Lue keskustelun säännöt.
Miten jaetaan irtaimisto avioerossa? Käytännön kokemuksia?
24.08.2019 |
Meillä on 22 yhteisen vuoden jälkeen ero meneillään. Mies jää asumaan taloomme ja lunastaa minut ulos, tästä saadaan kaikki helposti sovittua. Samoin kaksi autoamme jaetaan yksi toiselle ja toinen toiselle.
Mutta miten ihmeessä IRTAIMISTO saadaan jotenkin järkevästi ja reilusti jaettua? Huonekaluja on turha lähteä jakamaan tasan, kun suurin osa ei uuteen kotiini sovi/mahdu. Samoin elektroniikkaa on tyhmä lähteä irrottelemaan seinistä, pesutornia raahata paikasta toiseen jne. Toisaalta esim. juurikin Elektroniikka ja vaikkapa työkalut ovat kuitenkin hyvinkin arvokkaita, kun niitä lähtee hankkimaan...
Miten te muut olette käytännössä irtaimiston osituksen hoitaneet?
Sopineet jonkin könttäsumman, jolla lähtijä ”luopuu” omasta osastaan yhteisen kodin tavaroista vai miten?
Molemmat meistä haluavat tehdä jaon reilusti, mutta emme tiedä miten se tapahtuu.
Kommentit (29)
Meillä tilanne on se, että mies painosti mut täysin epäreiluun ositukseen sillä perusteella että oli tienannu vähän enemmän kui minä.
Sovittiin, että irtaimiston kanssa tulee sitten vastaan, mutta paskat tuli, valitsi kalliimmat tavarat ittellensä joten ei todellakaan mennyt omaisuus tasan.
Aion palauttaa myös ex-anopilleni kaikki hänen antamansa lahjat, eipä niillä mitään arvoa ole, mutta jos poikansa minut kuppasi, niin pitäköön äitinsäkin tavaransa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan eronnut kirjoitti:
Erosin aikoinaan avovaimostani, mutta tilanne ei varmaan avioerosta juuri poikennut. Kumpikin sai tietysti henkilökohtaiset tavaransa. Yhteisistä keksittiin pitää huutokauppa. Se sai, kumpi oli jostain tavarasta enemmän maksamaan.
Esimerkiksi exä oli valmis maksamaan sohvasta 200€, mutta minä 210€, joten sain sen. Kun kaikki tavarat oli jaettu, loppu kuitattiin käteisellä. Minusta se oli sekä kätevää, että reilua.
Mikä tässä on alapeukuttajien mielestä epäreilua?
Hmmm... lukisitko alkuperäisen kysymyksen?
Tai ajattele että tämä olikin mieheni tekemä aloitus, jos se tuntuu mukavammalta. Meillä on sama yhteinen päämäärä: jakaa omaisuus reilusti tasan jotenkin käytännöllisesti. Kumpikaan ei halua toisen saavan mahdollisimman vähän tai itse mahdollisimman paljon. Tasan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos emme eroaisikaan? Pitäisikö koko omaisuus silti laittaa romulavalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei kyllä ole hajuakaan kumpi on elektroniikan tai huonekalut maksanut... onko muilla sellaiset asiat muistissa?
Tarkoitus on tosiaan nyt vaan reilusti jakaa omaisuus, kuten laissa on tarkoitettu. Kumpikaan ei halua nyhtää toiselta mitään mutta en myöskään halua tehdä asioista hankalampia kuin tarpeen (esim. juuri tuo huonekalujen ja laitteiden raahaus asunnosta toiseen).
Sitä en oikein ymmärrä miksi kaikki pitäisi vaan jättää tänne ilman mitään kompensaatiota. Ei miehenikään sitä halua tai varmaan edes suostuisi.
Ap
Vanhoilla romuilla ei ole mitään arvoa, edelleenkään.
Tilatkaa jätelava, jonka poisviennin maksatte puoliksi.
Jaa, oletkin trolli.
Viisi vuotta vanha sohva on arvoton, mutta toki sinun pitäisi saada mieheltä puolet sen alkuperäisestä hankintahinnasta? Eikö niinkin?
Asianajaja vastaa: Tämä on käytännössä vähän hankalaa, koska irtaimistolla on suurempi käyttöarvo kuin vaihdanta-arvo. Käytetyllä irtaimistolla on se arvo, jonka siitä vieraiden välisessä kaupassa kohtuullisella myyntiajalla saisi. Siis ei missään nimessä uushankinta-arvo. Esim sellaiset kodinkoneet sisältyvät asunnon arvoon, jotka ovat esim osa keittiön tai kodinkoneen kaapistoa. Eroparin keskinäinen huutokauppa on kätevä käytännön keino jakaa iraimisto. Toinen tarjoaa vaikkapa sohvakalustosta x euroa ja toinen vähän vähemmän. Toinen tarjoaa ruokaryhmästä z euroa jne. Merkataan hinnat ruutuvihkoon tai x-cel-taulukkoon, lasketaan yhteen ja se maksaa erotuksen, joka on huutanut arvoltaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
No huh. Onneksi ei ole eroa tiedossa. Meillä kaikki huonekalut on perintökaluja, jotka on entisöity ammattilaisella. Lähinnä miehen suvusta. Mitään Ikea-baskaa meillä ei ole.
No mee sitten pois täältä juttelemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No huh. Onneksi ei ole eroa tiedossa. Meillä kaikki huonekalut on perintökaluja, jotka on entisöity ammattilaisella. Lähinnä miehen suvusta. Mitään Ikea-baskaa meillä ei ole.
Niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies hoiti jakamisen siten, että oli alkanut pikkuhiljaa viedä kodista tavaroita pois, ennen kuin lähti. Suuri osa sellaisia, jotka minä olin ostanut tai saanut henkilökohtaisesti lahjaksi jo ennen häneen tutustumista.
Hän teki tämän, kun olin itse synnytyssairaalassa. Kotiin palattuani olin alkuun niin väsynyt, etten heti huomannut esim joidenkin kalliimpien, ei-arkikäytössä olevien astioiden puuttumista.
Tulin lapsen kanssa kaupasta kotiin, kun mies oli kantamassa tavaroita pois kotoa ja ilmoitti, että tämä on nyt tässä. Onneksi satuin paikalle, olisikohan koko asunto ollut tyhjä, jos olisimme olleet pidempään poissa.
Jaa, oletkin trolli.
Viisi vuotta vanha sohva on arvoton, mutta toki sinun pitäisi saada mieheltä puolet sen alkuperäisestä hankintahinnasta? Eikö niinkin?