Miksi curlingvanhempien on niin vaikea ymmärtää ihmisen lajikäyttäytymistä, esim sitä, että kun ihmisiä on lauma koolla, laumalla on oltava hierarkia

Päiväkodissa 45 vuotta sitten olin hierarkiassa numero 2, päiväkodin toiseksi kovin tappelija, ja tappelemisella tarkoitettiin siis painimista. Se oli aina voittaja joka sai toisen painissa väännettyä alleen. Yksi pulska poika aina voitti minut, mutta kakkonen oli kuitenkin korkealla hierarkiassa. Olen vieläkin ylpeä tästä.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa 45 vuotta sitten olin hierarkiassa numero 2, päiväkodin toiseksi kovin tappelija, ja tappelemisella tarkoitettiin siis painimista. Se oli aina voittaja joka sai toisen painissa väännettyä alleen. Yksi pulska poika aina voitti minut, mutta kakkonen oli kuitenkin korkealla hierarkiassa. Olen vieläkin ylpeä tästä.

Kyllä ne päiväkodin hoitajat oli päiväkodin hierarkiassa sinua paljon ylempänä, vaikka toki sinä ehkä olit nappulahierarkiassa lähellä pyramidin huippua.

Näinhän se on, mitä luonnollisia asioita kieltämään. Jos ihmisiä on enemmän kuin yksi, siitä alkaa hierarkia muodostua, vaikka miten vastaan taistelisi.

Osa vanhemmista ei ymmärrä sitä, että päiväkodissa hierarkia tehdään väkivallalla. Aikuiset ei puutu lyömiseen, potkimiseen tai puremiseen, koska sillä tehdään hierarkiaa. Jostain syystä hierarkian huipun väki löytyy 30 vuoden kuluttua sekä ulosotosta että ehdonalaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Osa vanhemmista ei ymmärrä sitä, että päiväkodissa hierarkia tehdään väkivallalla. Aikuiset ei puutu lyömiseen, potkimiseen tai puremiseen, koska sillä tehdään hierarkiaa. Jostain syystä hierarkian huipun väki löytyy 30 vuoden kuluttua sekä ulosotosta että ehdonalaisesta.

Mitä ihmettä slität siellä.

Kyllä hierarkia muodostuu ihan ilman hakkaamistakin. Ei tässä nyt ole puhe mistään lasten välisestä nujakoinnista tässä alotuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa 45 vuotta sitten olin hierarkiassa numero 2, päiväkodin toiseksi kovin tappelija, ja tappelemisella tarkoitettiin siis painimista. Se oli aina voittaja joka sai toisen painissa väännettyä alleen. Yksi pulska poika aina voitti minut, mutta kakkonen oli kuitenkin korkealla hierarkiassa. Olen vieläkin ylpeä tästä.

Eiköhän hierarkiassa ykkösenä ollut se tarhatäti joka sinultakin otti luulot pois luunapilla tai nurkkaseisonnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa vanhemmista ei ymmärrä sitä, että päiväkodissa hierarkia tehdään väkivallalla. Aikuiset ei puutu lyömiseen, potkimiseen tai puremiseen, koska sillä tehdään hierarkiaa. Jostain syystä hierarkian huipun väki löytyy 30 vuoden kuluttua sekä ulosotosta että ehdonalaisesta.

Mitä ihmettä slität siellä.

Kyllä hierarkia muodostuu ihan ilman hakkaamistakin. Ei tässä nyt ole puhe mistään lasten välisestä nujakoinnista tässä alotuksessa.

Päiväkodissa hierarkia muodostetaan nimenomaan väkivallalla! Hoitajat ei puutu, puhuvat tavallasi nujakoinnista, vaikka missä tahansa muussa yhteisössä asiasta saisi tehdä rikosilmoituksen pahoinpitelynä.

Tunteiden sanoittaminen ei ole curlingia, nimenomaan päinvastoin. Tunteiden sanoittamisen idea on se, että lapsi oppii kaikkien tunteiden olevan ok, välillä suututtaa ja välillä surettaa, mutta tunteet menevät ohi ja mukavampia tulee tilalle. Pyrkimys on opettaa tunteiden hyväksyntää ja hallintaa. Curling-vanhemmat taas pelkäävät tunteita, he ahdistuvat itse lapsiensa negatiivisista tunteista, sillä omia tunnetaitoja ei ole. Vanhemmuus tähtää negatiivisten tunteiden välttelyyn, kieltämiseen ja poistamiseen. Lapsi oppii tästä että pettymykset ja vihan ja surun tunteet ovat aivan hirveä asia, eikä niistä voi selvitä. He ovat aikuisina kyvyttömiä säätelemään tunteitaan ja ahdistuneita.

Olen laumani johtaja, mutta se ei tarkoita, että minua kuunneltaisiin helposti ja arki olisi oman elämäni kannalta sujuvaa. Välillä joudun käskyttämään, jotta sujuisi edes alkeellisesti. Kannan pakon sanelemana liikaa itse valtaa ja vastuuta. Ei ole muita, jotka tahtoisivat tähän sekaantua. Päinvastoin, tahtovat juosta karkuun! Valtatyhjiö.

äiti

Kun lapsi kiukuttelee, curling-vanhempi, joko 1) poistuu tilasta ja teeskentelee ettei kiukuttelua tapahdu tai 2) laittaa lapselle padin käteen, piirretyt pyörimään tms. 3) jotkut (erityisesti curling-mummot) alkavat osoittelemaam milloin leluja tai pihalla olevia koiria tyyliin "katso Atso, katso, eikö olekin hieno/söpö/ihana". Tämä on curlingia. Aikuinen ei siedä omaa tunnetilaa lapsen tunnetilan tullessa päälle, ja yrittää tasoittaa sen pois tai teeskennellä ettei koko tunnetta ole.

Jyrkkä vanhempi sanoo, lopeta se kiukuttelu. Ei varmaan jää traumoja, mutta jotain jää käymättä läpi.

Tiedostava vanhempi sanoo: "Älä potki/lyö/mikä ikinä onkaan se ei-sallittu asia mitä lapsi konkreettisesti tekee. Se käy kipeää, niin ei saa tehdä. Huomaan että sinua kiukuttaa, voit tulla syliini jos haluat. Ei haittaa vaikka kiukuttaa ja kaikkia kiukuttaa välillä. Silti ei saa potkia/lyödä/jne.

Tunne on sallittu, teko välttämättä ei. Sinulla on ap termit hakusessa.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi kiukuttelee, curling-vanhempi, joko 1) poistuu tilasta ja teeskentelee ettei kiukuttelua tapahdu tai 2) laittaa lapselle padin käteen, piirretyt pyörimään tms. 3) jotkut (erityisesti curling-mummot) alkavat osoittelemaam milloin leluja tai pihalla olevia koiria tyyliin "katso Atso, katso, eikö olekin hieno/söpö/ihana". Tämä on curlingia. Aikuinen ei siedä omaa tunnetilaa lapsen tunnetilan tullessa päälle, ja yrittää tasoittaa sen pois tai teeskennellä ettei koko tunnetta ole.

Jyrkkä vanhempi sanoo, lopeta se kiukuttelu. Ei varmaan jää traumoja, mutta jotain jää käymättä läpi.

Tiedostava vanhempi sanoo: "Älä potki/lyö/mikä ikinä onkaan se ei-sallittu asia mitä lapsi konkreettisesti tekee. Se käy kipeää, niin ei saa tehdä. Huomaan että sinua kiukuttaa, voit tulla syliini jos haluat. Ei haittaa vaikka kiukuttaa ja kaikkia kiukuttaa välillä. Silti ei saa potkia/lyödä/jne.

Tunne on sallittu, teko välttämättä ei. Sinulla on ap termit hakusessa.

Curling-mummo tietää, että lapsi ei varsinaisesti kiukuttele, hän on vasta joutumassa tunnekuohun valtaan. Siksi mielenkiinto pitää suunnata muualle, koska ei se 2v ymmärrä, miksi suru onkin aikuiselle sama asia kuin kiukuttelu. Paha mieli ei ole sama asia kuin kiukku, curling-mummo tunnistaa sen paremmin kuin ulkopuolinen, jolle jokainen vieraan lapsen kirahdus on sama asia kuin potkiminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi kiukuttelee, curling-vanhempi, joko 1) poistuu tilasta ja teeskentelee ettei kiukuttelua tapahdu tai 2) laittaa lapselle padin käteen, piirretyt pyörimään tms. 3) jotkut (erityisesti curling-mummot) alkavat osoittelemaam milloin leluja tai pihalla olevia koiria tyyliin "katso Atso, katso, eikö olekin hieno/söpö/ihana". Tämä on curlingia. Aikuinen ei siedä omaa tunnetilaa lapsen tunnetilan tullessa päälle, ja yrittää tasoittaa sen pois tai teeskennellä ettei koko tunnetta ole.

Jyrkkä vanhempi sanoo, lopeta se kiukuttelu. Ei varmaan jää traumoja, mutta jotain jää käymättä läpi.

Tiedostava vanhempi sanoo: "Älä potki/lyö/mikä ikinä onkaan se ei-sallittu asia mitä lapsi konkreettisesti tekee. Se käy kipeää, niin ei saa tehdä. Huomaan että sinua kiukuttaa, voit tulla syliini jos haluat. Ei haittaa vaikka kiukuttaa ja kaikkia kiukuttaa välillä. Silti ei saa potkia/lyödä/jne.

Tunne on sallittu, teko välttämättä ei. Sinulla on ap termit hakusessa.

Curling-mummo tietää, että lapsi ei varsinaisesti kiukuttele, hän on vasta joutumassa tunnekuohun valtaan. Siksi mielenkiinto pitää suunnata muualle, koska ei se 2v ymmärrä, miksi suru onkin aikuiselle sama asia kuin kiukuttelu. Paha mieli ei ole sama asia kuin kiukku, curling-mummo tunnistaa sen paremmin kuin ulkopuolinen, jolle jokainen vieraan lapsen kirahdus on sama asia kuin potkiminen.

Miksi ihmeessä suru tai paha mieli pitäisi hämätä pois sen enempää kuin kiukkukaan? Kun tunne tulee niin se tulee. Aikuisen avulla sen yli selvitään ja kun tunne on tunnistettu ja koettu niin aloitetaan mielen suuntaaminen muihin iloisempiin asioihin.

Totta kai on hetkiä jolloin on parempi koittaa kiinnittää lapsen huomio muualle, esim. kaupassa tai ravintolassa, mutta mikään normaali toimintamalli ei saa olla että kun lapsella surettaa, niin se suru koitetama jotenkin kääntää tai hämätä pois. Kyllä sen surunkin saa kokea ja tuntea, eikä maailma siihen kaadu.

Suru, pettymys, kiukku, viha, ilo, riemu, haikeus, kateus - normaaleja tunteita kaikki, kuuluvat ihmiselämään eikä niitä pidä vältellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi kiukuttelee, curling-vanhempi, joko 1) poistuu tilasta ja teeskentelee ettei kiukuttelua tapahdu tai 2) laittaa lapselle padin käteen, piirretyt pyörimään tms. 3) jotkut (erityisesti curling-mummot) alkavat osoittelemaam milloin leluja tai pihalla olevia koiria tyyliin "katso Atso, katso, eikö olekin hieno/söpö/ihana". Tämä on curlingia. Aikuinen ei siedä omaa tunnetilaa lapsen tunnetilan tullessa päälle, ja yrittää tasoittaa sen pois tai teeskennellä ettei koko tunnetta ole.

Jyrkkä vanhempi sanoo, lopeta se kiukuttelu. Ei varmaan jää traumoja, mutta jotain jää käymättä läpi.

Tiedostava vanhempi sanoo: "Älä potki/lyö/mikä ikinä onkaan se ei-sallittu asia mitä lapsi konkreettisesti tekee. Se käy kipeää, niin ei saa tehdä. Huomaan että sinua kiukuttaa, voit tulla syliini jos haluat. Ei haittaa vaikka kiukuttaa ja kaikkia kiukuttaa välillä. Silti ei saa potkia/lyödä/jne.

Tunne on sallittu, teko välttämättä ei. Sinulla on ap termit hakusessa.

Curling-mummo tietää, että lapsi ei varsinaisesti kiukuttele, hän on vasta joutumassa tunnekuohun valtaan. Siksi mielenkiinto pitää suunnata muualle, koska ei se 2v ymmärrä, miksi suru onkin aikuiselle sama asia kuin kiukuttelu. Paha mieli ei ole sama asia kuin kiukku, curling-mummo tunnistaa sen paremmin kuin ulkopuolinen, jolle jokainen vieraan lapsen kirahdus on sama asia kuin potkiminen.

Ja se kiukun tunne oli esimerkki, ei suinkaan mielestäni ainoa tunne, minkä lapsi voi kokea. Ja kyllä lapsi kiukkuakin kokee, kaikki paha mieli ei ole surua. Tunteita on monia

-se jota lainasit + edellinen

Osa immeisistä tosiaan on hierarkiauskovaisia ja he usein elävät omassa hierarkiakuplassaan, kaltaistensa kanssa, jossa dominanssi, status ja muodollisen aseman kunnioitus ovat tärkeitä piirteitä, yleensä kaikenlainen kunnia eri tulkinnoissaan ja vääristymissään sanelee käytöstä ja ratkaisuja. 

Omiensa kanssa heillä on omat pelisääntönsä ja kuplassa piiri pieni pyörii jouhevasti Joku on kingi ja jotain potkitaan aina päähän, mutta kaikki hyväksyvät asemansa. Ulkoisen maailman kanssa he kuitenkin joutuvat onglmiin ja ristiriitoihin, sillä valtavirrassa esimerkiksi tasa-arvon ja demokratian länsimaissa tiukkaa hierarkkista yhteiskuntajärjestelmää ei olekaan. Päin vastoin, arvot, lait, tavat ja kaikki edellyttävät yleensä voimakkaasti tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja taustatekijöistä riippumattomasti samaa kohtelua, kunnioitusta ja samoja oikeuksia sekä velvollisuuksia. 

Näitä ristiriitoja selitetään mitä eriskummallisimmilla malleilla ja teorioilla, vaikkapa eri sukupuolisten tai etnisten ryhmien geneettisillä tai hankituilla eri ominaisuusryppäillä, nationalismin tai anarkismin kaltaisilla ideologisilla p*skakasoilla, miten nyt milloinkin. Vaikka oman maailmankuvan yhteensopimattomuus todellisuuden kanssa on varsinainen ongelma, niin kuplautunut pyrkii selittämään aina niinpäin, että todellisuus on jotenkin väärä ja pielessä, ja siihen syypää tietenkin on "ne toiset".