahtoisi. Ei myöskään tulisi mieleenkään ylipäätään tivata mitään syytä eroon. Miksi minä haluaisin kuulla sen mikä on selvää jo valmiiksi; ettei minua rakasteta enää?
Aika moni tivaa ettei jää vaivaan jos tulee ihan puun takaa.
Miten se voisi jäädä vaivaamaan?
/2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tahtoisi. Ei myöskään tulisi mieleenkään ylipäätään tivata mitään syytä eroon. Miksi minä haluaisin kuulla sen mikä on selvää jo valmiiksi; ettei minua rakasteta enää?
Aika moni tivaa ettei jää vaivaan jos tulee ihan puun takaa.
Voi olla, että se syy jää vaivaamaan paljon enemmän.
Jos puhutaan siitä että on perustettu perhe ja asuttu vuosia yhdessä, niin outoa olisi erota ilman että mitään keskustellaan eron syistä. Jos toinen jättäisi yllättäen, niin kyllä jonkun selityksen asialle haluaisin ja pyytäisin.
Jos se syy sitten todella olisi vaikkapa ikääntymisestä aiheutuva ulkonäön muutos niin ehkä parempikin että erottais.
Miksipä en? Paljon mieluummin ulkonäön syy kuin luonteen tai vaikka ylipainon, koska ulkonäköön voi vaikuttaa vain rajallisesti. Naiset ovat varmaan niin ulkonäkökeskeisiä että se olis jotain ihan hirveää saada kuulla tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Mä en rehellisesti usko että pelkkä ulkonäkö voi olla eron syy jos naimisiin asti ja yhteiseen elämään on joskus päädytty. Ei se perusolemus niin paljon muutu, paitsi jos lihoo merkittävästi. Kun elää yhdessä ja näkee toisen tukka likaisena ja kipeenä ja viettää aikaa kotiverkkareissa niiItsen ei siinä joka hetki kukaan näytä mielettömän hemaisevalta ja ihanalta. Jos halut totaalisesti loppuu ja toinen alkaa tuntua jotenkin vastenmieliseltä, niin täytyy siinä olla jotain muutakin. Tai sitten on alunperinkin ihastunut vain ulkokuoreen eikä siihen ihmiseen siellä sisällä.
Usein syy on juuri tuo viimeksimainittu. Itseenikin exäni ihastui juuri koska olin ainakin meikattuna nuorena aika näyttävä. Ja mies kyllä alusta asti muistuttelikin sen meikkaamisen tärkeydestä, jos vähänkään julkisille paikoille kuten lähikauppaan menen, eli olisi pitänyt ymmärtää että on hyvin pinnallinen. Hän halusi, että kaikki ihailee miten kaunis vaimo hänellä on, ja odotti siksi että esiinnyn aina meikattuna, hiukset laitettuna ja näteissä vaatteissa.
Muuten kiva jees, mutta kun sitten sain 2 lasta, mihin kuului 30 kg lihominen raskausaikana, niin jätti jälkensä ulkonäköön vaikka takaisin laihdutinkin. Mies alkoi vaatia silikonitissejä, vatsankiristystä tms. En missään nimessä halunnut, koska mielestäni ulkonäköni oli täysin normaali ja ongelmaton, vaikkei ihan entisenlainen. Vielä raskauden tuomat muutokset mies sieti alkunarinan jälkeen, mutta sitten kun alkoi vielä ikääntyminen näkyä niin ollessani 37 mies jätti minut 20-vuotiaan ulkomaalaisen takia. Mies oli tuolloin 45. Ja kyllä todellakin antoi tietää miksi jätti, että olen vanha ja ruma ja rupsahtanut. Ei kiihota enää. Mitään hyötyä tämän kertomisesta ei ollut, olisi voinut jättää sanomattakin.
Olisihan se kiva tietää, koska muuten jäisin miettimään, mikä mun käytöksessä tai luonteessa on ollut vialla. Jos syy on ulkonäkö, voin hyväksyä että ok enpä olisi voinutkaan asialle mitään. Jos syy on vaikka että olen liian päällekäyvä, olisi se kiva tietää, että voi parantaa seuraavassa parisuhteessa.
Mua kyllä ihmetyttää, että miten ulkonäkö voi olla syy eroon. Kyllähän se toisen ihmisen naamavärkki on ollut tiedossa jo tapailuvaiheessa. Ellei sitten ole lihonut tai laihtunut paljon suhteen aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en rehellisesti usko että pelkkä ulkonäkö voi olla eron syy jos naimisiin asti ja yhteiseen elämään on joskus päädytty. Ei se perusolemus niin paljon muutu, paitsi jos lihoo merkittävästi. Kun elää yhdessä ja näkee toisen tukka likaisena ja kipeenä ja viettää aikaa kotiverkkareissa niiItsen ei siinä joka hetki kukaan näytä mielettömän hemaisevalta ja ihanalta. Jos halut totaalisesti loppuu ja toinen alkaa tuntua jotenkin vastenmieliseltä, niin täytyy siinä olla jotain muutakin. Tai sitten on alunperinkin ihastunut vain ulkokuoreen eikä siihen ihmiseen siellä sisällä.
Usein syy on juuri tuo viimeksimainittu. Itseenikin exäni ihastui juuri koska olin ainakin meikattuna nuorena aika näyttävä. Ja mies kyllä alusta asti muistuttelikin sen meikkaamisen tärkeydestä, jos vähänkään julkisille paikoille kuten lähikauppaan menen, eli olisi pitänyt ymmärtää että on hyvin pinnallinen. Hän halusi, että kaikki ihailee miten kaunis vaimo hänellä on, ja odotti siksi että esiinnyn aina meikattuna, hiukset laitettuna ja näteissä vaatteissa.
Muuten kiva jees, mutta kun sitten sain 2 lasta, mihin kuului 30 kg lihominen raskausaikana, niin jätti jälkensä ulkonäköön vaikka takaisin laihdutinkin. Mies alkoi vaatia silikonitissejä, vatsankiristystä tms. En missään nimessä halunnut, koska mielestäni ulkonäköni oli täysin normaali ja ongelmaton, vaikkei ihan entisenlainen. Vielä raskauden tuomat muutokset mies sieti alkunarinan jälkeen, mutta sitten kun alkoi vielä ikääntyminen näkyä niin ollessani 37 mies jätti minut 20-vuotiaan ulkomaalaisen takia. Mies oli tuolloin 45. Ja kyllä todellakin antoi tietää miksi jätti, että olen vanha ja ruma ja rupsahtanut. Ei kiihota enää. Mitään hyötyä tämän kertomisesta ei ollut, olisi voinut jättää sanomattakin.
Varmisti että tiedät hänen olevan pinnallinen mulkku ja sinussa ei ole mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tahtoisi. Ei myöskään tulisi mieleenkään ylipäätään tivata mitään syytä eroon. Miksi minä haluaisin kuulla sen mikä on selvää jo valmiiksi; ettei minua rakasteta enää?
Aika moni tivaa ettei jää vaivaan jos tulee ihan puun takaa.
Miten se voisi jäädä vaivaamaan?
/2
Oot vaikka 10v jonku kanssa ja yks päivä sut vaan jätetään heippa -tekstarilla niin oisit vaan että ok?
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se kiva tietää, koska muuten jäisin miettimään, mikä mun käytöksessä tai luonteessa on ollut vialla. Jos syy on ulkonäkö, voin hyväksyä että ok enpä olisi voinutkaan asialle mitään. Jos syy on vaikka että olen liian päällekäyvä, olisi se kiva tietää, että voi parantaa seuraavassa parisuhteessa.
Mua kyllä ihmetyttää, että miten ulkonäkö voi olla syy eroon. Kyllähän se toisen ihmisen naamavärkki on ollut tiedossa jo tapailuvaiheessa. Ellei sitten ole lihonut tai laihtunut paljon suhteen aikana.
Voi tulla vaikka lihansyöjäbakteeri niin naamataulu muuttuu
Miksi ulkonäkö liitetään aina painoon? Voi alkaa vaan laittautua tavalla joka vie halut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tahtoisi. Ei myöskään tulisi mieleenkään ylipäätään tivata mitään syytä eroon. Miksi minä haluaisin kuulla sen mikä on selvää jo valmiiksi; ettei minua rakasteta enää?
Aika moni tivaa ettei jää vaivaan jos tulee ihan puun takaa.
Miten se voisi jäädä vaivaamaan?
/2
Oot vaikka 10v jonku kanssa ja yks päivä sut vaan jätetään heippa -tekstarilla niin oisit vaan että ok?
Tuskin olisin vaan että ok, mutta silti ei pomminvarmasti jäisi vaivaamaan se ettei mies lähtiessään hieronut naamaani sitä faktaa, että tunteet ovat loppuneet. Kyllä se tulisi siinä erorytäkässä selville ihan ilman mitään selittelyäkin.
/2
Tottakai haluaisin tietää, oli syy mikä tahansa. Sehän on pahinta, että jää yksin pyörittelemään päässään että mitähän minä tein väärin. Ulkonäkö ei edes ole mistään pahimmasta päästä, kun syitä haetaan. Joku tykkää ja joku toinen ei.
No, haluaisin tietää että mistä kenkä puristaa, tottakai.
Sitten taas jos syy olisi noinkin pinnallinen, olisin vaan tyytyväinen että häipyi elämästäni.
En taitaisi haluta, enkä usko, että tivaisinkaan syytä, jos ero olisi edessä. Siis tivaamalla tivaisi.