Lue keskustelun säännöt.
Ajattelen itsekäästi, siis olen. Ajatuksia muiden parisuhteesta ja omasta.
22.08.2019 |
Olen parisuhteessa ihanan miehen kanssa jota kyllä rakastan...silti ajoittain samat ajatukset valtaavat mieleni "voisiko asiat olla jotenkin paremmin?"
Varsinkin jos olen seurannut läheltä ystävieni parisuhteita ja vertaan sitä omaani. Havahdun siihen että jotkut miehet näköjään ihan mielellään tarjoutuvat kyyditsemään heidän vaimojaan tai auttavat kotiaskareissa tai ns. "naistentöissä" eivätkä totea että ovathan he jo tehneet oman osuutensa kun huoltavat autoa tai muuta sellaista mitä minä naisena en osaa. Näiden naisten kodit ovat usein myös siistit eikä miesten asuminen oikeastaan näy talossa juurikaan...tällä tarkoitan sitä ettei heidän harrastukset ole levitelty ympäri asuntoa eikä heidän mahdolliset kiinnostuksen kohteet näy kodissa mitenkään, on vain yhtenäisesti sisustettu, siisti ja puhdas koti.
Olen tottunut ajattelemaan ettei toista voi muuttaa, vaan itse on muututtava jos haluaa parisuhteessa olla ja ettei aikuisen sovi olla riippuvainen toisesta, vaan kaikesta tulisi suoriutua itse Ja on silkkaa itsekyyttä ajatella että olisi jokin oikeus vaatia tai odottaa toiselta mitään tuollaisia uhrauksia ...mutta sitten näköjään löydän kuitenkin itseni ajattelemasta että sen toisen pitäisi haluta oma-alotteisesti ja omasta tahdostaan toimia näin.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Yleensä jokainen (nainen) miettii joskus sitä että onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Jos kaikki muu paitsi toi siivoushomma toimii teillä niin en lähtisi vaihtamaan. Jos taas tuntuu että hänessä kaikki ärsyttää, eivätkä kemiat kohtaa tarpeeksi tai on esimerkiksi väkivaltaa tai päihteiden väärinkäyttöä niin silloin kannattaa erota.
Ai yksikään mies ei koskaan mieti tuota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatko/tarvitko oikeasti erilaisen miehen, vai oletko vain kateellinen ystävillesi, jos heillä on hyvä tai ns parempi mies?
Onko kyseessä vain kyydit ja kodin tyyli, vai mistä muusta koet jääväsi paitsi? Mielenkiinnosta, millaisia nämä seuraamasi parit muuten ovat, ja mitä huonoja puolia löydät heidän suhteistaan?
No kuulostaa kyllä aika oudolta että teillä edes ajatellaan että on erikseen sukupuolen mukaan määräytyvät "naisten ja miesten työt". Eikö tuollainen ajattelumalli jäänyt johonkin 50-luvulle? En ole ikinä ollut suhteessa jossa pyykinpesu, ruoanlaitto, siivous yms eivät olisi jakautuneet tasaisesti molemmille ja toisen auttaminen ei olisi ollut itsestäänselvyys. Senhän takia yhdessä ollaan että toista rakastaa niin että tahtoo tehdä tämän elämästä mahdollisimman mukavaa?
En voisi kuvitella olevani miehen kanssa, joka auttaa kotitöissä. Minusta on itsestäänselvää, että ne ovat yhteisiä. Meillä kyllä myös molempien asuminen näkyy kotona. Puolisoni oli asunut yksin viitisen vuotta ennen tapaamistamme, joten jo häneen tutustuessani näin, millaisesta siisteydestä hän pitää, ja hyväksyin sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kuulostaa kyllä aika oudolta että teillä edes ajatellaan että on erikseen sukupuolen mukaan määräytyvät "naisten ja miesten työt". Eikö tuollainen ajattelumalli jäänyt johonkin 50-luvulle? En ole ikinä ollut suhteessa jossa pyykinpesu, ruoanlaitto, siivous yms eivät olisi jakautuneet tasaisesti molemmille ja toisen auttaminen ei olisi ollut itsestäänselvyys. Senhän takia yhdessä ollaan että toista rakastaa niin että tahtoo tehdä tämän elämästä mahdollisimman mukavaa?
Älä jaksa takertua epäolennaisuuksiin tossa tasa-arvo huumassasi
Ainakin meidän parisuhteessa on ollut aikoja kun on etäännytty toisesta ja rakkaus ja empatia siinä sivussa on ollut vähän koetuksella. Kyllä sitä helposti nostaa rimaa sen mukaan missä ympyröissä liikkuu ja vaihtelisi ominaisuuksia ihmisillä tilanteen mukaan.
Toisaalta kun tästä on tietoinen niin pystyy myös olemaan hieman realistisempi, ainakin yrittää olla. Loppu peleissä kaikissa meillä on vikamme, mutta se rakkaus on tärkein.
Vaikka jotkut mieheni viat ärsyttää (esim. se, että hän sotkee, siis ihan loputtomasti levittää tavaraa missä vain ollaan, ei mitään järjestystä, jota voisin ymmärtää) niin aika monessa miehessä voisi olla pahempia vikoja. Kun miehenikin joskus jopa siivoaa omat jälkensä, ei se niin paha ole. Joku toinen mies ei ehkä haluaisikaan haluta kohdata etäisemmän ajanjakson jälkeen, joku toinen uhkapelaisi rahat, joku toinen joisi rahat ja joku toinen ajattelisi toista naista rakastellessa... Että ihan hyvin olen kyllä valinnut vaikken löytänytkään täydellistä miestä.
Mieheni kuitenkin rakastaa minua myös silloin kun heti aamusta alan kiroilemaan ja pitää lupauksensa, haluaa yhteisen tulevaisuuden. Ja toisaalta en tuntisi vetoa sellaiseen mieheen, joka ei näkyisi eikä kuuluisi, en jaksa elää loputtomassa rakkaussymbioosissa vaan itsenäisyydelle pitää lopulta antaa tilaa.
Kyllä mies on antanut minun sisustaa ja kommentoi jopa huonekasvivalintojani. Mutta ei hänen ole pakko osallistua kaikkien ihanteideni ylläpitoon ja olla ehtymätön tsemppari. Ja jos sillä on omaakin elämää, käyttää tilaa myös omiin mielenkiinnonkohteisiinsa ja kulkee omissa harrastuksissaan niin ei se ole minulta pois.
Enkä kyllä kavereiden miehiin vaihtaisi vaikka nekin ihan hyviä tyyppejä ovat. Kukaan ei kuitenkaan ole yhtä sitoutunut meidän liittoon kuin me eikä ketään muuta yhdistä meidän yhteiset kokemukset ja muistot.
Mutta ihan tavallista varmasti on sekä miesten ja naisten välillä katsella vähän ympärilleen, että haluttaisko sittenkin jotain parempaa, enhän missaa elämäni tilaisuutta. Tähän mennessä ei oo parempaa tullut vastaan ja yritän pitää huolen, että saan myös ton rakkaan mieheni olemaan samaa mieltä. Elämästähän ei ikinä tiedä, mutta aika hyvin me yhteen sovitaan. Vaikka minä aamulla sähisen ja toi mies on niin huolimaton. Arvostan sitä kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi ap aloittaa keskustelun mihin ei kuitenkaan vaivaudu osallistumaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuulostaa kyllä aika oudolta että teillä edes ajatellaan että on erikseen sukupuolen mukaan määräytyvät "naisten ja miesten työt". Eikö tuollainen ajattelumalli jäänyt johonkin 50-luvulle? En ole ikinä ollut suhteessa jossa pyykinpesu, ruoanlaitto, siivous yms eivät olisi jakautuneet tasaisesti molemmille ja toisen auttaminen ei olisi ollut itsestäänselvyys. Senhän takia yhdessä ollaan että toista rakastaa niin että tahtoo tehdä tämän elämästä mahdollisimman mukavaa?
Älä jaksa takertua epäolennaisuuksiin tossa tasa-arvo huumassasi
Mitä epäolennaista viestissäni oli, eikö ap nimenomaan maininnut parisuhteensa suureksi ongelmaksi sen että mies ei tee mitään omasta mielestään "naisten töitä"? Ei tämä ole mitään tasa-arvo huumaa vaan ihan normaalia toimintaa parisuhteissa. Olen syntynyt 80-luvulla ja kyllä meillä isä leipoi, siivosi, kokkasi yms. Ei kukaan pitänyt sitä minään tasa-arvo huumana silloinkaan vaan ihan normaalina toimintana perheessä. Normaalina pidän sitä edelleen ja siksi se onkin ollut itsestäänselvyys parisuhteissa. Ilmeisesti kaikilla näin ei ole, mikä tuntuu kyllä vähän kummalliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuulostaa kyllä aika oudolta että teillä edes ajatellaan että on erikseen sukupuolen mukaan määräytyvät "naisten ja miesten työt". Eikö tuollainen ajattelumalli jäänyt johonkin 50-luvulle? En ole ikinä ollut suhteessa jossa pyykinpesu, ruoanlaitto, siivous yms eivät olisi jakautuneet tasaisesti molemmille ja toisen auttaminen ei olisi ollut itsestäänselvyys. Senhän takia yhdessä ollaan että toista rakastaa niin että tahtoo tehdä tämän elämästä mahdollisimman mukavaa?
Älä jaksa takertua epäolennaisuuksiin tossa tasa-arvo huumassasi
Mitä epäolennaista viestissäni oli, eikö ap nimenomaan maininnut parisuhteensa suureksi ongelmaksi sen että mies ei tee mitään omasta mielestään "naisten töitä"? Ei tämä ole mitään tasa-arvo huumaa vaan ihan normaalia toimintaa parisuhteissa. Olen syntynyt 80-luvulla ja kyllä meillä isä leipoi, siivosi, kokkasi yms. Ei kukaan pitänyt sitä minään tasa-arvo huumana silloinkaan vaan ihan normaalina toimintana perheessä. Normaalina pidän sitä edelleen ja siksi se onkin ollut itsestäänselvyys parisuhteissa. Ilmeisesti kaikilla näin ei ole, mikä tuntuu kyllä vähän kummalliselta.
No esim. meillä on päädytty toistaiseksi siihen, että minä teen enemmän kotitöitä sillä miehelläni on järjetön työmäärä yrityksensä kanssa enkä sitä kyllä kadehdi yhtään. Itse olen osa-aikaisesti töissä. On heitä, jotka jakavat kotityöt miesten ja naisten töihin. On heitä, jotka tekevät kaiken tasan. On myös heitä, joille työ ei ole sukupuolittunutta, mutta tilanteen mukaan se saatetaan jakaa myös epätasa-arvoisesti ihan vain reiluuden vuoksi. Uskon ja toivon, että ap:nkin mies tekee jotain myös auton rassaamisen lisäksi vaikka se jokin ei olisikaan pyykinpesua omalla vuorolla.
-eri
Vierailija kirjoitti:
En voisi kuvitella olevani miehen kanssa, joka auttaa kotitöissä. Minusta on itsestäänselvää, että ne ovat yhteisiä. Meillä kyllä myös molempien asuminen näkyy kotona. Puolisoni oli asunut yksin viitisen vuotta ennen tapaamistamme, joten jo häneen tutustuessani näin, millaisesta siisteydestä hän pitää, ja hyväksyin sen.
Se yksin asuminenkaan ei nykyisin takaa mitään. Siivoamassa voi käydä äiti, sisko, ostettu siivooja jne. Sukulaiseni pesetti pyykkinsä vuosikaudet äidillään, vei likaiset pestäväksi muovipussissa, ja haki pestynä ja silitettynä pois...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olisi todella omituista olla sellaisessa parisuhteessa, missä toinen EI haluaisi ihan vapaaehtoisesti tehdä kotitöitä ja ottaa puolisoa huomioon kaikilla tavoin. Miksi ylipäänsä olla yhdessä, jos kumppanin hyvinvointi ja onnellisuus ei kiinnosta ollenkaan? Me teemme molemmat töitä yhteisen kodin ja mukavuuden eteen, ja kaikissa tilanteissa ajattelemme miten asiat voi tehdä niin, että kummallakin on mahdollisimman hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
miksi ap aloittaa keskustelun mihin ei kuitenkaan vaivaudu osallistumaan?
Pahoittelut, mutta ap:llä on muutakin elämää tämän palstan lisäksi ;)
On kyllä tarkoitus osallistua keskusteluun!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuulostaa kyllä aika oudolta että teillä edes ajatellaan että on erikseen sukupuolen mukaan määräytyvät "naisten ja miesten työt". Eikö tuollainen ajattelumalli jäänyt johonkin 50-luvulle? En ole ikinä ollut suhteessa jossa pyykinpesu, ruoanlaitto, siivous yms eivät olisi jakautuneet tasaisesti molemmille ja toisen auttaminen ei olisi ollut itsestäänselvyys. Senhän takia yhdessä ollaan että toista rakastaa niin että tahtoo tehdä tämän elämästä mahdollisimman mukavaa?
Älä jaksa takertua epäolennaisuuksiin tossa tasa-arvo huumassasi
Mitä epäolennaista viestissäni oli, eikö ap nimenomaan maininnut parisuhteensa suureksi ongelmaksi sen että mies ei tee mitään omasta mielestään "naisten töitä"? Ei tämä ole mitään tasa-arvo huumaa vaan ihan normaalia toimintaa parisuhteissa. Olen syntynyt 80-luvulla ja kyllä meillä isä leipoi, siivosi, kokkasi yms. Ei kukaan pitänyt sitä minään tasa-arvo huumana silloinkaan vaan ihan normaalina toimintana perheessä. Normaalina pidän sitä edelleen ja siksi se onkin ollut itsestäänselvyys parisuhteissa. Ilmeisesti kaikilla näin ei ole, mikä tuntuu kyllä vähän kummalliselta.
Kehitys tässä asiassa ei mene välttämättä eteenpäin sukupolvelta toiselle. 20-luvulla syntynyt isoisäni tiskasi, siivosi, silitti omat paitansa jne, osallistui kotitöihin. 50-luvulla syntynyt isäni ei tee mitään "naisten töitä". eri
Vierailija kirjoitti:
Yleensä jokainen (nainen) miettii joskus sitä että onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Jos kaikki muu paitsi toi siivoushomma toimii teillä niin en lähtisi vaihtamaan. Jos taas tuntuu että hänessä kaikki ärsyttää, eivätkä kemiat kohtaa tarpeeksi tai on esimerkiksi väkivaltaa tai päihteiden väärinkäyttöä niin silloin kannattaa erota.
Asiat eivät ole niin mustavalkoisia tässä tapauksessa, jos olisivat tuskin pohtisin tätä asiaa vielä vuosienkin yhteiselon jälkeen. "siivoushomman" toimimattomuuden lisäksi on muitakin asioita jotka mielestäni eivät toimi, niinkuin toivoisi, enkä voi laskea sen varaan että asiat joskus tulevaisuudessakaan muuttuisivat paremmaksi. En tiedä vaadinko liikaa ja olenko kohtuuton ajatellessani että asioiden pitäisi olla jotenkin paremmin, sillä tiedostan että ne voisivat olla monin kerroin huonomminkin. En siis tavallaan osaa päättää olenko onnekas vai onneton parisuhteessa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Haluatko/tarvitko oikeasti erilaisen miehen, vai oletko vain kateellinen ystävillesi, jos heillä on hyvä tai ns parempi mies?
En varsinaisesti ole kateellinen ystävieni miehistä, vaan siitä mitä heidän miehensä ovat valmiita tekemään parisuhteen ja näiden naisten puolesta. Mietin "enkö minäkin ansaitsisi ja voisi saada jotain tuollaista?" ja sitten taas mietin "mikä oikeus minulla on vaatia kenenkään muun tekevän tuollaisia asioita puolestani"
-ap
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä vain kyydit ja kodin tyyli, vai mistä muusta koet jääväsi paitsi? Mielenkiinnosta, millaisia nämä seuraamasi parit muuten ovat, ja mitä huonoja puolia löydät heidän suhteistaan?
Hyviä kysymyksiä. Haluaisin kai vain että oma mieskin haluaisi pitää jotenkin musta yhtä hyvää huolta ja että tietäisin että hän tekisi vuokseni melkein mitä vain.
Huonona puolena tällaisessa asetelmassa sitten taas voisin nähdä sen ettei siinä tavallaan ole välttämättä tilaa kasvaa yksittäisenä ihmisenä ja sitten senkin vaaran että katkeroituu jos kokee myöhemmin uhranneensa liikaa itsestään toisen vuoksi.
-ap
Vierailija kirjoitti:
No kuulostaa kyllä aika oudolta että teillä edes ajatellaan että on erikseen sukupuolen mukaan määräytyvät "naisten ja miesten työt". Eikö tuollainen ajattelumalli jäänyt johonkin 50-luvulle? En ole ikinä ollut suhteessa jossa pyykinpesu, ruoanlaitto, siivous yms eivät olisi jakautuneet tasaisesti molemmille ja toisen auttaminen ei olisi ollut itsestäänselvyys. Senhän takia yhdessä ollaan että toista rakastaa niin että tahtoo tehdä tämän elämästä mahdollisimman mukavaa?
Olen kai aika vanhanaikainen ja perinteikäs vaikken erityisen vanha olekaan. Sitten sekin että minulla on paljon korkeammat standardit siisteydestä kuin miehellä, joten olemme ajautuneetkai jonkinlaiseen "ratkaisuun" jossa jossa se jota sotku häiritsee siivotkoot.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ainakin meidän parisuhteessa on ollut aikoja kun on etäännytty toisesta ja rakkaus ja empatia siinä sivussa on ollut vähän koetuksella. Kyllä sitä helposti nostaa rimaa sen mukaan missä ympyröissä liikkuu ja vaihtelisi ominaisuuksia ihmisillä tilanteen mukaan.
Toisaalta kun tästä on tietoinen niin pystyy myös olemaan hieman realistisempi, ainakin yrittää olla. Loppu peleissä kaikissa meillä on vikamme, mutta se rakkaus on tärkein.
Vaikka jotkut mieheni viat ärsyttää (esim. se, että hän sotkee, siis ihan loputtomasti levittää tavaraa missä vain ollaan, ei mitään järjestystä, jota voisin ymmärtää) niin aika monessa miehessä voisi olla pahempia vikoja. Kun miehenikin joskus jopa siivoaa omat jälkensä, ei se niin paha ole. Joku toinen mies ei ehkä haluaisikaan haluta kohdata etäisemmän ajanjakson jälkeen, joku toinen uhkapelaisi rahat, joku toinen joisi rahat ja joku toinen ajattelisi toista naista rakastellessa... Että ihan hyvin olen kyllä valinnut vaikken löytänytkään täydellistä miestä.
Mieheni kuitenkin rakastaa minua myös silloin kun heti aamusta alan kiroilemaan ja pitää lupauksensa, haluaa yhteisen tulevaisuuden. Ja toisaalta en tuntisi vetoa sellaiseen mieheen, joka ei näkyisi eikä kuuluisi, en jaksa elää loputtomassa rakkaussymbioosissa vaan itsenäisyydelle pitää lopulta antaa tilaa.
Kyllä mies on antanut minun sisustaa ja kommentoi jopa huonekasvivalintojani. Mutta ei hänen ole pakko osallistua kaikkien ihanteideni ylläpitoon ja olla ehtymätön tsemppari. Ja jos sillä on omaakin elämää, käyttää tilaa myös omiin mielenkiinnonkohteisiinsa ja kulkee omissa harrastuksissaan niin ei se ole minulta pois.
Enkä kyllä kavereiden miehiin vaihtaisi vaikka nekin ihan hyviä tyyppejä ovat. Kukaan ei kuitenkaan ole yhtä sitoutunut meidän liittoon kuin me eikä ketään muuta yhdistä meidän yhteiset kokemukset ja muistot.
Mutta ihan tavallista varmasti on sekä miesten ja naisten välillä katsella vähän ympärilleen, että haluttaisko sittenkin jotain parempaa, enhän missaa elämäni tilaisuutta. Tähän mennessä ei oo parempaa tullut vastaan ja yritän pitää huolen, että saan myös ton rakkaan mieheni olemaan samaa mieltä. Elämästähän ei ikinä tiedä, mutta aika hyvin me yhteen sovitaan. Vaikka minä aamulla sähisen ja toi mies on niin huolimaton. Arvostan sitä kuitenkin.
Tämä oli jotenkin ihanasti kirjoitettu :) Samaistun monelta osin tähän itsekin.
-ap
Yleensä jokainen (nainen) miettii joskus sitä että onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Jos kaikki muu paitsi toi siivoushomma toimii teillä niin en lähtisi vaihtamaan. Jos taas tuntuu että hänessä kaikki ärsyttää, eivätkä kemiat kohtaa tarpeeksi tai on esimerkiksi väkivaltaa tai päihteiden väärinkäyttöä niin silloin kannattaa erota.