Lue keskustelun säännöt.
Millä fiiliksillä olet myynyt lapsuudenkotisi vanhempien kuoltua
21.08.2019 |
Mikäli yhtään pidit vanhemmistasi, lapsuudestasi ja asuit kotona riittävän pitkään, mitkä olivat fiilikset kun koti vanhempien kuoltua meni myyntiin.
Asia on minulle todella vaikea. Vaikeinta on ehkä se, että tiedän ettei minulla sen jälkeen ole enää asiaa lapsuusmaisemiin. Eli olen hyvästellut koko kaupungin tavallaan.
Kommentit (9)
Täytyy kuvitella.
Jos perisin sen lapsuudenkodin, jonka vanhemmat ehtivät myymään eläissään, en myisi. Olisi kuitenkin vaikeaa muuttaa asumaan sinne jo tässä vaiheessa elämääni, eikä sitä olisi hyvä pitää tyhjillään. Se sijaitsee lähellä palveluita ja on suhteellisen helposti vuokrattavissa. En myisi, vaan vuokraisin sen esim perheelle, joka tahtoo kauniin ympäristön, tilavan tontin, pienen omakotitalon ja omaa rauhaa lähellä palveluita. Etsisin hyvää vuokralaista tarvittaessa kauan ja vaatisin 3 kk vuokratakuun ja muita ehtoja, jotta tontti säilyisi pienimuotoisessa luomuviljelykäytössä ja voisin itse päättää maiseman säilyttämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuimme lapsuuteni aikana viidessä eri asunnossa ja vanhempani ovat muuttaneet senkin jälkeen.
Eli paikkoihin liittyvät nostalgiat lienee jo käsitelty etukäteen.
En kiinny materiaan niin ei tuntunut pahalta. Ihmiset tekevät kodin. Toki otin kuvia ja niitä on kiva ollut katsella jälkeenpäin. Muistoja voi aina muistella mielessä ja niitä ei tarvitse ikinä myydä:)
Oli tosi vaikeaa. Mun vanhemmat kuoli aika nuorina, eikä ole sisaruksiakaan. Jäi kauhean tyhjä olo. Se asunnon myyminen ja tavaroiden pois vieminen jotenkin oikein alleviivasi sitä tyhjyyttä, vaikka vain materiaa olikin.
Eipä ole tuottanut mitään ongelmia. Tai ainakaan siis henkisiä ongelmia. Käytännön järjestelyiden kanssa joutui tietenkin painimaan jonkun verran. Asunto-osakkeen myynti oli helppoa, kuin musta lainen olisi hevosen myynyt; nimet paperiin ja rahat toiselle tilille. Kiinteistön ja maan myyminen on jo teknisempää touhua.
Ja miksi siltä kotiseudulta tulisi täysin irtileikatuksi? Kyllähän siellä käydä voi, vaikka ilmaista majoituspaikaa ei ehkä enää olekkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole tuottanut mitään ongelmia. Tai ainakaan siis henkisiä ongelmia. Käytännön järjestelyiden kanssa joutui tietenkin painimaan jonkun verran. Asunto-osakkeen myynti oli helppoa, kuin musta lainen olisi hevosen myynyt; nimet paperiin ja rahat toiselle tilille. Kiinteistön ja maan myyminen on jo teknisempää touhua.
Ja miksi siltä kotiseudulta tulisi täysin irtileikatuksi? Kyllähän siellä käydä voi, vaikka ilmaista majoituspaikaa ei ehkä enää olekkaan?
Samoin fiiliksin. Nyt olen myymässä siskoni asuntoa (kuoli viime syksynä), jotenkin tämä on ollut tavallaan rankempaakin. Vanhempani kuolivat iäkkäinä, ja tiesin hyvin heidän asiansa. Siskoni sain aivoinfarktin, oli viikon tajuttomana ja kuoli, ja jouduin ihan kylmiltään penkomaan paperit ym., jotta sain jonkun tolkun tilanteesta. Nyt asunto on ollut jo jonkun aikaa myynnissä, ja olen aika väsynyt tilanteeseen. Kunhan asunto menisi kaupaksi, saisi asian jotenkin päätökseen.
Samalla sekä haikeaa että helpottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt ihan sama, mutta äitini piti muuttaa pienempään vuokra-asuntoon jäätyään eläkkeelle. Tuntui yllättävän helpolta, etten enää koskaan mene lapsuudenkotiini. Asiaa tosin varmaan helpottaa osin se, että hän sai yksiön samasta talosta.
Ei kerros- tai rivitalokomerot ole mitään lapsuudenkoteja, vaan elämän siirtymävaiheiden väliaikaisia kämppiä. Olen minäkin sellaisissa joitakin vuosia lapsena asunut, mutta vasta se omakotitalo omalla pihalla tuntui oikealta kodilta, johon voi kiintyä. Varsinkin, kun se oli itse rakennettu, eikä siinä ole koskaan kukaan muu asunutkaan. Sellaisesta on vaikea luopua, rottalaatikot nyt on samanlaisia kaikkialla.
Ei nyt ihan sama, mutta äitini piti muuttaa pienempään vuokra-asuntoon jäätyään eläkkeelle. Tuntui yllättävän helpolta, etten enää koskaan mene lapsuudenkotiini. Asiaa tosin varmaan helpottaa osin se, että hän sai yksiön samasta talosta.