Miksi ihmiset valittavat omista lapsistaan?

Jos valittaisin naapurin lapsista, niin mua pidettäisiin mänttinä....

Omasta muksusta ei tullut sellainen kuin kasvatin, sillä kurjalla on oma tahto.

Näin vastentahtoisesti lapsettomana en kestä lapsista valittamista ollenkaan. Olisit onnellinen, senkin kiittämätön lellipentu - ajattelen heistä.

Höpö höpö. Ihmiset eivät synny "tyhjinä tauluina", vaan heillä on synnynnäisiä ominaisuuksia, joille ei voi mitään.

Kun oma elämä on pilalla niin viimeinen jäljellä oleva ilo on valittaminen. Ja hyvällä säkällä sillä valittamisella saa pilattua jonkun muun elämän.

Minusta on hölmöä liata omaa pesää. Omaa perhettä en ikinä hauku muille.

Lapsista tulee valittaa aina kun ne ei ole tasan niinkuin vanhemmat tahtoisivat. Ei lapset saa olla yksilöitä eikä itsenäisiä eikä aitoja kokonaisia ihmisiä. Lasten tulee olla vanhempien jatkeita, vanhempien orjia, olemassa vain vanhempien kautta sekä vanhempia varten.

Juurihan oli Hesarissa juttua, että geenit määrittelevät millainen lapsistasi tulee, eikä siihen paljoa voi vaikuttaa kasvatuksella.

Nykyihmiset eivät halua kuulla muiden valitusta mistään aiheesta. He haluavat vain positiivisia ihmisiä ympärilleen. Vaikka perheen elämä olisi yhtä helvettiä lasten takia pitää kärsiä hiljaa yksikseen. Ihmisen kuulee elää instaelämää muille, vaikkei olisi instassa.

Ei tulisi minullakaan mieleenkään haukkua lapsia ja miestä esim. työpaikan kahvipöydässä. Hölmöläisen hommaa. Toiset kyllä näkyy haukkuvan ja työkaverit sitten naureskelee keskenään seläntakana.