Lue keskustelun säännöt.
Mikä tämän psykologisen ilmiön nimi on? Kun sattuu mieleen niin rikkoo paikkoja
25.08.2019 |
Muistan kun olin todella pieni lapsi ja vanhemmat häippäsivät pitkäksi aikaa jonnekin ja jäin yksin kotiin. Tulin sitten yksinäiseksi ja aloin kipuilla niin paljon että aloin rikkoa kotona paikkoja. Rikoin lelujani, huonekaluja, jne. Kun vanhemmat tuli kotiin ja näki mun tekemän hävityksen niin ne sai raivarin ja hakkas mut ja laittoi mut mun huoneeseen yksin häpeämään. No, aloin kipuilla vielä lisää joten siellä huoneessani rikoin lisää tavaraa. Ja sitten taas mun vanhemmat sai huutoraivarin ja mä sain selkään.
Tuollaista lapsuuteni oli. Yksinäisyyden ja heitteillejätön takia aivoissani oli niin paljon kipua etten voinut muuta kuin purkaa sitä kipua rikkomalla tavaroita. Yksinäisyyttä - kipua - rikkomista - yksinäisyyttä - kipua - rikkomista. Ja välillä sain selkään.
Olen käyttänyt lääkkeitä joista ei ollut hyötyä. Olen käynyt terapioissa joista ei ollut hyötyä. Tiedän että joku virheellisesti kutsuisi tätä esim antisos*iaaliseksi perso*onallisuushäiriöksi tai jopa psykop*atiaksi tms. Mutta tuollaisella ei nyt ole väliä. Tahdon vain tietää tuon yksinkertaisen ilmiön nimen. Siis se että kun voi henkisesti todella pahoin niin tulee impulsseja rikkoa paikkoja. Lapsena minulla oli tuota. Ja nyt aikuisena minulla on tuota yhä. Usein minulla on henkisiä kipuja ja useimmiten ne aiheuttavat rikkomisviettejä. Tulee vain mieleen rikkoa ihan kaikki mitä käsiini saan ja sytyttää ihan kaikki tuleen, jne. Kauhea tuhovimma. Siis, nyt aikuisena en toimi noiden viettien mukaisesti. Nyt aikuisena osaan vastustaa noita viettejä, lapsena en osannut. Joten sikäli olen "aikuistunut". Mutta samat vietit on siis yhä.
Niin siis: mikä tuon nimi on? Kipu aiheuttaa rikkomisviettejä? Mistä siinä on kyse? Miksi niin tapahtuu? Mikä juttu aivoissa oikein on joka reagoi kipuun tuolla lailla?
Kommentit (16)
Eri ihmiset reagoi pitkittyneeseen krooniseen henkiseen kärsimykseen eri tavoin:
- Jotkut masentuu ja jää apaattisina paikalleen
- Jotkut hajottaa paikkoja (miehet ehkä enemmän kuin naiset)
- Jotkut viiltelee itseään (naiset ehkä enemmän kuin miehet)
- Jotkut sytyttää tulipaloja (pyro maanit)
- Jotkut varastelee tavaroita (klepto maanit)
- Jotkut alkoholisoituu, käyttää narkoottisia aineita, addiktoituu, pelaa kaikki rahansa, pieksee kumppaninsa, saa syömishäiriöitä, saa perversioita, ja niin edelleen.
En tiedä miksi eri ihmiset reagoi eri tavoin enkä tiedä mikä tuon ilmiön nimi on. Mutta kuvittelisin kaikissa noissa olevan kyse samanlaisesta henkisestä mekanismista: kun voi pahoin niin tekee pahoin. Ei kukaan pysty koko ikäänsä kärsimään reagoimatta mitenkään. Mutta tämä nyt on vain mun arvailua, en ole psykiatri joten en mistään oikeasti mitään tiedä.
Paitsi että sen tiedän ettei psykiatreista ole mitään apua, eivät he pysty noita kipuja yhtään vähentämään. Ehkä pystyvät selittämään mutta eivät pysty auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on traumasta johtuva vihanhallintaongelma. Ei kannata luovuttaa terapian suhteen vaan hakeutua sellaiselle, jolla on kokemusta traumapotilaista. Kaikki eivät ole syventyneet traumapuolelle, kun on aika haastava ala.
Yritin joskus täällä tehdä psykopaateista keskustelun, juuri tästä näkökulmasta. Jotenkin ei tunnu oikealta miten naistenlehdet kirjoittavat häikäilemättömistä paskiaisista jne. En sano että ap on psykopaatti enkä tietääkseni itse ole psykopaatti. Kipua minäkin olen tuntenut, en tuossa mittakaavassa mutta tunne on tuttu.
Vierailija kirjoitti:
Yritin joskus täällä tehdä psykopaateista keskustelun, juuri tästä näkökulmasta. Jotenkin ei tunnu oikealta miten naistenlehdet kirjoittavat häikäilemättömistä paskiaisista jne. En sano että ap on psykopaatti enkä tietääkseni itse ole psykopaatti. Kipua minäkin olen tuntenut, en tuossa mittakaavassa mutta tunne on tuttu.
Ja olen saanut korjaavia kokemuksia. Haluan uskoa että hyvä voittaa vielä, ja on pahaa voimakaampi. Aivojenkin tasolla.
Jokainen lapsi tarvitsee huomiota vanhemmiltaan. Lapselle on periaatteessa ihan sama, saako hän sitä negatiivisella vai positiivisella käyttäytymisellä. Olisiko niin, että muuten sinut olisi sivuutettu ja sinä lopulta suojasit itseäsi rikkomalla tavaroita. Sait selkään, mutta tulit ainakin huomatuksi. Usein lapselle täydellinen sivuuttaminen on psyykkisesti kivuliaampaa, kuin väkivalta.
Olet tullut kaltoinkohdelluksi monella tapaa. Toivottavasti löydät terapiasta apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykopaateilla ja narsisteilla on useimmiten vakava traumatausta. Paitsi ehkä poislukien ns. hemmotellut narsistit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritin joskus täällä tehdä psykopaateista keskustelun, juuri tästä näkökulmasta. Jotenkin ei tunnu oikealta miten naistenlehdet kirjoittavat häikäilemättömistä paskiaisista jne. En sano että ap on psykopaatti enkä tietääkseni itse ole psykopaatti. Kipua minäkin olen tuntenut, en tuossa mittakaavassa mutta tunne on tuttu.
Pahantekijöiden leimaaminen on niin mukavaa. "Jos joku tekee pahaa niin hän on paha ihminen". Mutta eihän se oikeasti niin ole. Oikeasti suuri osa pahaa tekevistä ihmisistä on uhreja jotka ei vain osaa käsitellä omaa kipuaan terveesti. Uhri pistää pahan eteenpäin joten sitten tulee lisää uhreja jotka myös pistää pahan eteenpäin ja tulee aina vain lisää uhreja. Yksikään tuolla lailla toimiva ihminen ei todellakaan ole mikään psyko vaikka naistenlehdissä niin väitetään.
Joidenkin naisten mielestä kaikki pahaa tekevät miehet on psykoja.
Persujen mielestä kaikki pahaa tekevät miehet on parrakkaita.
Et varmastikaan ole psykopaatti etkä narsisti, vaan traumatisoitunut ja lapsena kaltoin kohdeltu. Tuo oli sinun tapasi selvitä sen kamalan olon kanssa. Käänsit vihasi tavaroihin, etkä itseesi tai toisiin ihmisiin. Vanhempasi kohtelivat sinua todella väärin! Toivon että saat apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykopatiasta tuskin on kyse, vaan juurikin kenties PTSD -tyyppisestä oireilusta ja ehkä pikemminkin jopa epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Epävakauden juuret ovat usein traumaattisessa lapsuudessa ja hylkäämiskokemuksissa. Oikeanlaisesta terapiasta ja ennenkaikkea positiivisesta suhteesta terapeuttiin voisi olla apua. Useimmiten terapia onnistuu silloin kun terapeutin ja asiakkaan välillä vallitsee keskeinen kunnioitus, empatia ja yhteisymmärrys. Terapia koetaan usein epäonnistuneeksi kun terapeutin ja asiakkaan välillä ei ole keskinäistä kunnioitusta, empatiaa tai ymmärrystä toista kohtaan. Terapian kuuluu olla korjaava kokemus, jonka kautta saa työkaluja käsitellä negatiivisia tunnetiloja.
Sinulla voi olla myös epävakaa persoonallisuushäiriö. Epävakailla ihmisillä on ollut hylkäämiskokemuksia jo ihan varhaislapsuudessa ja toiminta on silloin ollut sen mukaista. Epävakaat ihmiset ovat yleensä impulsiivisia, helposti suuttuvia ja tunnetiloihin reagoidaan lähes välittömästi. Normaalia voimakkaammat tunnetilat jatkuvat epävakailla pitkälle aikuisuuteen.
Mielestäni paras hoito ja terapiamuoto epävakaille on dialektinen käyttäytymisterapia.
T. Tunne-elämältään epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäsuora fyysinen aggressio.
Googlasin tuon ja kyllä, näköjään ihan wikipediassakin sanotaan: "Epäsuoraa fyysistä aggressiota ovat omaisuuden tuhoaminen tai läheisten uhkaaminen."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aggressio
Aggressio on käsittääkseni luonnollinen reaktio kipuun ja muihin negatiivisiin kokemuksiin. Jos kokee jotain pahaa niin jotenkinhan itseä täytyy puolustaa. Ja jos ei muuhun puolustustekniikkaan kykene niin sitten puolustautuu aggressiolla.
En minäkään kovin kehittyneitä tekniikoita ole oppinut. Kun minulla on paha mieli niin hoidan puutarhaa. Se tasaa mielen ailahteluja, rauhoittaa mieltä. Mitä pahempi mieli on sitä kauemmin hoidan puutarhaa. Usein erakoidun puutarhaan oikein kunnolla. Minullakin on lapsuudesta traumat joita en vain ole oppinut sen paremmin työstämään, en ole päässyt kunnolla yli, en tule koskaan pääsemään. Onneksi minulla on puutarha.
Nykyään on niin paljon traumatisoituneita ihmisiä että melkein kaikkien kannattaisi ryhtyä puutarhureiksi. Tai no, ymmärrän jos se ei kaikkia auta.
Uhmaikäiset vanhemmat. Kun tapahtuu jotain mistä vanhemmat ei tykkää niin vanhemmat saa raivarin.
Aloittajalla on parempi itsehillintä kuin vanhemmillaan. Varmaan aloittajalla on hirveät traumat ja vaikea tunne-elämä, mutta silti vakaampi tunne-elämä kuin mitä vanhemmilla oli. Aikamoinen ihme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa ei todellakaan ole kyse siitä että olisi jonkinsortin hirviö eli psyko/antisosiaalinen/narsisti. Jos kärsii ja voi pahoin ja on raskas mieli ja elämä tuntuu raskaalta ja kamppailee itsensä kanssa ja kokee että omat pahat impulssit ovat paha asia ja tekee pahaa vain koska pahoinvointi pakottaa siihen niin on uhri eli ptsd/borderline/tms. He ovat jumissa omassa kivuntäyteisessä sisimmässään, elämä on heille kärsimyksentäyteinen vankila.
Hirviöt tekevät pahaa koska saavat siitä nautintoa/hupia/tms. Hirviöt eivät kärsi, eivät edes yritä vastustella impulssejaan vaan ajattelevat että heidän pahantekonsa on ihan okei, ei mitenkään pahaa. Heidän pahantekonsa on heidän mielestään aivan oikein, hyvä juttu. He ajattelevat että jos joku kärsii heidän pahanteostaan niin se on sen kärsijän oma ongelma, oma vika, mitäs on niin huono että kärsii. He eivät yritä muuttaa pahoja impulssejaan vaan he vain keskittyvät pahojen taitojensa kehittämiseen jotta oppivat ruokkimaan pahoja impulssejaan aina vain paremmin. Heillä ei ole raskas mieli, heillä on huoleton mieli, eihän heidän tarvitse koskaan omaa sisintään pohtia, hehän ovat täysin kunnossa ja kaikki on loistavasti, he voivat huolettomasti keskittyä ympäristöönsä ja pohtia miten voisivat satuttaa muita lisää, etsiä lisää uhreja. Heille on ihanaa olla elossa kun saa huvitella satuttamalla muita, maailma on heille pahanteon leikkikenttä.
...
On siis aivan älyttömän iso ero borderlinen ja psykon välillä. Aivan naurettavaa että jos borderline menee kärsimyksissään jonkun tapppamaan niin häntä kutsutaan psykoksi. Naurettavan virheellistä diagnosointia, joka johtuu esim siitä että suuri osa psykiatreista on narsisteja jotka nauttivat kun pääsevät kiusaamaan kärsivää potilasta.
Terveisin, borderline jota monet narsistit ovat monta kertaa kutsuneet psykoksi, mutta aivan sama mitä narsistit sanovat, ainuttakaan heidän sanaa ei tarvitse kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa ei todellakaan ole kyse siitä että olisi jonkinsortin hirviö eli psyko/antisosiaalinen/narsisti. Jos kärsii ja voi pahoin ja on raskas mieli ja elämä tuntuu raskaalta ja kamppailee itsensä kanssa ja kokee että omat pahat impulssit ovat paha asia ja tekee pahaa vain koska pahoinvointi pakottaa siihen niin on uhri eli ptsd/borderline/tms. He ovat jumissa omassa kivuntäyteisessä sisimmässään, elämä on heille kärsimyksentäyteinen vankila.
Hirviöt tekevät pahaa koska saavat siitä nautintoa/hupia/tms. Hirviöt eivät kärsi, eivät edes yritä vastustella impulssejaan vaan ajattelevat että heidän pahantekonsa on ihan okei, ei mitenkään pahaa. Heidän pahantekonsa on heidän mielestään aivan oikein, hyvä juttu. He ajattelevat että jos joku kärsii heidän pahanteostaan niin se on sen kärsijän oma ongelma, oma vika, mitäs on niin huono että kärsii. He eivät yritä muuttaa pahoja impulssejaan vaan he vain keskittyvät pahojen taitojensa kehittämiseen jotta oppivat ruokkimaan pahoja impulssejaan aina vain paremmin. Heillä ei ole raskas mieli, heillä on huoleton mieli, eihän heidän tarvitse koskaan omaa sisintään pohtia, hehän ovat täysin kunnossa ja kaikki on loistavasti, he voivat huolettomasti keskittyä ympäristöönsä ja pohtia miten voisivat satuttaa muita lisää, etsiä lisää uhreja. Heille on ihanaa olla elossa kun saa huvitella satuttamalla muita, maailma on heille pahanteon leikkikenttä.
...
On siis aivan älyttömän iso ero borderlinen ja psykon välillä. Aivan naurettavaa että jos borderline menee kärsimyksissään jonkun tapppamaan niin häntä kutsutaan psykoksi. Naurettavan virheellistä diagnosointia, joka johtuu esim siitä että suuri osa psykiatreista on narsisteja jotka nauttivat kun pääsevät kiusaamaan kärsivää potilasta.
Terveisin, borderline jota monet narsistit ovat monta kertaa kutsuneet psykoksi, mutta aivan sama mitä narsistit sanovat, ainuttakaan heidän sanaa ei tarvitse kuunnella.
Borderlinepotilaan ja psykopotilaan ero: kutsu häntä pahaksi - katso miten hän reagoi.
Borderline tahtoo olla hyvä ihminen ja hän on hyvä, mutta hän on niin eksyksissä sisällään ja pahoinvoinnissaan että hän ei tiedä olevansa hyvä, hän pelkää olevansa paha, kun häntä kutsuu pahaksi hän saattaa uskoa sen ja hän kärsii siitä.
Psykopotilas ei ole moksiskaan jos häntä kutsuu pahaksi. Hänelle on aivan sama onko hän hyvä vai paha. Hän on vain ylpeä siitä kuinka taitava hän on tekemään pahaa. Hyvällä ja pahalla ei ole hänelle merkitystä. Hänelle on merkitystä vain sillä että hän on hyvä tekemään pahaa.
Narsistiset psykiatrit tietävät tämän ja nauttivat siitä kun pääsevät kiusaamaan hyväuskoista borderlinea, pääsevät sekoittamaan borderlinen mieltä, saavat hänet voimaan entistäkin pahemmin, onnistuvat ajamaan borderlinen elämänsä lopettamiseen. Tuo on narsistisille psykiatreille saavutus, suuri ylpeyden aihe. Niin suuri osa psykiatreista on narsistisia että borderlinella on hoidettuna suurempi riski lopettaa elämänsä kuin hoitamattomana. Borderline kohtuullisen harvoin ajaa ihmisen elämänsä lopettamiseen - psykiatria ajaa usein.
Sut on hylätty, kerta toisensa perään, lapsi ei osaa käsitellä asiaa. Toi on sun tapa vaan ollut käsitellä sitä pahaa oloa. Jotkut esim. kiroilee pahan olon pois, tai purkaa olon lenkillä. Sulle ei opetettu hyviä malleja, lietsottiin vaan negatiivista. Mulle tuli paha mieli sun puolesta, että oot joutunut kokemaan tommosta. Sulla on ollut hirveät vanhemmat. Tsemppiä jatkoon