Miksi työkaverit aina puhuvat p#skaa toisistaan?

Vierailija kirjoitti:

En puhu yleensä kyllä. Täytyy olla kyseessä joku ihan ääritapaus sitten jos puhun.

Sulle ehkä tarvitsee, muille ei.

Elämän sisältö on niin onnetonta. Tehdään työtä, josta ei pidetä ja sitten puretaan pahaa oloa noin.

Onneks saan työskennellä pienessä yrityksessä, olen ainoa työntekijä työnantajani lisäksi. Ja hyvä pomo onkin. Tulevaisuudessa jään ehkä jatkamaan samaa yritystä, pomon eläköityessä jos hyvin käy. En kaipaa todellakaan aikaa, kun työskentelin kokkina, työpaikoissa joissa pääasiassa naisia työkavereina. Raadollista oli.

Haluan pitää työroolin

Olen muuttanut paljon ja nähnyt niin karmeita työyhteisöjä, että nykyään kysyn suoraan työpaikkahaastattelussa: Millainen työilmapiiri on? Onko vahvoja persoonia? Olen tuntosarvet koholla, ennen kuin sitoudun työpaikkaan. Vaikka olenkin varuillani, olen myös valmis kiittämään, kun töissä on kivaa. Myönteinen palaute on niin harvinaista, että moni kavahtaa sitäkin: mitähän tuolla on mielessä, kun noin nuolee. Itse olen ajatellut, että työssä otan työroolin. Työkavereiden ja pomon ei tarvitse tietää minusta kaikkea, mutta muiden mielestä peittelen ja suojaudun liikaa.

Naiset harrastaa tätä kokemukseni perusteella enemmän kuin miehet. Miehet saattaa sanoa jotain päin naamaa ennemmin. Itselleni särähtää helposti korvaan jos olen tilanteessa, jossa joku haukkuu jotain ulkopuolista, koska tulee helposti heti mieleen, että mitä kyseinen henkilö puhuu itsestäni silloin kun en ole paikalla.

Mykkäkoulua, piittaamattomuutta, pahoja puheita tai lähentelyä. Työpaikoilla kiusataan monella tavalla. Psykoterapeutti Sanna Aulankoski neuvoo, miten hankalista tilanteista selviää. Yllä oleva otsikko.

Ne on ne muutamat, jotka saavat iloa siitä kun kääntävät ihmiset toisiaan vastaan. Ovat iloisia mukaystäviä kaikille, ja samaan aikaan juoruavat kaikista.

Suurin osa ihmisistä on ihan normaaleja sen suhteen.

Ihan tuttua naisvaltaisilta aloilta. Toki miesvaltaisillakin sitä on, mutta paaaljon pienemmissä määrin.

Mä olen melko isossa työyhteisössä. Paskanpuhumista esiintyy aika paljon. Mä ja muutamat muut ei tämmöseen osallistuta. Esiintyy jopa suoranaista kiusaamista. Monia on lähtenyt ja sijaisia tulee ja menee. Porukkaa saattaa itkeä kesken työpaivän.....kurjaa. Itse työ on mukavaa (hoitoala) mutta muu toiminta ympärillä ei.

Nosto

Vaimoni juuri mietti samaa.

On tehnyt kausiluonteista työtä kahdessa paikassa ja molemmissa on ihmisiä, jotka "syövät" toisia.

Olen törmännyt mutta kun en itse puhunut pahaa niin ei minullekaan ekana alettu kakkulia jauhamaan mutta joitakin juttuja joskus kylläkin. Olen joutunut hirveisiin välikäsiin kun minulta on tultu kysymään että onko kysyjästä puhuttu pahaa ja rehellisenä olen joutunut sanomaan sitten että on ja tämä on mennyt pomolle kertomaan ja sitten näille puhujille ja lopulta syy onkin ollut minussa joka oli vain rehellinen kuin kysyttiin että onko toisesta puhuttu muiden toimesta pahaa,  mutta itse en ole siis puhunut enkä liittynyt noihin muiden asioihin muuten tuon taivaallista. 

Sitten minä olen kaiken pahan alku ja juuri. Sellainen kyllä sapettaa jos on vain rehellinen luonteeltaan.

Näyttäisi motiiveja olevan kahdenlaisia.

Työtovereita panettwelemalla pyritään vahvistamaan omaa asemaa.

Toinen on puhdas pahansuopuus ja kiusaaminen, ei esim. hyväksytä jotain ihmistä joukkoon.

Nykyään on ihan käsittämättömän paljon saamatonta ja ammattitaidotonta sakkian töissä, mitä ei esimiehetkään saa kuriin ja siitä kärsii kaikki muut työntekijät. Tottakai sitä v*tutusta halutaan johonkin purkaa ja tuossa tilanteessa se purkaantuu paskan puhumisena selän takana, kun ei auta sanoa esimiehelle eikä henkilölle itselleen ja kuitenkin v-käyrä nousee.

Mä en kauheesti jaksa lietsoo negatiivisuutta, mut jos on joku selkee epäkohta niin sillon kyllä puhun asiasta, mieluiten kys. ihmiselle ja sitten tietysti tukea muilta. :D

Vaihda alaa.

Itse olen naisvaltaisella alalla - suorastaan kliseisen naisvaltaisella - enkä tähän hätään muista kenenkään puhuneen koskaan pahaa työkavereista. Olen myös vaihtanut työpaikkaa muutamaan otteeseen ja tämä silti pätee, ei ole vain yksittäisen työyhteisön juttu.

Siivousalalla ja muilla matalan koulutuksen tason töissä tosi paljon kiusaamista. Syitä on monia. Tyypillisin syy on tyytymättömyys omaan elämään ja pahaa oloa puretaan toisiin. On mm. ylivelkaantumista ja arki yhtä selviämistaistelua epämiellyttävässä työssä ja pienellä palkalla. Nämä seikat tekevät ihmisestä veemäisen. Mutta ei se oikeuta ketään kiusaamaan muita!