Ystävä eroamassa miehestään.

Olet olkapäänä ja vain kuuntelet. Suoranaista neuvomista välttäisin, mutta toki voit kysyä, ovatko he harkinneet parisuhdeterapiaa yms.

Kuuntelet mitä ystävä haluaa. Älä tiputa neuvoja suuntaan tai toiseen. Luota siihen että ystävä tietää tilanteensa parhaiten ja osaa ratkaista sen sinua paremmin.

Sinähän et voi päätöstä tehdä kaverisi puolesta, joten on turha sanoa omaa mielipidettäkään hänen tilanteesta. Minä olen jopa sitä mieltä, että ylen määräinen kuuntelukaan aroaikeista ei ole hyödyllistä. Kaverisi ei ole mikään avuton uhri, vaan ihan aikuinen ihminen. Ei ole reilua jo hän pohtii eroa vaikka useamman vuoden, ja puoliso koko sen ajan luulee olevansa onnellisessa parisuhteessa.

Itse kuuntelisin parit vuodatukset, ja n. kolmannella kerralla toteaisin kuivasti että nyt teet päätöksen, suuntaan tai toiseen.

Kyseenalaistamalla. Jos kerran tunteita löytyy, niin mielestäni ero on mietittävä huolellisesti. Jos muija haluaa vain vierasta munaa, niin sitten mitään ei mahda, mutta silloin en tukisi ja kuuntelisi yhtään, vaan katoaisin hänen elämästään.

Älä nyt ainakaan mene mukaan puhumaan suu vaahdossa kuinka kamala mies ja lapsen isä on, jos mies ei oikeasti sinun mielestäsi ole kamala. Etsi mielummin ne parhaat jutut, korosta hyviä ja et provosoi yhtään.

Itse olin joskus viitisen vuotta sitten eroamassa miehestäni ja minulla ystävät jakautuivat eri puolille. Osa haukkui miestäni ja oikein yllytti eroon, osa taas suhtautui rauhallisemmin ja kehottivat todellakin harkitsemaan ja puhumaan miehen kanssa. Koska tunteita oli, niin päätin puhua ja mehän puhuimme.

Opettelimme puhumaan työn ja tuskan kanssa ja emme eronneet. Nyt olemme todella onnellisia ja jatkamme puhumista. Molemmat haluavat tämän onnellisuuden jatkuvan ja eroon yllyttäjiä opin jotenkin varomaan. Se tuntui jo silloin pahalta ja nyt ajattelee, että miksi he niin tekivät? En todellakaan uskalla puhua heille enää mistään kovin tärkeästä, sillä heidän neuvonsa olivat jotenkin ikäviä. Tosin ne myös herättivät minut tavallaan vasta taistoon, mutta ymmärtäväinen kuuntelu ja asioiden ajattelu kauemmaksi kuin lähelle on aina hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse kuuntelisin parit vuodatukset, ja n. kolmannella kerralla toteaisin kuivasti että nyt teet päätöksen, suuntaan tai toiseen.

Kauheaa. Kuuntelisi parit vuodatukset ja sitten heittäisit hanskat tiskiin ylimielisesti käskien päättämään.

Sinä et ole ystävä, vaan vihollinen. Isoista asioista, elämän mittaisista, ei päätetä todellakaan hetkessä. Jos ystävä on luottanut sinuun, kertonut sinulle sisintään ja uskonut apuusi, niin sinä käsket pistämään halki poikki ja pinoon heti.

Minä en ihan aikuisten oikeasti ymmärrä, että miksi ystävät olisivat jotenkin velvollisia päättämään jonkun erojutut? Itse päätin ihan itsenäisesti erostani, en tarvinnut ystävien mielipiteitä suuntaan enkä toiseen. En myöskään itkenyt jälkikäteen ikävääni, vaikka sellaisiakin hetkiä tuli.

Joku vastaajista jopa suuttui ystäville, jotka kannustivat eroon, vaikka itse halusi erota. Eihän tuossa ole mitään järkeä! Mistä se ystävä nyt tietää, että olisitkin halunnut jatkaa? Kannattaa ensin kertoa mitä haluaa ystävältä kuulla, niin saa sitten kuulla juuri sen mitä haluaa, eikä tarvitse suuttua ystäväpololle, joka ei osaa kaivaa sieltä aivoista mitä haluat kuulla.

Ehkä olen jotenkin tosi epänaisellinen, mutta minun mielestä pohtiminen ja ruikuttaminen ei asioita miksikään muuta. Jos et halua olla parisuhteessa, lopetat suhteen. Jos haluat olla, älä ruikuta muille kuinka "vaikeaa" sinulla on. Ei meillä kellään ole täydellisiä ihmissuhteita, koska ei ole olemassa täydellisiä ihmisiä.

Suuri osa eroista on turhia. Jos tunteita löytyy, ei oo väkivaltaa, pettämistä, peliriippuvuutta niin ehkä parisuhdeterapiaan? Olin ystäväni häissä ja papin sanat jäivät mieleen: toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Itse olen eroamassa, koska mies on kuin 4. lapseni enkä kunnioita häntä miehenä tai isänä. Vaikka hänen pitäisi olla aikuinen, käyttäytyy kun teini, oikeesti keski-ikäinen.

Olet naispuolinen ystävä. Kehotat luonnollisesti jättämään miehen välittömästi.

Sinä et ap päätä mitään. Eikä ystäväsi neuvojasi tottele.

Jokainen tekee päätökset ihan itse.

Puheet erosta voi olla pelkkiä puheita. Toteutus sitten eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Olet naispuolinen ystävä. Kehotat luonnollisesti jättämään miehen välittömästi.

Ja sinä olet sinkkumies aivan aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet naispuolinen ystävä. Kehotat luonnollisesti jättämään miehen välittömästi.

Ja sinä olet sinkkumies aivan aiheesta.

Erehdyit.

Onko hän kysynyt, mitä mieltä olet tai mitä itse tekisit? Jos on, vastaat rehellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa eroista on turhia. Jos tunteita löytyy, ei oo väkivaltaa, pettämistä, peliriippuvuutta niin ehkä parisuhdeterapiaan? Olin ystäväni häissä ja papin sanat jäivät mieleen: toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Itse olen eroamassa, koska mies on kuin 4. lapseni enkä kunnioita häntä miehenä tai isänä. Vaikka hänen pitäisi olla aikuinen, käyttäytyy kun teini, oikeesti keski-ikäinen.

Kaikesta muusta olen samaa mieltä, paitsi ekasta lauseesta. Kukaan ei voi toisen erosta sanoa että se oli turha. Todellisia syitä me ei voida toisten erosta edes tietää, koska niitä ei monesti kerrota. Minäkään en ole oikeita syitä kertonut kuin harvoille ja valituille, koska en halunnut häpäistä exääni. 

Mutta myös minä erosin miehestäni, koska en pystynyt häntä kunnioittamaan. Koska hän käyttäytyi toistuvasti kuin kolmas lapsi. Itsekkäästi, ei kantanut vastuuta, valehteli. On vaikea kunnioittaa sellaista. 

Kiitos teille näistä kommenteista.

Sain kyllä jonkinverran apua ja toista näkökulmaa asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyseenalaistamalla. Jos kerran tunteita löytyy, niin mielestäni ero on mietittävä huolellisesti. Jos muija haluaa vain vierasta munaa, niin sitten mitään ei mahda, mutta silloin en tukisi ja kuuntelisi yhtään, vaan katoaisin hänen elämästään.

Älä nyt ainakaan mene mukaan puhumaan suu vaahdossa kuinka kamala mies ja lapsen isä on, jos mies ei oikeasti sinun mielestäsi ole kamala. Etsi mielummin ne parhaat jutut, korosta hyviä ja et provosoi yhtään.

Itse olin joskus viitisen vuotta sitten eroamassa miehestäni ja minulla ystävät jakautuivat eri puolille. Osa haukkui miestäni ja oikein yllytti eroon, osa taas suhtautui rauhallisemmin ja kehottivat todellakin harkitsemaan ja puhumaan miehen kanssa. Koska tunteita oli, niin päätin puhua ja mehän puhuimme.

Opettelimme puhumaan työn ja tuskan kanssa ja emme eronneet. Nyt olemme todella onnellisia ja jatkamme puhumista. Molemmat haluavat tämän onnellisuuden jatkuvan ja eroon yllyttäjiä opin jotenkin varomaan. Se tuntui jo silloin pahalta ja nyt ajattelee, että miksi he niin tekivät? En todellakaan uskalla puhua heille enää mistään kovin tärkeästä, sillä heidän neuvonsa olivat jotenkin ikäviä. Tosin ne myös herättivät minut tavallaan vasta taistoon, mutta ymmärtäväinen kuuntelu ja asioiden ajattelu kauemmaksi kuin lähelle on aina hyväksi.

Jotkut kaipaa kyseenalaistusta, jotkut vahvistusta omille tunteilleen.