Miksi ihmiset suuttuvat, kun joku haluaa luopua lemmikistään ja myydä tämän?

Aviopuolisia ei sentäs voi laittaa myyntiin (minä olisin valmis myymään omani).

Kissastani en luopuisi mistään hinnasta, enkä koskaan.

Lähden siitä, että lemmikin ottaja on vastuullinen ja sitoutunut hoitamaan tämän loppuun asti eli koiran kohdalla voi olla 16 vuotta ja kissan enemmänkin. 

Eli jos sitä ruvetaan sijoittamaan muualle vain siksi, että eipä satu enää huvittamaan, niin se on mielestäni väärin. 

Elämäntilanne voi toki muuttua radikaalisti ja syntyä pakkotilanteita. Se on toinen juttu se. 

Ihmisten eroa toisistaan en lähtisi vertailemaan tässä yhteydessä ollenkaan. 

joillekin eläimet tuntuu olevan vain tavaroita, krääsää jota keräillään ja vähän ajan päästä myydään pois.. sitten taas hetken päästä ostetaan uutta tilalle.

En voi ymmärtää näitä, ja kehtaavat vielä yleensä kutsua itseään "eläinrakkaiksi".

Eläinkerääjiä ne on.,. wt-kusiaisia.

Naapurissa yh-äiti otti lapsilleen leluksi koiranpennun. 

Sitten osoittautuikin "niin vaivalloiseksi" (suoraan hänen suustaan) ja vietiin piikille. 

Sanoin suorat sanat tälle ja ei enää tervehdi. Mitä sinänsä en ihmettele. 

Mistä tuollaisia idiootteja sikiää? Koulutettu ihminen tämäkin, mutta ei kai se sitä katso yhtään. 

Eläin on vähän niinkuin lapsikin eli olet vastuussa siitä. Puoliso on aikuinen ja pärjää ilman hoivaa.

Vierailija kirjoitti:

Lähden siitä, että lemmikin ottaja on vastuullinen ja sitoutunut hoitamaan tämän loppuun asti eli koiran kohdalla voi olla 16 vuotta ja kissan enemmänkin. 

Eli jos sitä ruvetaan sijoittamaan muualle vain siksi, että eipä satu enää huvittamaan, niin se on mielestäni väärin. 

Elämäntilanne voi toki muuttua radikaalisti ja syntyä pakkotilanteita. Se on toinen juttu se. 

Ihmisten eroa toisistaan en lähtisi vertailemaan tässä yhteydessä ollenkaan. 

Minä taas lähden siitä, että olen vastuullinen aviopuoliso, enkä hyväksy eroja (jos lapsia) jos ei vain satu huvittamaan.

Poislukien pahoinpitely. Samaa sarjaa kuin pureva koira.

Vierailija kirjoitti:

Eläin on vähän niinkuin lapsikin eli olet vastuussa siitä. Puoliso on aikuinen ja pärjää ilman hoivaa.

Eläin ei ole sinun geenejäsi etkä sinä ole sitä kohdussasi kantanut.... kyllä se eläin ”otetaan” sanaan tapaan kuin puoliso.

Lemmikkien ajatellaan olevan perheenjäseniä, ja perheenjäseniä harvemmin myydään, annetaan pois tai viedään piikille. Eroja toki tulee, mutta lemmikit rinnastetaan usein enemmän lapsiin kuin puolisoon koska ovat riippuvaisempia muiden huolenpidosta.

Miten niin eläin on riippuvainen ihmisen huolenpidosta? Kyllähän niitä villieläimiäkin on....

En kyllä tosiaan tiedä. Multa on 15 vuotta sitten lähtenyt kissa uuteen kotiin, kun ei sopeutunut elämään pienessä kerrostaloyksiössä. Minusta lemmikin ottaminen ei saa olla mikään "se on nyt sulla sitten 20 vuotta vaikka väkisin"-sitoumus, kyllä pitää miettiä eläimen hyvinvointia ja joskus uusi koti on eläimelle parempi kuin vanha, asiat ja elämä muuttuu paljon 20 vuoden aikana.

Suuttuminen tuollaisesta on täysin hölmöä.

T: 2 vanhan koiran ja 2 vanhan kissan omistaja.

Vierailija kirjoitti:

Lemmikkien ajatellaan olevan perheenjäseniä, ja perheenjäseniä harvemmin myydään, annetaan pois tai viedään piikille. Eroja toki tulee, mutta lemmikit rinnastetaan usein enemmän lapsiin kuin puolisoon koska ovat riippuvaisempia muiden huolenpidosta.

Lapseen vertaaminen ontuu siinä, että eläin on täysin huollettava koko sen eliniän ajan, siinä missä lapsi taas kasvaa, kehittyy ja itsenäistyy. Eläin sitoo siis jossainmäärin jopa enemmän kuin lapsi (jos nyt unohdetaan ihan pienet lapset), jonka vuoksi elämänmuutokset voivat joskus vaikuttaa niin, ettei eläintä ole enää järkevää pitää. Eikä syyn tarvitse olla isokaan, riittää ettei enää ole jaksamista/kiinnostusta panostaa eläimeen, uusi koti on hyvä vaihtoehto, joskus lopetuskin, jos vaihtoehtona on se, että ihminen pitää eläintä vaikkei ole oikeasti kiinnostunut pitämään sitä.

Tietenkään tuossa tilanteessa ei sitten heti oteta uutta eläintä tilalle, eläintekierrätystä en hyväksy.

Laittavathan ihmiset niitä lapsia laitoshoitoonkin, jotka eivät kasva ikätason mukaisesti. Oman jaksamisensa vuoksi. Miksi ei siis eläintäkin?

Elämäntilanteet muuttuu juu. Oma eksä heivasi sekä lemmikit, että lapset roskiin, kun uusi akka ei pitänyt ei lemmikeistä, eikä lapsista. 

Koska nykyään idiootit pitävät eläimiä tärkeämpinä kuin ihmisiä. Siksi. 

Jos joku sinulle tuollaisesta suuttuu, niin ihan hyvin voi katkaista välit. Ei tuollaisen tollon perään kannata itkeä.

"Parhaimpia" on ne, joiden mielestä lemmikkiä ei saa hylätä edes elämänmuutoksissa. Ai vauvalla paljastui hyvin paha koira-allergia? No pistäkööt allergialääkkeitä nassuun, olette sen Fifin ottaneet ennen lasta niin lapsi saa väistyä!

Vierailija kirjoitti:

Eläin on vähän niinkuin lapsikin eli olet vastuussa siitä. Puoliso on aikuinen ja pärjää ilman hoivaa.

Olen samaa mieltä. Aikuinen on vastuussa omasta kissastaan tai koirastaan samalla tavalla kuin omista lapsistaan, jollei sitten halua laittaa jälkimmäisiä adoptioon tai toisen vanhemman huollettavaksi.  Yhden hengen taloudessa ihminen saattaa viettää enemmän aikaa päivittäin ja viikottain sen lemmikkieläimen parissa kuin omien lajitoveriensa seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Naapurissa yh-äiti otti lapsilleen leluksi koiranpennun. 

Sitten osoittautuikin "niin vaivalloiseksi" (suoraan hänen suustaan) ja vietiin piikille. 

Sanoin suorat sanat tälle ja ei enää tervehdi. Mitä sinänsä en ihmettele. 

Mistä tuollaisia idiootteja sikiää? Koulutettu ihminen tämäkin, mutta ei kai se sitä katso yhtään. 

Mä olisin sylkässyt naamalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurissa yh-äiti otti lapsilleen leluksi koiranpennun. 

Sitten osoittautuikin "niin vaivalloiseksi" (suoraan hänen suustaan) ja vietiin piikille. 

Sanoin suorat sanat tälle ja ei enää tervehdi. Mitä sinänsä en ihmettele. 

Mistä tuollaisia idiootteja sikiää? Koulutettu ihminen tämäkin, mutta ei kai se sitä katso yhtään. 

Mä olisin sylkässyt naamalle.

Terapiaa sinä tarvitset...

Ei, en puolustele tuota ihmistä. Otan vain kantaa vihaan, jota kannat sisälläsi.

Lemmikkien kanssa on moraaliposeeraus yleistä. Ja vastenmielistä. Elämäntilanteet muuttuvat. Olen elämäni aikana sekä luopunut lemmikistäni että tarjonnut pysyvän vanhuudenkodin toisen perheen lemmikille kun heillä ei aika enää riittänytkään. Ei ole kumpikaan koira/kissa perään itkenyt vaan tyytyväisenä jatkanut uudessa kodissa. Taustalla piilee eläimen inhimillistämistä, pidetään lapsen asemassa.

Vierailija kirjoitti:

Koska nykyään idiootit pitävät eläimiä tärkeämpinä kuin ihmisiä. Siksi. 

Jos joku sinulle tuollaisesta suuttuu, niin ihan hyvin voi katkaista välit. Ei tuollaisen tollon perään kannata itkeä.

t. janica22v häkkieläimiä seinänvieret täynnä+ käärme lasikaapissa ja akvaario