Onko kukaan sairastanut psykoosin tai psykoottisen masennuksen?

Olin pahassa psykoosikierteessä, jolloin ramppasin sairaalassa useita kertoja peräkkäin. Psykoosi uusiutui 4 kertaa, ja näiden välissä masennusta ja maniaa. Ennen ensimmäistä psykoosia olin aloittanut neurolepti ja ssri-lääkityksen.

Ennen lääkkeitä en kärsinyt muusta kun masennuksesta, mutta lääkkeitä syödessäni olin kun eri ihminen. Kun lopetin lääkkeet, makasin puoli vuotta sängyssä, mutta nykyään vointini ilman lääkkeitä on niin hyvä, että en usko joutuvani psykoosiin enää koskaan. Pystyn jopa osa-aikaisiin töihin. Kerrotko AP omasta tilanteestasi?

Vierailija kirjoitti:

Olin pahassa psykoosikierteessä, jolloin ramppasin sairaalassa useita kertoja peräkkäin. Psykoosi uusiutui 4 kertaa, ja näiden välissä masennusta ja maniaa. Ennen ensimmäistä psykoosia olin aloittanut neurolepti ja ssri-lääkityksen.

Ennen lääkkeitä en kärsinyt muusta kun masennuksesta, mutta lääkkeitä syödessäni olin kun eri ihminen. Kun lopetin lääkkeet, makasin puoli vuotta sängyssä, mutta nykyään vointini ilman lääkkeitä on niin hyvä, että en usko joutuvani psykoosiin enää koskaan. Pystyn jopa osa-aikaisiin töihin. Kerrotko AP omasta tilanteestasi?

Korjaan, uusiutui 3 kertaa ja yhteensä siis 4

Masennuslääkkeiden lopetuksesta aiheutunut psykoosi ja täysin lääkkeistä johtuva, koska muita psykoottisia oireita ei ole koskaan ollut eikä sen jälkeenkään. Ajattelin vielä fiksuna testata lääkkeitä uudestaan vuosi - pari tämän jälkeen, täysin sama juttu lääkettä lopettaessa. Eli älkää hyvät ihmiset syökö niitä masennuslääkkeitä, niillä sen pään vasta sekaisin saakin! Enää en suostuisi masennuslääkkeitä syömään, vaikka kuinka synkäksi menisi mieli, parempi sekin kuin lääkekoukku ja psykoosi.

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeiden lopetuksesta aiheutunut psykoosi ja täysin lääkkeistä johtuva, koska muita psykoottisia oireita ei ole koskaan ollut eikä sen jälkeenkään. Ajattelin vielä fiksuna testata lääkkeitä uudestaan vuosi - pari tämän jälkeen, täysin sama juttu lääkettä lopettaessa. Eli älkää hyvät ihmiset syökö niitä masennuslääkkeitä, niillä sen pään vasta sekaisin saakin! Enää en suostuisi masennuslääkkeitä syömään, vaikka kuinka synkäksi menisi mieli, parempi sekin kuin lääkekoukku ja psykoosi.

Ai mielummin vaikka itsemurha sitten?

Aluksi söin lääkkeitä mutta niillä ei ollut vaikutusta joten lopetin. Hoitona olen käyttänyt ihan vain raitista ilmaa. Olen ollut kokoajan töissä eikä kukaan edes huomannut mitään.

Olen sairastanut kolme vuotta sitten. Kuukauden suljetulla ja lääkitys. Pari kertaa kokeillut lopettaa lääkkeet ja vointi syöksyi alas päin. Siispä nyt popsin lääkkeet kiltisti ja voin hyvin. Elämä oikeasti hymyilee taas vuosien jälkeen. Käyn töissä, syksymmällä alkaa opiskelut ja ihana poikaystävö vieressä.

Kaikki saman kokeneet: tsemppiä ja kaikkea hyvää!

No mieluummin terapia kuin itsemurha, mut se on jokaisen oma valinta miten ongelmansa haluaa hoitaa...

Olen ollut psykoosissa monta kertaa. Pisimmillään osastolla 5 kuukautta yhteen putkeen, suurin osa suljetulla. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, puuhailen päivät kaikenlaista ja yritän selvitä eteenpäin.

Minäkin menin psykoosiin, masennuslääkkeiden lopetuksen seurauksena ja sen jälkeisten lääkekokeilujen aikana. Olin käyttänyt niitä ihan tosi pitkän aikaa ja lopetin. Seurauksena oli unettomuutta, ihan holtitonta mielialan vaihtelua, tila missä olin kuin maniassa vauhti päällä(en ole kaksisuuntainen!), tunnetta ettei pysty kestään yhtään stressiä (mitä nyt nykyelämässä nyt tuppaa olemaan!),lopulta sekava psykoottinen tila ja synkkä lamaannusta aiheuttava masennus. Tämä tulkittiin niin, että olin lopettanut toimivan lääkityksen ja minulla oli uusiva masennus, mutta mistä sitä tietää jos itsessään tuo lääkitys itsessään lopetusoireineen teki mulle tuon kaiken, koska se lopetus oli aika henkisesti raskasta ja kummallisia oireita aiheuttavaa ja ehkä altisti minua psykoottisille oireille. Ei minulla sitä ennen ollut elämässä ihan tuollaista ollut koskaan. Kaikki nuo oireet oli jotain mitä en ollut kokenut, enkä koskaan ollut ollut niin syvässä masennuksessa.

Sen sijaan, että olisin päässyt tavoitteeseeni ja lääkkeistä pois, minulle aloiteltiin ja kokeiltiin useita lääkityksiä, joka sen sijaan että olisi auttanut minua, puhkaisi lopulta minussa psykoottisen tilan. Minulle sanottiin, että antipsykootit auttaa, mutta tunsin niitä käyttäessäni olevani lamaantunut ja voivani huonosti, ja jotenkin sekavampi. Päädyin lopulta osastolta lähdettyäni lopettamaan lääkärin aloittamat lääkkeet, minkä jälkeen olin pitkän aikaa aika huonossa hapessa, mutta selvisin jotenkin, mutten enää koskaan ole kokenut että elämä olis yhtä huoletonta kuin ennen. En sittemmin ole ollut psykoosissa, mutta minulla on jäänyt kamalia muistijälkiä tuosta ajasta.

Psykoosin sairastamisesta ei ole hirveästi huvittanut mainita kellekään, ja joskus tuntuisi, että kaipaisi vertaistukea niistä jotka on jotain vastaavaa kokenut. Minä en usko, että tulen menemään enää psykoosiin, mutta sitä välttääkseni en ole enää lääkityksiin koskenut, koska ne eivät minulle sovi. Aika jotenkin ironista, että psykoosia välttääkseen välttelee koskemasta lääkityksiin, mutta lääkäri ei niitä ole enää  minulle yrittänyt määrätä.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin menin psykoosiin, masennuslääkkeiden lopetuksen seurauksena ja sen jälkeisten lääkekokeilujen aikana. Olin käyttänyt niitä ihan tosi pitkän aikaa ja lopetin. Seurauksena oli unettomuutta, ihan holtitonta mielialan vaihtelua, tila missä olin kuin maniassa vauhti päällä(en ole kaksisuuntainen!), tunnetta ettei pysty kestään yhtään stressiä (mitä nyt nykyelämässä nyt tuppaa olemaan!),lopulta sekava psykoottinen tila ja synkkä lamaannusta aiheuttava masennus. Tämä tulkittiin niin, että olin lopettanut toimivan lääkityksen ja minulla oli uusiva masennus, mutta mistä sitä tietää jos itsessään tuo lääkitys itsessään lopetusoireineen teki mulle tuon kaiken, koska se lopetus oli aika henkisesti raskasta ja kummallisia oireita aiheuttavaa ja ehkä altisti minua psykoottisille oireille. Ei minulla sitä ennen ollut elämässä ihan tuollaista ollut koskaan. Kaikki nuo oireet oli jotain mitä en ollut kokenut, enkä koskaan ollut ollut niin syvässä masennuksessa.

Sen sijaan, että olisin päässyt tavoitteeseeni ja lääkkeistä pois, minulle aloiteltiin ja kokeiltiin useita lääkityksiä, joka sen sijaan että olisi auttanut minua, puhkaisi lopulta minussa psykoottisen tilan. Minulle sanottiin, että antipsykootit auttaa, mutta tunsin niitä käyttäessäni olevani lamaantunut ja voivani huonosti, ja jotenkin sekavampi. Päädyin lopulta osastolta lähdettyäni lopettamaan lääkärin aloittamat lääkkeet, minkä jälkeen olin pitkän aikaa aika huonossa hapessa, mutta selvisin jotenkin, mutten enää koskaan ole kokenut että elämä olis yhtä huoletonta kuin ennen. En sittemmin ole ollut psykoosissa, mutta minulla on jäänyt kamalia muistijälkiä tuosta ajasta.

Psykoosin sairastamisesta ei ole hirveästi huvittanut mainita kellekään, ja joskus tuntuisi, että kaipaisi vertaistukea niistä jotka on jotain vastaavaa kokenut. Minä en usko, että tulen menemään enää psykoosiin, mutta sitä välttääkseni en ole enää lääkityksiin koskenut, koska ne eivät minulle sovi. Aika jotenkin ironista, että psykoosia välttääkseen välttelee koskemasta lääkityksiin, mutta lääkäri ei niitä ole enää  minulle yrittänyt määrätä.

Niin ja se vielä, että tunnen vielä psykoosin sairastaneenakin olevani vielä siinäkin jotenkin muista erilainen, koska en sopinut siihen normaalitarinaan. "Menin osastolle, löydettiin oikea lääkitys ja parannuin".  Olen oikeasti iloinen niiden puolesta kellä asiat meni niin hyvin. Mietin että minussa on joku perustavanlaatuisesti vialla, kun muut meni parempaan suuntaan osastolla ja itse voin vain kurjemmin lääkityksillä ja vastustin niitä.