Miksi ihmiset valittavat omista lapsistaan?

Jos valittaisin naapurin lapsista, niin mua pidettäisiin mänttinä....

Omasta muksusta ei tullut sellainen kuin kasvatin, sillä kurjalla on oma tahto.

Näin vastentahtoisesti lapsettomana en kestä lapsista valittamista ollenkaan. Olisit onnellinen, senkin kiittämätön lellipentu - ajattelen heistä.

Höpö höpö. Ihmiset eivät synny "tyhjinä tauluina", vaan heillä on synnynnäisiä ominaisuuksia, joille ei voi mitään.

Kun oma elämä on pilalla niin viimeinen jäljellä oleva ilo on valittaminen. Ja hyvällä säkällä sillä valittamisella saa pilattua jonkun muun elämän.

Minusta on hölmöä liata omaa pesää. Omaa perhettä en ikinä hauku muille.

Lapsista tulee valittaa aina kun ne ei ole tasan niinkuin vanhemmat tahtoisivat. Ei lapset saa olla yksilöitä eikä itsenäisiä eikä aitoja kokonaisia ihmisiä. Lasten tulee olla vanhempien jatkeita, vanhempien orjia, olemassa vain vanhempien kautta sekä vanhempia varten.

Juurihan oli Hesarissa juttua, että geenit määrittelevät millainen lapsistasi tulee, eikä siihen paljoa voi vaikuttaa kasvatuksella.

Nykyihmiset eivät halua kuulla muiden valitusta mistään aiheesta. He haluavat vain positiivisia ihmisiä ympärilleen. Vaikka perheen elämä olisi yhtä helvettiä lasten takia pitää kärsiä hiljaa yksikseen. Ihmisen kuulee elää instaelämää muille, vaikkei olisi instassa.

Ei tulisi minullakaan mieleenkään haukkua lapsia ja miestä esim. työpaikan kahvipöydässä. Hölmöläisen hommaa. Toiset kyllä näkyy haukkuvan ja työkaverit sitten naureskelee keskenään seläntakana.

Vierailija kirjoitti:

Näin vastentahtoisesti lapsettomana en kestä lapsista valittamista ollenkaan. Olisit onnellinen, senkin kiittämätön lellipentu - ajattelen heistä.

Sama homma, vaikka itselläni lapsia onkin. Yleisesti ottaen perhe-elämästä tuntuvat valittavan eniten ne, keillä on oikeasti asiat tosi hyvin: keskiluokkaiset ydinperheet, helpot raskaudet, terveet lapset, vakityöt ja kohtalainen turvaverkko. Vähiten valittavat lapsettomuudesta kärsivät ja ne jotka henkilökohtaisesti tietävät miten haurasta onni ja elämä ylipäätään on ja osaavat sitä kautta arvostaa myös arjen pieniä asioita. 

Mä rakastan lapsiani ja olen heistä ylpeä. Olen täysin tietoinen, että nyt aikuisina he tekevät omasta elämästään sellaisen kuin haluavat ja pystyvät, eikä minulla ole siihen nokan koputtamista.

Monet valittavat ihan kaikesta, myös lapsistaan. On päivänselvää, että heidän asenteessaan elämään, ihmisiin ja itseensä on jotain pahasti vialla.

Jokainen tuntee ammativalittajan. Itse pyrin pois sellaisten seurasta. Se katkeruus on syövyttävää myrkkyä.

Onhan sitä miehellä ja lapsilla ominaisuuksia ja oikkuja joita en aina tajua tai jaksa. Huonona päivänä voin "valittaa" tai taivastella asiaa. Hyvät päivät ja hyvät ominaisuudet heissä on kuitenkin vallalla... muutenhan olisin eronnut ja laittanut lapset adoptioon.

Voi herranjestas mikä kysymys. Miksi ihmiset valittavat yhtään mistään mikä ajoittain aiheuttaa heille haastetta? Koska se on tunteiden purkamista, mikä lähtökohtaisesti on terveellistä. Aina voi valittaa kunnioittavasti tai epäkunnioittavasti. Se on merkityksellinen asia ja se erottaa typerykset normaalista inhimillisyydestä. Se, että ei pysty ymmärtämään ollenkaan toisen ihmisen huolia edes mielikuvituksen tasolla, on huolestuttavinta kaikesta. Jos ei nyt pysty kuunteleen, niin älä kuuntele, mee pois somesta tai nouse kahvipöydästä. Mutta se, että kaikki ihmiset olis vain shamppanja ja vaahtokarkkikuplassa tällaisina aikoina kun on monta haastavaa asiaa VARSINKIN perheellisillä kaikesta rakkaudesta huolimatta (rakkaus ei yksin ratkaise ongelmia), on denialistin utopia. 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tuntee ammativalittajan. Itse pyrin pois sellaisten seurasta. Se katkeruus on syövyttävää myrkkyä.

On tyytyväinen kun saa olla tyytymätön.

Itse pidän jatkuvasti omista lapsistaan valittavia moukkamaisina.

Vierailija kirjoitti:

Voi herranjestas mikä kysymys. Miksi ihmiset valittavat yhtään mistään mikä ajoittain aiheuttaa heille haastetta? Koska se on tunteiden purkamista, mikä lähtökohtaisesti on terveellistä. Aina voi valittaa kunnioittavasti tai epäkunnioittavasti. Se on merkityksellinen asia ja se erottaa typerykset normaalista inhimillisyydestä. Se, että ei pysty ymmärtämään ollenkaan toisen ihmisen huolia edes mielikuvituksen tasolla, on huolestuttavinta kaikesta. Jos ei nyt pysty kuunteleen, niin älä kuuntele, mee pois somesta tai nouse kahvipöydästä. Mutta se, että kaikki ihmiset olis vain shamppanja ja vaahtokarkkikuplassa tällaisina aikoina kun on monta haastavaa asiaa VARSINKIN perheellisillä kaikesta rakkaudesta huolimatta (rakkaus ei yksin ratkaise ongelmia), on denialistin utopia. 

Onko niistä lapsista pakko valittaa koko ajan? Ei kukaan ole kieltänyt sitä, että joskus vähän päästelee höyryjä. Jokainen on itse vastuussa siitä minkä kuvan omasta suhtautumisestaan jälkikasvustaan antaa. Jos suusta tulee pelkkää törkyä, pitäisikö sen naapurin Ritvan lukea ajatuksesi ja tietää, että oikeasti lapsesi ovat sinulle elämäsi suurin ilo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi herranjestas mikä kysymys. Miksi ihmiset valittavat yhtään mistään mikä ajoittain aiheuttaa heille haastetta? Koska se on tunteiden purkamista, mikä lähtökohtaisesti on terveellistä. Aina voi valittaa kunnioittavasti tai epäkunnioittavasti. Se on merkityksellinen asia ja se erottaa typerykset normaalista inhimillisyydestä. Se, että ei pysty ymmärtämään ollenkaan toisen ihmisen huolia edes mielikuvituksen tasolla, on huolestuttavinta kaikesta. Jos ei nyt pysty kuunteleen, niin älä kuuntele, mee pois somesta tai nouse kahvipöydästä. Mutta se, että kaikki ihmiset olis vain shamppanja ja vaahtokarkkikuplassa tällaisina aikoina kun on monta haastavaa asiaa VARSINKIN perheellisillä kaikesta rakkaudesta huolimatta (rakkaus ei yksin ratkaise ongelmia), on denialistin utopia. 

Onko niistä lapsista pakko valittaa koko ajan? Ei kukaan ole kieltänyt sitä, että joskus vähän päästelee höyryjä. Jokainen on itse vastuussa siitä minkä kuvan omasta suhtautumisestaan jälkikasvustaan antaa. Jos suusta tulee pelkkää törkyä, pitäisikö sen naapurin Ritvan lukea ajatuksesi ja tietää, että oikeasti lapsesi ovat sinulle elämäsi suurin ilo?

Et sitten ymmärtänyt lukemaasi? 

"Voi valittaa epäkunnioittavasti ja kunnioittavasti". Mitä sinä minulta tämmöisiä kyselet, kysele niiltä rääväsuilta keitä nyt maalitat. 

Sitä paitsi, aivan turhaan lapsettomat ihmettelee lapsellisten elämää. Ei sitä voi teille selittää sanoin yksikään ihminen. Lapset tulee kokea jos sitä elämää haluaa ymmärtää. Ei niitä voi opiskella vierestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi herranjestas mikä kysymys. Miksi ihmiset valittavat yhtään mistään mikä ajoittain aiheuttaa heille haastetta? Koska se on tunteiden purkamista, mikä lähtökohtaisesti on terveellistä. Aina voi valittaa kunnioittavasti tai epäkunnioittavasti. Se on merkityksellinen asia ja se erottaa typerykset normaalista inhimillisyydestä. Se, että ei pysty ymmärtämään ollenkaan toisen ihmisen huolia edes mielikuvituksen tasolla, on huolestuttavinta kaikesta. Jos ei nyt pysty kuunteleen, niin älä kuuntele, mee pois somesta tai nouse kahvipöydästä. Mutta se, että kaikki ihmiset olis vain shamppanja ja vaahtokarkkikuplassa tällaisina aikoina kun on monta haastavaa asiaa VARSINKIN perheellisillä kaikesta rakkaudesta huolimatta (rakkaus ei yksin ratkaise ongelmia), on denialistin utopia. 

Onko niistä lapsista pakko valittaa koko ajan? Ei kukaan ole kieltänyt sitä, että joskus vähän päästelee höyryjä. Jokainen on itse vastuussa siitä minkä kuvan omasta suhtautumisestaan jälkikasvustaan antaa. Jos suusta tulee pelkkää törkyä, pitäisikö sen naapurin Ritvan lukea ajatuksesi ja tietää, että oikeasti lapsesi ovat sinulle elämäsi suurin ilo?

Et sitten ymmärtänyt lukemaasi? 

 

"Voi valittaa epäkunnioittavasti ja kunnioittavasti". Mitä sinä minulta tämmöisiä kyselet, kysele niiltä rääväsuilta keitä nyt maalitat. 

Aika merkittävä osa vanhemmista, myös niistä siististi pukeutuvista ja korkeakoulutetuista asiantuntijatehtävissä olevista, puhuu lapsistaan pääsääntöisesti ikävästi. Moni todella sokeutuu sille miten huonon ja kiittämättömän kuvan antaa itsestään vanhempana. 

Vanhemman valta omien lapsiensa suhteen on rajattu. Jos kajoat lapseen niin sinusta tehdään lasu. Ja jos taas et kajoa niin lapsi vaan lällättelee sinulle ja ei tottele.