Mistä johtuu että ennen ei tunnekasvatettu? Siis esim. 5 vuotta sitten vielä

Sanos muuta. t. remmillä kasvatettu

Vuosituhannet olemme pimeydessä vaeltaneet, mutta nyt viimein löytäneet valon! Hallelujaa!

Eläköön tunnekasvatus! Eläköön integraatio! Eläköön itseohjautuva ilmiöoppiminen!

Siksi, kun toiset vanhemmat ottavat heti yhteyttä johtajaan tai ylemmäksikin, jos tätä suuttujaa (purijaa, raapijaa, lyöjää) ei kielletä/viedä pois tilanteesta. Kun se raivohullu ei ole siinä tilanteessa vastaanottavainen eikä halua puhua ihmisten tunteista. Kun tilanne rauhoittunut keskustellaan ja nimetään tunteita, käydään läpivaihtoehtoja käyttäytyä suuttuessa.

No ei sitä tietoa ollut niin paljoa saatavilla toisinkuin nyt. Aina on koitettu tehdä sen parhaimman ja uusimman tiedon mukaan kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

No ei sitä tietoa ollut niin paljoa saatavilla toisinkuin nyt. Aina on koitettu tehdä sen parhaimman ja uusimman tiedon mukaan kuitenkin. 

Jep, eikä tässäkään lopullinen totuus ole. 30 vuoden päästä nykymetodeja pidetään naurettavina, kun on taas keksitty jotain uutta, parempaa.

Höpö höpö ap. Kyllä lapsia on  tunnekasvatettu (ja vi**u mikä sanahirviö) ennenkin, sille ei vaan oltu keksitty noin hienoa sanaa vielä. Se että jollekin tavalle/metodille keksitään ajan trendejä mukaileva nimi, ei tarkoita sitä että ne jotka keksivät pyörän uudelleen voivat ylvästellen kauhistella kuinka ennen tehtiin jotain "väärin".

Mitä hömppää taas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei sitä tietoa ollut niin paljoa saatavilla toisinkuin nyt. Aina on koitettu tehdä sen parhaimman ja uusimman tiedon mukaan kuitenkin. 

Jep, eikä tässäkään lopullinen totuus ole. 30 vuoden päästä nykymetodeja pidetään naurettavina, kun on taas keksitty jotain uutta, parempaa.

Ennustan, että 30 vuoden päästä palataan taas remmin käyttöön kun hoksataan, ettei tunnelätinä auta vaan pahanteko pitää tehdä aidosti kannattamattomaksi siinä hyöty/haitta-laskelmassa mikä lastenkin päässä pyörii ennen kiellettyyn tekemiseen ryhtymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei sitä tietoa ollut niin paljoa saatavilla toisinkuin nyt. Aina on koitettu tehdä sen parhaimman ja uusimman tiedon mukaan kuitenkin. 

Jep, eikä tässäkään lopullinen totuus ole. 30 vuoden päästä nykymetodeja pidetään naurettavina, kun on taas keksitty jotain uutta, parempaa.

Ennustan, että 30 vuoden päästä palataan taas remmin käyttöön kun hoksataan, ettei tunnelätinä auta vaan pahanteko pitää tehdä aidosti kannattamattomaksi siinä hyöty/haitta-laskelmassa mikä lastenkin päässä pyörii ennen kiellettyyn tekemiseen ryhtymistä.

Kohtelet lasta hyvin niin lapsi vastaa hyvällä. Kohtelet lasta huonosti niin lapsi vastaa huonolla. Remmi ei opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä vaan pelkästään huonosta.

Siksi koska se tuli muotiin vasta äskettäin.

Vierailija kirjoitti:

No ei sitä tietoa ollut niin paljoa saatavilla toisinkuin nyt. Aina on koitettu tehdä sen parhaimman ja uusimman tiedon mukaan kuitenkin. 

Mä väitän, että asia on muuttunut. Toki nykyään tunteille on enemmän tilaa, kuin luolaihmisenä, mutta siellä luonnossa on ollut pakko keksiä nopeasti rauhoittavia keinoja, ennenku leijona kuuli ja söi. Ollaan aika monessa muussakin asiassa menty vähän liikaa eteenpäin, koska aikuisille on luotu tarpeita, jotka auttavat lasten kanssa, vaikka todellisuudessa asia on ihan toisin.

Siis millä perusteella ei tunnekasvatettu? Minun esikoiseni syntyi 19 vuotta sitten, ja tunnekasvatus oli pääohjenuorani alusta alkaen.

Enkä minä sitä keksinyt, vaan aiheesta oli kirjoitettu paljonkin.

Vierailija kirjoitti:

Siis millä perusteella ei tunnekasvatettu? Minun esikoiseni syntyi 19 vuotta sitten, ja tunnekasvatus oli pääohjenuorani alusta alkaen.

Enkä minä sitä keksinyt, vaan aiheesta oli kirjoitettu paljonkin.

Ei sanoitettu tunteita ja ei opetettu rakentavia tapoja reagoida tunteisiin. Sen sijaan kyllä käytettiin monia tunnekasvatuksen kannalta kielteisiä menetelmiä kuten jäähyä ja muuta kuritusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä perusteella ei tunnekasvatettu? Minun esikoiseni syntyi 19 vuotta sitten, ja tunnekasvatus oli pääohjenuorani alusta alkaen.

Enkä minä sitä keksinyt, vaan aiheesta oli kirjoitettu paljonkin.

Ei sanoitettu tunteita ja ei opetettu rakentavia tapoja reagoida tunteisiin. Sen sijaan kyllä käytettiin monia tunnekasvatuksen kannalta kielteisiä menetelmiä kuten jäähyä ja muuta kuritusta.

Kysyn uudestaan: miten väität, että viisi vuotta sitten toimittiin noin, jos minä en 19 vuotta sitten toiminut noin?

Jäähyä kyseenalaistettiin jos silloin.

Ps. Olen kasvatustieteilijä - enkä suinkaan ollut uranuurtaja tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä perusteella ei tunnekasvatettu? Minun esikoiseni syntyi 19 vuotta sitten, ja tunnekasvatus oli pääohjenuorani alusta alkaen.

Enkä minä sitä keksinyt, vaan aiheesta oli kirjoitettu paljonkin.

Ei sanoitettu tunteita ja ei opetettu rakentavia tapoja reagoida tunteisiin. Sen sijaan kyllä käytettiin monia tunnekasvatuksen kannalta kielteisiä menetelmiä kuten jäähyä ja muuta kuritusta.

Kysyn uudestaan: miten väität, että viisi vuotta sitten toimittiin noin, jos minä en 19 vuotta sitten toiminut noin?

Jäähyä kyseenalaistettiin jos silloin.

Ps. Olen kasvatustieteilijä - enkä suinkaan ollut uranuurtaja tässä.

Olit harvinainen poikkeus.

Ei ollut tunnekasvatusta eikä ilmiöoppimista ei vielä vähän aikaan sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä perusteella ei tunnekasvatettu? Minun esikoiseni syntyi 19 vuotta sitten, ja tunnekasvatus oli pääohjenuorani alusta alkaen.

Enkä minä sitä keksinyt, vaan aiheesta oli kirjoitettu paljonkin.

Ei sanoitettu tunteita ja ei opetettu rakentavia tapoja reagoida tunteisiin. Sen sijaan kyllä käytettiin monia tunnekasvatuksen kannalta kielteisiä menetelmiä kuten jäähyä ja muuta kuritusta.

Kysyn uudestaan: miten väität, että viisi vuotta sitten toimittiin noin, jos minä en 19 vuotta sitten toiminut noin?

Jäähyä kyseenalaistettiin jos silloin.

Ps. Olen kasvatustieteilijä - enkä suinkaan ollut uranuurtaja tässä.

Olit harvinainen poikkeus.

Ei, en ole. Kaikki ystäväni ovat kasvattaneet lapsensa samoin. Tai ainakin aika samalla tavalla.

Minun tätini on poikkeus. Hän kasvatti lapsensa noin jo 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä perusteella ei tunnekasvatettu? Minun esikoiseni syntyi 19 vuotta sitten, ja tunnekasvatus oli pääohjenuorani alusta alkaen.

Enkä minä sitä keksinyt, vaan aiheesta oli kirjoitettu paljonkin.

Ei sanoitettu tunteita ja ei opetettu rakentavia tapoja reagoida tunteisiin. Sen sijaan kyllä käytettiin monia tunnekasvatuksen kannalta kielteisiä menetelmiä kuten jäähyä ja muuta kuritusta.

Sitten taas tämä helevetin "tunteiden sanoittaminen" on mennyt osalla aivan överiksi. 

Kun se lapsi kirkuu ja raivoaa siinä Prisman lattialla, niin sen sijaan, että kun asiaa on siinä hetki sanallisesti setvitty, napataan se lapsi kainaloon ja viedään pois sieltä kaupasta ilman sitä Legoa/karkkipussia, jäädään siihen vartiksi hölötämään että "kuule Mikko minä tiedän että sinua harmittaa kun et nyt saa sitä Legoa ja se on ihan ok että sinua kovasti se harmittaa. Mutta sinun pitää nyt vaan sietää se harmittaminen ja äiti ymmärtää että harmittaa ja kiukuttaa. Katsos kun sitten synttärinä voidaan ostaa se Lego ja sitten sinun harmitus ja kiukku loppuu kun saat sen Legon. Katsos kun kiukku ja harmitus on ihan tavallisia tunteita ja nyt sinua harmittaa siksi että et tällä kertaa saa sitä Legoa. Sitten kun saat sen Legon niin sinua ei enää harmita. Sinulla on nyt tunne että sinua harmittaa."

Niin monta tämän tyyppistä keskustelua todistaneena tekisi välillä mieli mennä sanomaan että annatko sen lapsen koskaan puhua mitään itse?

Ja kyllä todellakin on ihan "tunnekasvatettu" ainakin omia lapsiani ja itseänikin, olen syntynyt vuonna 1971 eikä remmiä kasvatusmetodina tunnettu. Mutta nyt on menty jotenkin taas aivan ääripäähän tässä "sanoittamisessa", jossa lapsi ei saa suunvuoroa kun aikuinen hölöttää ihan suuna päänä jatkuvasti siitä mitä ajattelee sen lapsen ajattelevan ja tuntevan.

Mielenkiintoista on, miten tämä tulee tulevaisuudessa vaikuttamaan turvallisuuteen kouluissa ja yhteiskunnassa muutenkin. Tällä hetkellä useimmat tunnekasvatetut ovat vasta päiväkoti-iässä tai korkeintaan alaluokilla koulussa.

Ennen ei mitään tunnekasvatteluja ja kiintymysvanhemmuuksia tunnettu. Kummasti suurimmasta osasta tuli ihan täyspäisiä. Ruumiillista kuritusta vastustan ja itse pahoitin siitä aikoinaan mieleni mutta ei kenenkäään psyyke hajoa jostain jäähystä tai satunnaisesta vanhemman hermostumisesta.