Eikö opiskelijoiden mt-ongelmista välitetä?

Ei välitetä. Ammattikorkeakoulun tutustumiskäynnillä meille mainostettiin että koululla on oma psykologi joka pitää kyllä meistä tarvittaessa huolta. Sisään päästessä terveydenhoitaja piti puheen, jossa tämä pyysi että opiskelijat hakeutuisivat hoitoon mieluummin vaikka kesäkuukausina kun talvella on ruuhkaa. Terveydenhoitajia on liian vähän ja nämä ovat jatkuvasti sairaslomalla. Käyntejä perutaan. Jonotusajat on pitkiä. Kun viimein pääsin koulupsykologille loppuun palaneena ja masentuneena, tämä ilmoitti että koulun linjaus on se että koulupsykologi käsittelee vain kouluun liittyvää stressiä. Olin ihan puhki ja tarvitsin apua - psykologi vain luetteli monisteesta erilaisia hengitysharjoituksia.

Kouluista on leikattu ihan liikaa. Meillä opettajia potkittiin pihalle ja jäljelle jääneille jaettiin pois potkittujen hommat. Meillä on hirveästi etätunteja, huonosti suunniteltuja ja toteutettuja kursseja ja väsyneet opettajat. Kaikki ovat ihan piipussa.

Ei tietenkään. Rahat keskitetään siihin mikä tuottaa eliitille ja virkakoneistolle eniten rahaa, eli työläisiin. Siksi meillä parhaan hoidon saa työterveyshuollon kautta. Sitten kieli poskessa tehdään tutkimus, että työssä olevat ovat terveempiä kuin työttömät tai opiskelijat. Eli unohdetaan millaista hoitoa kukin saa.

Vierailija kirjoitti:

Ei välitetä. Ammattikorkeakoulun tutustumiskäynnillä meille mainostettiin että koululla on oma psykologi joka pitää kyllä meistä tarvittaessa huolta. Sisään päästessä terveydenhoitaja piti puheen, jossa tämä pyysi että opiskelijat hakeutuisivat hoitoon mieluummin vaikka kesäkuukausina kun talvella on ruuhkaa. Terveydenhoitajia on liian vähän ja nämä ovat jatkuvasti sairaslomalla. Käyntejä perutaan. Jonotusajat on pitkiä. Kun viimein pääsin koulupsykologille loppuun palaneena ja masentuneena, tämä ilmoitti että koulun linjaus on se että koulupsykologi käsittelee vain kouluun liittyvää stressiä. Olin ihan puhki ja tarvitsin apua - psykologi vain luetteli monisteesta erilaisia hengitysharjoituksia.

Kouluista on leikattu ihan liikaa. Meillä opettajia potkittiin pihalle ja jäljelle jääneille jaettiin pois potkittujen hommat. Meillä on hirveästi etätunteja, huonosti suunniteltuja ja toteutettuja kursseja ja väsyneet opettajat. Kaikki ovat ihan piipussa.

Kuulostaa ihan JAMKilta.

Haluaisitko tsempata minua juuri nyt? Tarvitsisin sitä todella. Maksoin jo rahaa avusta, mutta ei osunut oikeaan. Tulee näitä hetkiä jolloin en jaksa ja sitten saan joltain hyvän neuvon ja uuden näkökulman ja jaksan taas. Ikävä kyllä tämä palsta usein tuhoaa viimeisetkin rippeet jaksamisesta jos kysyy apua joten muulloin en avauksia tee tai kysy, ellei joku näytä haluavan tarjoavan apua.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko tsempata minua juuri nyt? Tarvitsisin sitä todella. Maksoin jo rahaa avusta, mutta ei osunut oikeaan. Tulee näitä hetkiä jolloin en jaksa ja sitten saan joltain hyvän neuvon ja uuden näkökulman ja jaksan taas. Ikävä kyllä tämä palsta usein tuhoaa viimeisetkin rippeet jaksamisesta jos kysyy apua joten muulloin en avauksia tee tai kysy, ellei joku näytä haluavan tarjoavan apua.

Kyllä se uusi näkökulma ja neuvo sieltä aina tulee kerta on tullut tähänkin mennessä. Mulla pudotukset saattaa olla aika rajuja, saatan valahtaa aika syviin vesiin hetkessä. Mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän uskaltaa luottaa siihen, että niiden romahdusten jälkeen tulee aina jotain muuta. Sitä aina vain pelkää, että nyt se oli tässä ja loppuelämä on nyt tätä. Ei se ole, vaikka siltä ei nyt tuntuisikaan.

Aika riskiä olla huolehtimatta opiskelijoiden terveydestä, miten he pärjäävät sitten töissä?

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko tsempata minua juuri nyt? Tarvitsisin sitä todella. Maksoin jo rahaa avusta, mutta ei osunut oikeaan. Tulee näitä hetkiä jolloin en jaksa ja sitten saan joltain hyvän neuvon ja uuden näkökulman ja jaksan taas. Ikävä kyllä tämä palsta usein tuhoaa viimeisetkin rippeet jaksamisesta jos kysyy apua joten muulloin en avauksia tee tai kysy, ellei joku näytä haluavan tarjoavan apua.

Annan vinkin:

Tällä elämällä ei ole MITÄÄN tarkoitusta. Sinua prepataan koulussa tuotantoeläimeksi josta suurpääoman omistajat voivat lypsää lisäarvoa kun teet työt heidän puolestaan.

Ketään ei kiinnosta hyvinvointisi tipan vertaa, poislukien oma äitisi.

Halusit totuuden, tuossa yllä absoluuttinen totuus. Tervetuloa reaalielämään.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko tsempata minua juuri nyt? Tarvitsisin sitä todella. Maksoin jo rahaa avusta, mutta ei osunut oikeaan. Tulee näitä hetkiä jolloin en jaksa ja sitten saan joltain hyvän neuvon ja uuden näkökulman ja jaksan taas. Ikävä kyllä tämä palsta usein tuhoaa viimeisetkin rippeet jaksamisesta jos kysyy apua joten muulloin en avauksia tee tai kysy, ellei joku näytä haluavan tarjoavan apua.

Annan vinkin:

Tällä elämällä ei ole MITÄÄN tarkoitusta. Sinua prepataan koulussa tuotantoeläimeksi josta suurpääoman omistajat voivat lypsää lisäarvoa kun teet työt heidän puolestaan.

Ketään ei kiinnosta hyvinvointisi tipan vertaa, poislukien oma äitisi.

Halusit totuuden, tuossa yllä absoluuttinen totuus. Tervetuloa reaalielämään.

 

En todellakaan halunnut totuutta vaan uusia näkökulmia tsempata. Minulla on hyvinkin tärkeä ala jota opiskelen ja joka antaa minulle paljon, mutta yksinäisyys tekee toimintakyvyttömäksi. Näivettyy väkisellä, vaikka muuten ei yksinolo haittaa. Ei vaan muista mitään, ei kehity, eikä pysy hereillä kun ei ole vuosiin puhunut kenenkään kanssa. Sitä taantuu, vaikka ei haluaisi.

En oikein tiedä, voinko prepata, koska olen samassa tilanteessa. 

Yritän tällä hetkellä keskittyä siihen, että suoriudun opinnoista loppuun, ilo ja motivaatio on mennyt mutta koitan keskittyä pelkkään valmistumiseen. Lopputyön tekeminen ilman motivaatiota on kyllä haaste. Tai motivaatiota on, sen suhteen että haluan vain pois koulusta, oppimisen tai tutkimisen suhteen ei. Kimmo Svinhufvudin Gradutakuu on tässä vähän jeesannut, muun muassa siinä että ei sen motivaation ole pakko olla se, että tutkii ja löytää uutta, joskus se voi olla ihan vaan se, että saa lopputyön tehtyä ja pääsee eteenpäin. 

Suosittelen myös Johann Harin kirjaa Mielen yhteydet. 

Ajanhallinta. On paljon itseohjautuvaa opiskelua ja ykkösasia olisi saada arjen tunnit riittämään sekä vielä jäämään aikaa palautumiseenkin.

Moni unohtaa elämän palauttavat asiat silloin kun tähtää valmistumiseen.

Opiskelu ei pelkästään ole rankkaa, vaan sen yhdistäminen kaikkeen muuhun. Kauhea kuulla että joku opiskelijahuolto sysää opiskelijaa syrjään sen vuoksi "jos stressi ei liity kouluun". Omassa koulussani linjaus on se, että kaikki mikä vaikuttaa jaksamiseen kohdataan opiskeluterveydenhuollossa. Välillä joutuu jonottamaan aikaa kauankin ja joku ohjataan esim perheneuvolaan tai päihdehuoltoon jos tuki olisi parempi sieltä puolelta suoraan siihen ongelmaan. 

Uusi näkökulma on välttämätön, jos on umpikujassa. Hyviä verkko-ohjelmiakin on, ilmaisia. Oletteko kokeilleet esim HEADSTED.FI ? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei välitetä. Ammattikorkeakoulun tutustumiskäynnillä meille mainostettiin että koululla on oma psykologi joka pitää kyllä meistä tarvittaessa huolta. Sisään päästessä terveydenhoitaja piti puheen, jossa tämä pyysi että opiskelijat hakeutuisivat hoitoon mieluummin vaikka kesäkuukausina kun talvella on ruuhkaa. Terveydenhoitajia on liian vähän ja nämä ovat jatkuvasti sairaslomalla. Käyntejä perutaan. Jonotusajat on pitkiä. Kun viimein pääsin koulupsykologille loppuun palaneena ja masentuneena, tämä ilmoitti että koulun linjaus on se että koulupsykologi käsittelee vain kouluun liittyvää stressiä. Olin ihan puhki ja tarvitsin apua - psykologi vain luetteli monisteesta erilaisia hengitysharjoituksia.

Kouluista on leikattu ihan liikaa. Meillä opettajia potkittiin pihalle ja jäljelle jääneille jaettiin pois potkittujen hommat. Meillä on hirveästi etätunteja, huonosti suunniteltuja ja toteutettuja kursseja ja väsyneet opettajat. Kaikki ovat ihan piipussa.

Kuulostaa ihan JAMKilta.

Sama meno kuin LAMKissa. Moni fiksu kurssi on korvattu asiakastöillä, joissa käytännössä joku yritys vain marssii sisään ja teetättää opiskelijoilla ilmaista työtä harjoituksen nimissä. Opettajaa nähdään vain alussa ja lopussa, muuten opiskelijat ovat omillaan asiakkaan kanssa, joka yrittää repiä tilanteesta kaiken mahdollisen irti kun halvalla saa. Kaiken kukkuraksi näitä asiakkaita on vaikea sovittaa kurssin alkuperäiseen tavoitteeseen, saatamme joutua tekemään jotakin ihan muuta mitä pitäisi. Enää ei edes ole sellainen olo että ollaan opiskelijoita. Pelkkiä lypsylehmiä vain.