Mies muuttunut täysin avuttomaksi ja läheisriippuvaiseksi masennuksen myötä :(

On siis yleensäkin ollut sellainen, joka tarvitsee paljon tukea ja soittelee vanhemmilleen tyyliin joka päivä. Jäi vähän yli puoli vuotta sitten saikulle masennuksen vuoksi. Ties kuinka monta lääkettä kokeiltu, eikä mistään apua.

Päivän makaa kotona. Illalla töistä tullessa väsyneenä tekisi mieli olla omassa rauhassa. Mies kuitenkin vaatii, että häntä silitetään ja hänelle tuodaan ruoka sohvalle.

Pyysin miestä siirtämään veljensä kanssa pakastimen varastoon. Odotin viikon, eikä mitään ole saanut tehtyä asian eteen. Sipsejä saanut haettua kaupasta ja videopelejä kuitenkin pelata useamman tunnin päivässä.

Soitin mun isää avuksi pakastimen siirrossa. Hän sanoi mulle vain, että jaksan sen siirtää itsekin. Vedin sitten maton avulla pakastimen varastoon, kun mies pelasi. Meni 3 tuntia. Illalla vanhemmat toivat hänelle herkkuja.

Pahinta tässä on se, että miehen masennus ei herätä minussa minkäänlaista empatiaa, vaan olen alkanut tuntea raivoa tuota miestä kohtaan. Kuinka paljon 30-vuotiasta miestä pitää passata, oli sitten kuinka masentunut hyvänsä? Mulla on ihan sellainen olo, että tuo on silkkaa avuttomaksi heittäytymistä. Eilen illalla riidan päätteeksi sanoin, ettei masennus parane kotona makaamalla ja pelejä pelaamalla. Mies pahoitti siitä mielensä, ja hänen äitinsä tuli lohduttamaan häntä illalla.

Ei mulla ole ollut koskaan elämässä sitä vaihtoehtoa, elämässä, että voin sanoa "en jaksa", vaikka ei aina huvittaisikaan tehdä asioita.

Tuntuu, että ihan pakko erota.