Lue keskustelun säännöt.
Miten jaetaan irtaimisto avioerossa? Käytännön kokemuksia?
24.08.2019 |
Meillä on 22 yhteisen vuoden jälkeen ero meneillään. Mies jää asumaan taloomme ja lunastaa minut ulos, tästä saadaan kaikki helposti sovittua. Samoin kaksi autoamme jaetaan yksi toiselle ja toinen toiselle.
Mutta miten ihmeessä IRTAIMISTO saadaan jotenkin järkevästi ja reilusti jaettua? Huonekaluja on turha lähteä jakamaan tasan, kun suurin osa ei uuteen kotiini sovi/mahdu. Samoin elektroniikkaa on tyhmä lähteä irrottelemaan seinistä, pesutornia raahata paikasta toiseen jne. Toisaalta esim. juurikin Elektroniikka ja vaikkapa työkalut ovat kuitenkin hyvinkin arvokkaita, kun niitä lähtee hankkimaan...
Miten te muut olette käytännössä irtaimiston osituksen hoitaneet?
Sopineet jonkin könttäsumman, jolla lähtijä ”luopuu” omasta osastaan yhteisen kodin tavaroista vai miten?
Molemmat meistä haluavat tehdä jaon reilusti, mutta emme tiedä miten se tapahtuu.
Kommentit (29)
Irtaimisto jäi kokonaisuudessaan toiselle (köyhemmälle). Toinen hankki uudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin aikoinaan avovaimostani, mutta tilanne ei varmaan avioerosta juuri poikennut. Kumpikin sai tietysti henkilökohtaiset tavaransa. Yhteisistä keksittiin pitää huutokauppa. Se sai, kumpi oli jostain tavarasta enemmän maksamaan.
Esimerkiksi exä oli valmis maksamaan sohvasta 200€, mutta minä 210€, joten sain sen. Kun kaikki tavarat oli jaettu, loppu kuitattiin käteisellä. Minusta se oli sekä kätevää, että reilua.
Molemmat ottaa omansa/esittää toiveen mitä haluaisi. Ei kai kukaan ala eurolleen laskemaan kuitenkaan ettei vain toinen saa enemmän?!
Vierailija kirjoitti:
Molemmat ottaa omansa/esittää toiveen mitä haluaisi. Ei kai kukaan ala eurolleen laskemaan kuitenkaan ettei vain toinen saa enemmän?!
No esim. meillä minä halusin enemmän tavaroita, ja kuten aloittaja kuvaa, heillä tilanne on se että on järkevämpää jättää kallis elektroniikka siihen yhteiseen asuntoon. Voi joskus tulla melkoisesti hintaeroa sille, mitä toinen saa ja mitä toinen. Kyllä silloin on reilua enemmän saavan vähän tasausta maksaa, vaikkei se ihan euron tarkkuudella menisikään.
Kaksikymmentä vuotta vanhoilla kevätverhoilla tai huonekaluilla ei ole mitään rahallista arvoa.
Ellei ne ole jotain Artekia. Ei taas yllätä, että nainen rahanahneena haluaa viedä tuhkatkin pesästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei nyt täysin auennut... meinaatko että 20 vuoden aikana ei olla ostettu uusia verhoja ja uusittu huonekaluja tai kodinkoneita?
Meillä kyllä on.
Täydellisen Iittalan astiaston hankkiminen siihen toiseenkin kotiin maksaa hunajaa, samoin pari telkkaria, pleikkarit, kotiteatteri jne.
Vierailija kirjoitti:
Kaksikymmentä vuotta vanhoilla kevätverhoilla tai huonekaluilla ei ole mitään rahallista arvoa.
Ellei ne ole jotain Artekia. Ei taas yllätä, että nainen rahanahneena haluaa viedä tuhkatkin pesästä.
Meillä minä otin omani ja ex omansa. Ja exälle jäi sitten vanhaan kotiin paljon muutakin, kun lapset jäivät aluksi hänelle, kun muutin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me varmaan jaettais ns puoliksi ne tärkeimmät (sohva,sänky yms) ja turhakkeet ottais se kumpi haluaa.
Eli siis omat vaatteet ja sen sellaiset? Entä huonekalut, koneet, astiat, liinavaatteet..? Ne on meillä ihan vaan yhteisiä enkä osaa mieltää oikein mitään muuta kuin vaatteet ja kosmetiikan ja korut ”minun” tavaroikseni.
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä otin omani ja ex omansa. Ja exälle jäi sitten vanhaan kotiin paljon muutakin, kun lapset jäivät aluksi hänelle, kun muutin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli siis omat vaatteet ja sen sellaiset? Entä huonekalut, koneet, astiat, liinavaatteet..? Ne on meillä ihan vaan yhteisiä enkä osaa mieltää oikein mitään muuta kuin vaatteet ja kosmetiikan ja korut ”minun” tavaroikseni.
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä otin omani ja ex omansa. Ja exälle jäi sitten vanhaan kotiin paljon muutakin, kun lapset jäivät aluksi hänelle, kun muutin pois.
Meillä minä olin ostanut kaikki astiat, liinavaatteet, verhot ym, joten valitsin parhaimmat itselleni. Rahat ei koskaan olleet yhteiset.
No huh. Onneksi ei ole eroa tiedossa. Meillä kaikki huonekalut on perintökaluja, jotka on entisöity ammattilaisella. Lähinnä miehen suvusta. Mitään Ikea-baskaa meillä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin meillä se joka eron halusi joten sanoin miehelle että ottaa mitä haluaa ja minä otan loput. Mulle jäi käytännössä melkein kaikki astiat, miehelle huonekalut.
Vierailija kirjoitti:
Kaksikymmentä vuotta vanhoilla kevätverhoilla tai huonekaluilla ei ole mitään rahallista arvoa.
Ellei ne ole jotain Artekia. Ei taas yllätä, että nainen rahanahneena haluaa viedä tuhkatkin pesästä.
Yleinen tapa jakaa on se että nainen on maksanut juoksevat menot ja ruuat, ja mies sitten isot ostokset.
Minunkin exäni teki näin: hoiti osuutensa yhteisistä menoista taloustavaroilla ja siksi sitten eron tullessa mulla ei enää ollutkaan stereoita, kirjahyllyä ja tehosekoitinta muun muassa.
Ja tottahan exälle kelpasi vain paras, joten hyvinhän noilla kattoi vuokran. Ja kuititkin hänellä oli joten tietysti ne kaikki yhteisiksi hankitut kamppeet muuttivat hänen mukanaan uuteen kotiin sitten.
Tämä on se tavallinen tyyli. Että kuka se oikein on ahne ja materian perään sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei nyt täysin auennut... meinaatko että 20 vuoden aikana ei olla ostettu uusia verhoja ja uusittu huonekaluja tai kodinkoneita?
Meillä kyllä on.
Täydellisen Iittalan astiaston hankkiminen siihen toiseenkin kotiin maksaa hunajaa, samoin pari telkkaria, pleikkarit, kotiteatteri jne.
Vierailija kirjoitti:
Kaksikymmentä vuotta vanhoilla kevätverhoilla tai huonekaluilla ei ole mitään rahallista arvoa.
Ellei ne ole jotain Artekia. Ei taas yllätä, että nainen rahanahneena haluaa viedä tuhkatkin pesästä.
Jo pari vuotta vanha elektroniikka on täysin arvotonta, eikä iittalakaan ole mitään arvokasta.
Sinä haluat ainoastaan nyhtää mieheltäsi rahaa.
Koitapa myydä romusi torissa, ja lopeta miehen piinaaminen ja nyhtäminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksikymmentä vuotta vanhoilla kevätverhoilla tai huonekaluilla ei ole mitään rahallista arvoa.
Ellei ne ole jotain Artekia. Ei taas yllätä, että nainen rahanahneena haluaa viedä tuhkatkin pesästä.
Yleinen tapa jakaa on se että nainen on maksanut juoksevat menot ja ruuat, ja mies sitten isot ostokset.
Minunkin exäni teki näin: hoiti osuutensa yhteisistä menoista taloustavaroilla ja siksi sitten eron tullessa mulla ei enää ollutkaan stereoita, kirjahyllyä ja tehosekoitinta muun muassa.
Ja tottahan exälle kelpasi vain paras, joten hyvinhän noilla kattoi vuokran. Ja kuititkin hänellä oli joten tietysti ne kaikki yhteisiksi hankitut kamppeet muuttivat hänen mukanaan uuteen kotiin sitten.
Tämä on se tavallinen tyyli. Että kuka se oikein on ahne ja materian perään sitten?
Sinä olet todella surullinen tapaus, kun jaksat vuosia jankata naisen maksavan juoksevat kulut.
Montako vuotta makasit kotona miehen rahoilla? Ihan omaa tyhmyyttäsi, mutta vuosikausien katkera jankkaamisesi samoilla mantroilla kertoo sinusta surullista tarinaa.
Meillä ei kyllä ole hajuakaan kumpi on elektroniikan tai huonekalut maksanut... onko muilla sellaiset asiat muistissa?
Tarkoitus on tosiaan nyt vaan reilusti jakaa omaisuus, kuten laissa on tarkoitettu. Kumpikaan ei halua nyhtää toiselta mitään mutta en myöskään halua tehdä asioista hankalampia kuin tarpeen (esim. juuri tuo huonekalujen ja laitteiden raahaus asunnosta toiseen).
Sitä en oikein ymmärrä miksi kaikki pitäisi vaan jättää tänne ilman mitään kompensaatiota. Ei miehenikään sitä halua tai varmaan edes suostuisi.
Ap
Et varmaan tarkoita nyt Ap:ta, mutta voin silti kommentoida, että olen tienannut jo pitkään tienannut tuplat mieheeni nähden ja maksanut mukisematta lähes kaiken tässä taloudessa. Huolimatta useammastakin äitiyslomasta.
Mutta se ei ole edes mikään pointti tässä, koska avioerossa joka tapauksessa koko omaisuus menee puoliksi huolimatta siitä kumpi siitä on aikanaan maksanut enemmän.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksikymmentä vuotta vanhoilla kevätverhoilla tai huonekaluilla ei ole mitään rahallista arvoa.
Ellei ne ole jotain Artekia. Ei taas yllätä, että nainen rahanahneena haluaa viedä tuhkatkin pesästä.
Yleinen tapa jakaa on se että nainen on maksanut juoksevat menot ja ruuat, ja mies sitten isot ostokset.
Minunkin exäni teki näin: hoiti osuutensa yhteisistä menoista taloustavaroilla ja siksi sitten eron tullessa mulla ei enää ollutkaan stereoita, kirjahyllyä ja tehosekoitinta muun muassa.
Ja tottahan exälle kelpasi vain paras, joten hyvinhän noilla kattoi vuokran. Ja kuititkin hänellä oli joten tietysti ne kaikki yhteisiksi hankitut kamppeet muuttivat hänen mukanaan uuteen kotiin sitten.
Tämä on se tavallinen tyyli. Että kuka se oikein on ahne ja materian perään sitten?
Sinä olet todella surullinen tapaus, kun jaksat vuosia jankata naisen maksavan juoksevat kulut.
Montako vuotta makasit kotona miehen rahoilla? Ihan omaa tyhmyyttäsi, mutta vuosikausien katkera jankkaamisesi samoilla mantroilla kertoo sinusta surullista tarinaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei kyllä ole hajuakaan kumpi on elektroniikan tai huonekalut maksanut... onko muilla sellaiset asiat muistissa?
Tarkoitus on tosiaan nyt vaan reilusti jakaa omaisuus, kuten laissa on tarkoitettu. Kumpikaan ei halua nyhtää toiselta mitään mutta en myöskään halua tehdä asioista hankalampia kuin tarpeen (esim. juuri tuo huonekalujen ja laitteiden raahaus asunnosta toiseen).
Sitä en oikein ymmärrä miksi kaikki pitäisi vaan jättää tänne ilman mitään kompensaatiota. Ei miehenikään sitä halua tai varmaan edes suostuisi.
Ap
Vanhoilla romuilla ei ole mitään arvoa, edelleenkään.
Tilatkaa jätelava, jonka poisviennin maksatte puoliksi.
Entä jos emme eroaisikaan? Pitäisikö koko omaisuus silti laittaa romulavalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei kyllä ole hajuakaan kumpi on elektroniikan tai huonekalut maksanut... onko muilla sellaiset asiat muistissa?
Tarkoitus on tosiaan nyt vaan reilusti jakaa omaisuus, kuten laissa on tarkoitettu. Kumpikaan ei halua nyhtää toiselta mitään mutta en myöskään halua tehdä asioista hankalampia kuin tarpeen (esim. juuri tuo huonekalujen ja laitteiden raahaus asunnosta toiseen).
Sitä en oikein ymmärrä miksi kaikki pitäisi vaan jättää tänne ilman mitään kompensaatiota. Ei miehenikään sitä halua tai varmaan edes suostuisi.
Ap
Vanhoilla romuilla ei ole mitään arvoa, edelleenkään.
Tilatkaa jätelava, jonka poisviennin maksatte puoliksi.
Me tehtiin niin, että talouskirjanpidosta katsottiin kunkin vermeen hankintahinta, laskin siitä jonkin vuosittaisen arvonvähennysprosentin ja sen mukaan nykyhinta. Kumpikin sai sanoa, mitä haluaisi mukaansa (tästä ei tullut pahempia kiistoja). Sitten laskin tuon nykyisen arvon mukaan, mikä verran arvoa kummankin tavarakasalla olisi. Minulla oli kalliimpi, joten maksoin hintaerosta puolet tulevalle eksälleni. Esitin siis laatimani laskelman hänelle ja kyllä se kelpasi sellaisenaan.
Kunkin tavaran käypää arvoa olisi tietysti voinut arvioida senkin mukaan, millä esim. huuto.netissä menevät kaupaksi.