Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on paska itsetunto, koska en tullut lapsena rakastetuksi. Voinko koskaan löytää kumppania, joka välittäisi?
25.08.2019 |
Täällä aina kehotetaan hankkimaan itsetunto, jos on vaikeuksia löytää parisuhdetta. No olen käynyt terapioissa ja lukenut lukuisia oppaita itsetunnon kehittämiseen. En silti saa itsetuntoa paranemaan. En tiedä, onko se mahdollistakaan, kun en ole koskaan ollut rakastettu ja hyväksytty. Olen ollut kiusattu ja yksinäinen melkein koko elämäni. Voinko koskaan saada tervettä ja välittävää parisuhdetta jonkun kiltin miehen kanssa? Olen ollut vain väkivaltaisissa suhteissa, joissa en saanut arvostusta :( Minä jos kuka ansaitsisin tulla rakastetuksi edes kerran elämässä. Toivon rakkautta myös kaikille muille yksinäisille <3
Kommentit (32)
Rehellisesti sanottuna niin tuskin. Ainoa tapa löytää itsellesi suhde jossa on pieni mahdollisuus että kumppani välittäisi sinusta on tehdä asiat päinvastoin kuin olet tehnyt ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan kiltin miehen haluaisin, eikä ujouskaan ole ongelma paitsi tutustumisvaiheessa.
Olen itse kiltti ja haluan tällaisena pysyäkin, niin en todellakaan tee asioita päinvastoin kuin olen tähän asti tehnyt. Siis, että alkaisin ilkeäksi ja sitten miehet roikkuis perässä??? Ei kai nyt sentään! Ap
Kyllä se elämänkaveri sullekin jossain kuljeksii, odottaen löytymistään.
Olet tehnyt itsesi kanssa töitä, ja kokenut nuo pskasuhteet naisia lyttäävien miesten kanssa, mistä olinkin jo tulossa varottamaan. Onneksi ne ovat takana ja eletty. Ei enää sitä sekoilua ja rakkauden kerjäämistä siis.
Keskity vaan tekemään omia juttuja, ja harrasta, sekä liiku ja pidä itsestäsi huolta. Ole avoin, mutta ilman stressiä. Joku kaunis päivä....
Terapeuttini ainakin sanoo että jotkut ihmissuhteet voivat olla "parantavia". Terapiasuhde on siitä toki ääriesimerkki, mutta oikeastaan olen oman elämänkokemukseni kautta samaa mieltä. On ihmisiä joiden kanssa tulee jotenkin toimeen ja kaikenlaisia muita... ja sitten on yksi tai kaksi ihmistä joiden seurassa on niin turvallista olla kaikkine heikkouksineen että heidän kanssaan lähtisi vaikka mihin.
Minulla on hurja läjä ahdistuksen aiheita ja rajoituksia mielessäni, ja kun olen parhaan ystäväni seurassa, olo onkin yhtäkkiä turvallinen ja uskallan tehdä täysin uusia, utopistisen hienoja asioita. Jos tällainen tapaus sattuisi sopimaan kumppanikseni niin mikä sen parempaa!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se elämänkaveri sullekin jossain kuljeksii, odottaen löytymistään.
Keskity vaan tekemään omia juttuja, ja harrasta, sekä liiku ja pidä itsestäsi huolta. Ole avoin, mutta ilman stressiä. Joku kaunis päivä....
Näin olen yrittänyt tehdäkin. Tuntuu vain päivä päivältä epätoivoisemmalta, kun kauneus rapistuu niin on yhä vaikeampaa saada ketään miestä kiinnostumaan, mitä vanhemmaksi tulee. Tuntuu tosi pahalta, kun kävelee ulkona ja aina siellä on onnellisen näköisiä pareja käsi kädessä, enkä itse koskaan saa kokea sitä. Aikaisemmin yritin hymyillä kaikille, mutta nyt en enää jaksa sitäkään. Joudun syntymäpäivät, joulut, ulkomaan matkat yms. viettämään yksin :( Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korjaavista ihmissuhteista olen minäkin kuullut. Voi kun tosiaan sellainen kiltti ja ymmärtäväinen mies tulisi vastaan, joka olisi yhtä helposti innostuva kuin minäkin... Minä ainakin olisin tukena myös vastaavanlaisia kokemuksia kokeneelle miehell ja auttaisin häntä parantamaan itsetuntoa. Ap
Millainen ikäneito sinä sitten oikein olet? Toisekseen miksi mietit omaa ulkonäköäsi, et sinä ole täällä ketään miellyttämässä ja viihdyttämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korjaavista ihmissuhteista olen minäkin kuullut. Voi kun tosiaan sellainen kiltti ja ymmärtäväinen mies tulisi vastaan, joka olisi yhtä helposti innostuva kuin minäkin... Minä ainakin olisin tukena myös vastaavanlaisia kokemuksia kokeneelle miehell ja auttaisin häntä parantamaan itsetuntoa. Ap
Näin on helppo sanoa anonyymillä keskustelupalstalla mutta toivon juuri samaa, miehenä. Innostun helposti mutta olen jotenkin oppinut "ampumaan alas" innostukseni koska ei niistä muka koskaan voi tulla mitään. Lopputulos: huima kasa unelmia ja suunnitelmia jotka ovat "paused"-tilassa.
Kuulostaa, että itsetuntosi on alamaissa. Kuules, eka juttu on vahvistaa sitä, siksi ajaudut suhteisiin ja ihmisten seuraan, jotka eivät arvosta sua, vaan viisveisaavat miten voit.. koska ajattelet itse sisimmässäsi ettet ansaitse normaalia ja kunnioittavaa miestä. Ikävä kyllä, se ei ole muiden vika, ettet ole saanut ehkä kaipaamaasi huomiota ja rakkautta lapsena, vaan sun pitää nyt aikuisena ottaa ITSE VASTUU SINUSTA ja että paikkaat tuon asian. Sun tuleva kumppani voi vaan rakastaa sua, ei korjata kaikkia menneisyyden haavoja, joita elämä on sinuun piirtänyt. Toki kumppanin pitäis ymmärtää ja pyrkiä välittämään sinusta ja antamaan rakkautta. Tällaisia hellyydestä paitsijääneitä ihmisiä on paljon, joita ei ole lapsena rakastettu tarpeeksi ja se näkyy mm. käytöshäiriönä, päihderiippuvuutena, hyväksynnän hakuna ja olemalla kelmi muille vaikka työelämässä.. you name it. Nyt itseä niskasta kiinni, unohda hetkeksi miehet ja vahvista jollain tapaa itseäsi. Kokoa välittäviä kavereita ympärillesi..muutama hyväkin ystävä on loistava asia kuin liuta feikkejä tuttavuuksia. Toivoa on, jos itse sen näet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korjaus: Sinulla on paska itsetunto ja tekosyy mistä se johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että itsetuntosi on alamaissa. Kuules, eka juttu on vahvistaa sitä, siksi ajaudut suhteisiin ja ihmisten seuraan, jotka eivät arvosta sua, vaan viisveisaavat miten voit.. koska ajattelet itse sisimmässäsi ettet ansaitse normaalia ja kunnioittavaa miestä. Ikävä kyllä, se ei ole muiden vika, ettet ole saanut ehkä kaipaamaasi huomiota ja rakkautta lapsena, vaan sun pitää nyt aikuisena ottaa ITSE VASTUU SINUSTA ja että paikkaat tuon asian. Sun tuleva kumppani voi vaan rakastaa sua, ei korjata kaikkia menneisyyden haavoja, joita elämä on sinuun piirtänyt. Toki kumppanin pitäis ymmärtää ja pyrkiä välittämään sinusta ja antamaan rakkautta. Tällaisia hellyydestä paitsijääneitä ihmisiä on paljon, joita ei ole lapsena rakastettu tarpeeksi ja se näkyy mm. käytöshäiriönä, päihderiippuvuutena, hyväksynnän hakuna ja olemalla kelmi muille vaikka työelämässä.. you name it. Nyt itseä niskasta kiinni, unohda hetkeksi miehet ja vahvista jollain tapaa itseäsi. Kokoa välittäviä kavereita ympärillesi..muutama hyväkin ystävä on loistava asia kuin liuta feikkejä tuttavuuksia. Toivoa on, jos itse sen näet.
No mistä kerätään omaa itsetuntoa tukevia ihmisiä, jos kerran muiden tehtävä ei ole tukea omaa itsetuntoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se elämänkaveri sullekin jossain kuljeksii, odottaen löytymistään.
Keskity vaan tekemään omia juttuja, ja harrasta, sekä liiku ja pidä itsestäsi huolta. Ole avoin, mutta ilman stressiä. Joku kaunis päivä....
Näin olen yrittänyt tehdäkin. Tuntuu vain päivä päivältä epätoivoisemmalta, kun kauneus rapistuu niin on yhä vaikeampaa saada ketään miestä kiinnostumaan, mitä vanhemmaksi tulee. Tuntuu tosi pahalta, kun kävelee ulkona ja aina siellä on onnellisen näköisiä pareja käsi kädessä, enkä itse koskaan saa kokea sitä. Aikaisemmin yritin hymyillä kaikille, mutta nyt en enää jaksa sitäkään. Joudun syntymäpäivät, joulut, ulkomaan matkat yms. viettämään yksin :( Ap
Voin vain kuvitella ymmärtäväni. Olen ollut vanhusten hoitajana ja tavannut ison määrän leskirouvia, jotkut heistä jopa vuosikymmeniä yksin. Kaikki sanovat kuin yhdestä suusta, että voi kun on elämä yksinään ankea ja pitkä (Tietty on yksinkin viihtyviä, mutta vähemmän kuin edellisiä, siis oman kokemukseni mukaan). Millään ei ole väliä, eikä ketään kenelle ruokaa laittaisi tai juttuja haastelisi. Itkin useamman kerran viikossa kotimatkalla autossani.
Sinä nyt olet vielä varmaankin nuorehko, joten ei peli ole suinkaan menetetty. Katsopas vaan vaikka Pirkko Mannolaakin. Siinä nyt on tietenkin "pirkkolisää", mutta jokaiselle jotakin...
Itselläni on sama kumppani ollut kohta 35 vuotta, ja vaikka joskus vtuttaa niin, että tapetit lähtee seiniltä, muistan aina palata ajattelemaan, että mites sitten, jos yksin olisit? Joskus se eteen tulee, jommallakummalla, mutta jokainen päivä eletään täysillä.
Läheisriippuvaisuus on aivan eri asia, eli en minäkään häneen tarraudu, mutta yhdessä on vaan niin hyvä olla. Ja kun toinen tietää, mitä eteen laitetaan, kun nälkä yllättää ja mitä mieltymyksiä milloinkin on. Vastavuoroisesti sitten taas on mukavaa yllättää vaikka leivonnaisilla, kun tietää, että herkkujahan tuo on vailla.
Lykkyä sinulle, toivotaan parasta! :) Kuulostat niin kiltiltä ja hyväntahtoiselta, että ansaitsisit onnesi sinäkin!
Itsetuntoa voi parantaa hankkimalla onnistumisen kokemuksia. Ja jotta saisi niitä onnistumisen kokemuksia, sinun pitää tehdä jotain, missä sinulla on (omasta mielestäsi) riski epäonnistua. Valmistaudut siihen tilanteeseen niin hyvin, että se epäonnistumisen riski on mahdollisimman pieni.
Tämän sanon henkilökohtaisesta kokemuksesta. Minulla on huono itsetunto, mutta se otti ison harppauksen parempaan suuntaan, kun uskalsin mennä omalle tuplaepämukavuusalueelleni. Valmistauduin siihen kunnolla. Hain tilanteeseen jopa ko. alan ammattilaisen opastusta (ja maksoin siitä hänelle). Onnistuin yli odotusten. Nyt pitää vaan aina palata siihen onnistumisen kokemukseen, kun heikko itsetunto nostaa päätään. Ja tietenkin pyrkiä hankkimaan lisää onnistumisen kokemuksia.
Sinun ei tietenkään tarvitse mennä mihinkään tuplaepämukavuusalueelle. Riittää, kun teet jotain, mitä olet aina halunnut, mutta et ole uskaltanut. Hyvin valmennettuna onnistut kyllä, vaikka ensin pelottaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti tällaista suhdetta et löydä ennen kuin olet saanut pääsi kasaan. Kumppanisi asia ei ole toimia terapeutti asia. Sinun mielenterveytesi ja hyvinvointia ovat tasan sinun ongelmasi ja niin kauan kun sinulla on niissä ongelmia voit olla varma ettei ketään kiinnosta . Mistään ei ilmesty mitään pelastava parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti tällaista suhdetta et löydä ennen kuin olet saanut pääsi kasaan. Kumppanisi asia ei ole toimia terapeutti asia. Sinun mielenterveytesi ja hyvinvointia ovat tasan sinun ongelmasi ja niin kauan kun sinulla on niissä ongelmia voit olla varma ettei ketään kiinnosta . Mistään ei ilmesty mitään pelastava parisuhdetta.
Ehkä ap tarvitsisi elämäänsä hieman saman tyyppisen kaverin? Jonkun, jolla on myös ollut tunne-elämän ongelmia, vaikka siellä lapsuudessa. Ehkä pettymyksiä ja sitä kautta huono itsetunto. Siinä nämä kaksi yhdessä olisivat "vahvempia" ja kehittäisivät toinen toistaan. Tuossa voi tietenkin piillä se vaara, että noiden lyttääjien sijasta haksahtaakin johonkin sekopäiseen mammanpoikaan, joka vie kaiken energian ja rakkauden huumainen tietenkin hyväntahtoisena "huolehtii kaikesta".
Ap kuulostaa niin herkältä ja jotenkin hauraaltakin, ettei hänelle mikään alfauros sopisikaan. Ne tarvitsevat vastaavanlaisen ja itsevarman kumppanin kaipaavat haasteita, kuten nykyään sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että itsetuntosi on alamaissa. Kuules, eka juttu on vahvistaa sitä, siksi ajaudut suhteisiin ja ihmisten seuraan, jotka eivät arvosta sua, vaan viisveisaavat miten voit.. koska ajattelet itse sisimmässäsi ettet ansaitse normaalia ja kunnioittavaa miestä. Ikävä kyllä, se ei ole muiden vika, ettet ole saanut ehkä kaipaamaasi huomiota ja rakkautta lapsena, vaan sun pitää nyt aikuisena ottaa ITSE VASTUU SINUSTA ja että paikkaat tuon asian. Sun tuleva kumppani voi vaan rakastaa sua, ei korjata kaikkia menneisyyden haavoja, joita elämä on sinuun piirtänyt. Toki kumppanin pitäis ymmärtää ja pyrkiä välittämään sinusta ja antamaan rakkautta. Tällaisia hellyydestä paitsijääneitä ihmisiä on paljon, joita ei ole lapsena rakastettu tarpeeksi ja se näkyy mm. käytöshäiriönä, päihderiippuvuutena, hyväksynnän hakuna ja olemalla kelmi muille vaikka työelämässä.. you name it. Nyt itseä niskasta kiinni, unohda hetkeksi miehet ja vahvista jollain tapaa itseäsi. Kokoa välittäviä kavereita ympärillesi..muutama hyväkin ystävä on loistava asia kuin liuta feikkejä tuttavuuksia. Toivoa on, jos itse sen näet.
No mistä kerätään omaa itsetuntoa tukevia ihmisiä, jos kerran muiden tehtävä ei ole tukea omaa itsetuntoa?
Hahah, mitä saivartelua, pointti on, että et voi ripustautua kehkään. Toiset voi olla mukana sun elämässä mutta ei ne loppuviimeksi tee sisäistä työtä itsetunnon vahvistamiseksi, joka kuuluu ihmiselle ihan itselleen. Se mistä nämä löytyy, on ihan ihmisen itse ratkaistava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että itsetuntosi on alamaissa. Kuules, eka juttu on vahvistaa sitä, siksi ajaudut suhteisiin ja ihmisten seuraan, jotka eivät arvosta sua, vaan viisveisaavat miten voit.. koska ajattelet itse sisimmässäsi ettet ansaitse normaalia ja kunnioittavaa miestä. Ikävä kyllä, se ei ole muiden vika, ettet ole saanut ehkä kaipaamaasi huomiota ja rakkautta lapsena, vaan sun pitää nyt aikuisena ottaa ITSE VASTUU SINUSTA ja että paikkaat tuon asian. Sun tuleva kumppani voi vaan rakastaa sua, ei korjata kaikkia menneisyyden haavoja, joita elämä on sinuun piirtänyt. Toki kumppanin pitäis ymmärtää ja pyrkiä välittämään sinusta ja antamaan rakkautta. Tällaisia hellyydestä paitsijääneitä ihmisiä on paljon, joita ei ole lapsena rakastettu tarpeeksi ja se näkyy mm. käytöshäiriönä, päihderiippuvuutena, hyväksynnän hakuna ja olemalla kelmi muille vaikka työelämässä.. you name it. Nyt itseä niskasta kiinni, unohda hetkeksi miehet ja vahvista jollain tapaa itseäsi. Kokoa välittäviä kavereita ympärillesi..muutama hyväkin ystävä on loistava asia kuin liuta feikkejä tuttavuuksia. Toivoa on, jos itse sen näet.
No mistä kerätään omaa itsetuntoa tukevia ihmisiä, jos kerran muiden tehtävä ei ole tukea omaa itsetuntoa?
Hahah, mitä saivartelua, pointti on, että et voi ripustautua kehkään. Toiset voi olla mukana sun elämässä mutta ei ne loppuviimeksi tee sisäistä työtä itsetunnon vahvistamiseksi, joka kuuluu ihmiselle ihan itselleen. Se mistä nämä löytyy, on ihan ihmisen itse ratkaistava.
Eli miksi kerätä ympärilleen ihmisiä, kuten ehdotit, jos ne ei vahvista itsetuntoa? Kerro mitä se sisäinen työ on (ap kertoi käyneensä terapiassa esim)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että itsetuntosi on alamaissa. Kuules, eka juttu on vahvistaa sitä, siksi ajaudut suhteisiin ja ihmisten seuraan, jotka eivät arvosta sua, vaan viisveisaavat miten voit.. koska ajattelet itse sisimmässäsi ettet ansaitse normaalia ja kunnioittavaa miestä. Ikävä kyllä, se ei ole muiden vika, ettet ole saanut ehkä kaipaamaasi huomiota ja rakkautta lapsena, vaan sun pitää nyt aikuisena ottaa ITSE VASTUU SINUSTA ja että paikkaat tuon asian. Sun tuleva kumppani voi vaan rakastaa sua, ei korjata kaikkia menneisyyden haavoja, joita elämä on sinuun piirtänyt. Toki kumppanin pitäis ymmärtää ja pyrkiä välittämään sinusta ja antamaan rakkautta. Tällaisia hellyydestä paitsijääneitä ihmisiä on paljon, joita ei ole lapsena rakastettu tarpeeksi ja se näkyy mm. käytöshäiriönä, päihderiippuvuutena, hyväksynnän hakuna ja olemalla kelmi muille vaikka työelämässä.. you name it. Nyt itseä niskasta kiinni, unohda hetkeksi miehet ja vahvista jollain tapaa itseäsi. Kokoa välittäviä kavereita ympärillesi..muutama hyväkin ystävä on loistava asia kuin liuta feikkejä tuttavuuksia. Toivoa on, jos itse sen näet.
No mistä kerätään omaa itsetuntoa tukevia ihmisiä, jos kerran muiden tehtävä ei ole tukea omaa itsetuntoa?
Hahah, mitä saivartelua, pointti on, että et voi ripustautua kehkään. Toiset voi olla mukana sun elämässä mutta ei ne loppuviimeksi tee sisäistä työtä itsetunnon vahvistamiseksi, joka kuuluu ihmiselle ihan itselleen. Se mistä nämä löytyy, on ihan ihmisen itse ratkaistava.
Eli neuvosi kysymykseen "miten vahvistaa itsetuntoa" on "keksi ite!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että itsetuntosi on alamaissa. Kuules, eka juttu on vahvistaa sitä, siksi ajaudut suhteisiin ja ihmisten seuraan, jotka eivät arvosta sua, vaan viisveisaavat miten voit.. koska ajattelet itse sisimmässäsi ettet ansaitse normaalia ja kunnioittavaa miestä. Ikävä kyllä, se ei ole muiden vika, ettet ole saanut ehkä kaipaamaasi huomiota ja rakkautta lapsena, vaan sun pitää nyt aikuisena ottaa ITSE VASTUU SINUSTA ja että paikkaat tuon asian. Sun tuleva kumppani voi vaan rakastaa sua, ei korjata kaikkia menneisyyden haavoja, joita elämä on sinuun piirtänyt. Toki kumppanin pitäis ymmärtää ja pyrkiä välittämään sinusta ja antamaan rakkautta. Tällaisia hellyydestä paitsijääneitä ihmisiä on paljon, joita ei ole lapsena rakastettu tarpeeksi ja se näkyy mm. käytöshäiriönä, päihderiippuvuutena, hyväksynnän hakuna ja olemalla kelmi muille vaikka työelämässä.. you name it. Nyt itseä niskasta kiinni, unohda hetkeksi miehet ja vahvista jollain tapaa itseäsi. Kokoa välittäviä kavereita ympärillesi..muutama hyväkin ystävä on loistava asia kuin liuta feikkejä tuttavuuksia. Toivoa on, jos itse sen näet.
No mistä kerätään omaa itsetuntoa tukevia ihmisiä, jos kerran muiden tehtävä ei ole tukea omaa itsetuntoa?
Hahah, mitä saivartelua, pointti on, että et voi ripustautua kehkään. Toiset voi olla mukana sun elämässä mutta ei ne loppuviimeksi tee sisäistä työtä itsetunnon vahvistamiseksi, joka kuuluu ihmiselle ihan itselleen. Se mistä nämä löytyy, on ihan ihmisen itse ratkaistava.
Eli neuvosi kysymykseen "miten vahvistaa itsetuntoa" on "keksi ite!"
Kannattaa ottaa ammattilaisen neuvo vastaan, hän oli varmaankin terapeutti. Neuvon ja käyntikerran hinta 100 e.
Alue: Aihe vapaa
Olisitko valmis kiltin ja ujon miehen kanssa romanssiin?