Lue keskustelun säännöt.
Miehen äidin reaktio kihlaukseemme
26.08.2019 |
Olemme hieman alle kolmikymppinen pariskunta. Menimme kihloihin vähän aikaa sitten ja matkustimme miehen äidille kylään kertoaksemme asiasta. Kun onnellisina kerroimme uutisen, anoppi meni hetkeksi täysin hiljaiseksi. Hetken päästä hän sanoi: "oletteko nyt ihan varmoja? Olen aika skeptinen tämän suhteen". Mies sanoi äidilleen että etkö siis onnittele ja eikö äiti ymmärrä miltä tuollainen reaktio tuntuu meistä. Anoppi vain sanoi että emme saisi järkyttää noin.
Täytyy sanoa, että olen hieman loukkaantunut tästä reaktiosta. Varsinkin kun tähän mennessä minulla on ollut tunne että olen pidetty miniä ja olemme tulleet hyvin toimeen. Olenko vain turhan herkkä, vai mitä te muut olisitte tuollaisesta reaktiosta tykänneet?
Kommentit (22)
Ehkäpä se anoppi tunteekin poikansa ja tietää kuinka kelvoton tyyppi se on. Ei ole vain hennonnut kertoa sitä AP:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kas, onhan niitä muitakin. Soittelin itse äidilleni aikoinaan kertoakseni uutisen ja äitipä ei onnitellut vaan kysyi "oletko ihan varma siitä, mitä olet mennyt tekemään". Minun piti kysyä, että etkö aio onnitella, niin vain vaivoin sai sen tehtyä. Suutuin sen verran, että en halunnut äitiäni häihin, joten menimme vihille ihan kahdestaan.
Anoppi tietää kirjoitti:
Ehkäpä se anoppi tunteekin poikansa ja tietää kuinka kelvoton tyyppi se on. Ei ole vain hennonnut kertoa sitä AP:lle.
Olen aikalailla 100% varma että mistään tälläisesta ei ole kyse:D
Ap
Meillä appivanhemmat oti kihlalahjan ja häälahjan vain miehen nimiin. Heitä häiritsi koko ajan se, ertä eivät itse päässeet käyttämään poikansa tuloja, vaan minä ”tungin väliin”.
Vierailija kirjoitti:
Kas, onhan niitä muitakin. Soittelin itse äidilleni aikoinaan kertoakseni uutisen ja äitipä ei onnitellut vaan kysyi "oletko ihan varma siitä, mitä olet mennyt tekemään". Minun piti kysyä, että etkö aio onnitella, niin vain vaivoin sai sen tehtyä. Suutuin sen verran, että en halunnut äitiäni häihin, joten menimme vihille ihan kahdestaan.
Onpa ikävää :/ vaikka toisaalta kiva että ei ole ainut jolle on käynyt samantapaisesti
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat oti kihlalahjan ja häälahjan vain miehen nimiin. Heitä häiritsi koko ajan se, ertä eivät itse päässeet käyttämään poikansa tuloja, vaan minä ”tungin väliin”.
Kaikenlaisia vanhempia sitä onkin:(
Ap
Minä kun kerroin äidilleni naimisiinmenostamme niin hän vihaisesti tokaisi että: Mulle et sitte tuu itkemään.
Tarkotti ettei siitä mitään tuu. Naimisissa ollaan oltu 30v. Nuoria toki oltiin silloin että siinä mielessä epäilläkkin olisi voinut, mutta olisi sen kauniimmikin voinut ilmaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kun kerroin äidilleni naimisiinmenostamme niin hän vihaisesti tokaisi että: Mulle et sitte tuu itkemään.
Tarkotti ettei siitä mitään tuu. Naimisissa ollaan oltu 30v. Nuoria toki oltiin silloin että siinä mielessä epäilläkkin olisi voinut, mutta olisi sen kauniimmikin voinut ilmaista.
Olipas kyllä ikävä tuokin reaktio:( mutta onnea pitkästä liitosta! :)
Ap
Vaihdettiin miehen kanssa sormuksia, mutta ei tehty siitä mitään numeroa. Ihmiset sitten bongailivat, että ai, onnea, olette menneet kihloihin! Miehen äiti oli ihan järkyttävän onnellinen asiasta, kun kävi kahvilla ja huomasi sormukset, hyvä kun ei onnesta pyörtynyt. Sormukset oli olleet sormissamme muutaman kuukauden, ja olimme nähneet vanhempiani useaan kertaan sinä aikana, mutta he eivät sanoneet mitään. Kun sitten olimme siskoni ja hänen perheensä kanssa vanhemmillamme syömässä, ja siskoni huomasi sormukset, siinä ruokapöydässä, ja onnitteli kovasti, niin äitini vaihtoi puheenaihetta, eikä sanonut sormuksista mitään. Oli aika jäätävä tunnelma siinä :D Mutta ei meitä haittaa, ajatelkoot mitä haluavat! Naimisiin mennään maistraatissa kahdestaan, eikä siitäkään kerrota kenellekään yhtään mitään. Juhlat pidetään sitten ensi kesänä, luulkoot vieraat että menimme vasta silloin naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin äideille lapsen itsenäistyminen ottaa koville. On mahdollista, että pojasta luopuminen on hänelle vaikeaa ja se nyt konkretisoitui kihlauksella. Tällöin anoppi ei ole henkilökohtaisesti juuri sinua vastaan vaan ylipäänsä hänellä on outo ajatus siitä, että poika on hänen ja kukaan muu nainen ei saisi häntä viedä eikä kukaan ole kyllin hyvä hänen täydelliselle pojalleen.
Miehen äiti jo ennen minun näkemistä ilmoitti miehelle että oli miniä kuka vaan, aion inhota sitä. Kiva oli mennä tapaamaan kun ei tultu kättelemään, ja tiuskittiin ja huokailtiin tyytymättömänä. Ja anopin lupaus on pidetty, on inhottu! Vaikka olen ollut ystävöllinen ja kiltti, huomioinut anoppia, ostanut lahjat, muistanut merkkipäivät, lähettänyt lasten kuvia jne
Mikään ei auta koska oli päättänyt asenteensa jo ennen kuin miniää kuvioissa edes oli. Tää oli joku periaatepäätös.
Ja ei ole onnitellut kihloista, naimisiinmenoosta eikä lasten syntymisistä.
Normi tunnevammainen anoppi siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kauan tuntenut miehesi?
Ehkä anopilla olisi sellaista tietoa, mitä sinulla ei ole.
Mun serkku vaihtaa naista kuin mus...hevosta. ja ollut ties kuinka monta kertaa kihloissa ja kyllä, onnittelujen sijaan tekisi mieli sanoa morsiamelle suorat sanat ja pysymään miehestä kaukana. Ja aina kun se uusi nainen, on suuri elämän rakkaus, kunnes erotaan
Jotkut anopit vihaa miniää ihan periaatteesta, vaikka miniä olisi äiti Teresa. Anopin omista traumoista ja omasta luonteesta kyse, harmillisesti yleensä vaan syytellään sitä miniää. Että oma syy mitäs oot vaikea.
Mull on täysi horror anoppi ja moni syyttänyt minua että olet varmaan hankala miniä. No en ole, ja kaksi aiempaa anoppikokelasta oli ihania ja tultiin loistavasti juttuun. Silsi järkytys olikon suuri kun nyt tuli luonnevikianen hullu. Ja vasta nyt tajuaa että hirveä anoppi on yksi tekijö koko paketissa, eli vaikl on ihana mies niin anopin takia alkaa tuntua siltä että en jaksa tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, mulle omat vanhemmat soitteli ja tivasi, että ”onko tossa nyt mitään järkeä?”, kun mentiin kihloihin - toki vain 2,5 kk seurustelun jälkeen. Naimisiin mentiin 2,5 v kihloissa oltua ja nyt on reilut 21 vuotta oltu jo naimisissakin... Siinä kohtaa vähän kirpaisi, kun veli meni kihloihin kolme vuotta meidän jälkeen ja silloin vanhempani suunnilleen itkivät onnesta. Toki tämä kälyni on aina ollut paljon mieluisampi miniä, kuin mitä mun mieheni on vävynä, väittäisin, että rakkaampi ”tytär” äidilleni kuin mitä minä koskaan.
Kihlat eivät tarkoita mitään, paiksi ehkä 16v Jonnelle.
Vierailija kirjoitti:
Kihlat eivät tarkoita mitään, paiksi ehkä 16v Jonnelle.
Totta, mutta myös suurille ikäluokille, niille kihlat oli kova juttu.
Mitähän anoppi olisi tehnyt jos, olisit kertonut esim olevasi raskaana. Heh
Jos kerta kihlauksenkin ottaa noin pahasti ? xD
Vierailija kirjoitti:
Joillekin äideille lapsen itsenäistyminen ottaa koville. On mahdollista, että pojasta luopuminen on hänelle vaikeaa ja se nyt konkretisoitui kihlauksella. Tällöin anoppi ei ole henkilökohtaisesti juuri sinua vastaan vaan ylipäänsä hänellä on outo ajatus siitä, että poika on hänen ja kukaan muu nainen ei saisi häntä viedä eikä kukaan ole kyllin hyvä hänen täydelliselle pojalleen.
Minun mielestäni tällainen on vielä epäterveempää ja oudompaa kuin se, että ei tykkäisi juuri miniästä persoonana. Kun puhutaan siis lähes 30-vuotiaista miehistä.
Mutta varmasti olet oikeassa, että noin se jollain on.
Ei tuo vielä mitään.
Minua ei ole oma äitini onnitellut ikinä mistään. Ei ainuttakaan ystävällistä sanaa koko elämäni aikana.
En todellakaan halua pitää mitään yhteyttä. Turvakamera tallentaa, kun seuraavan kerran käy riehumassa pihalla.
Olet ihan oikeutetusti loukkaantunut. Onneksi miehesi puolusti.