Millä kukaan jaksaa tehdä mitään muuta kuin maata töiden jälkeen?

Täällä toinen. Hävettää kun työkaverit kertoo että kuka minnekin jumppaan, lenkille tai salille on töitten jälkeen menossa. En ole lihava, päinvastoin niin että mihinkään paino-ongelmaan tämä ei liity. Ei vaan jaksa.....sairaanhoitaja olen ja työssä jo pitää liikkua.

Täällä kohtalotoveri. Fyysisesti raskas työ vie kaikki mehut. Koko elämä menee hukkaan töissä ja torkkuessa.

Olen huomannut, että jos on jotain kivaa, ilahduttavaa ja kiinnostavaa niin kyllä siihen jaksaa keskittyä väsyneenäkin. Ei ehkä niin kauan kuin levänneenä, mutta kuitenkin.

Päätin nimittäin mennä minua kiinnostavaan taidenäyttelyyn yksi päivä töiden jälkeen ja kyllä jaksoin minua kiinnostavat teokset katsoa keskittyneesti. Toisaalta jos on aivan poikki niin sitten ei jaksa edes tuollaista, mikä muuten kiinnostaa ja silloin tietääkin, että kannattaa mennä nukkumaan.

3 jatkaa. Mutta en viitsi välttämättä sopia treffejä ihmisten kanssa, koska en tiedä, mitä jaksan. Voi olla, että en jaksa olla sosiaalinen tai että olen tylsä ja haukottelen.

Niin, kannattaa valita miten päivän jaksottaa. Mä ruoksin lapset ja lähden nyt vasta lenkille ja kun tulen juoksemasta oon virkeä huomista päivää varten.

No mikäs elämä tuollainen on? Koska sitten teette elämässänne mitään mielekästä? Minä jäisin vaikka elämään tuilla, jos vaihtoehto olisi elämä, jossa ei ole kuin työn tekeminen.

Vierailija kirjoitti:

Niin, kannattaa valita miten päivän jaksottaa. Mä ruoksin lapset ja lähden nyt vasta lenkille ja kun tulen juoksemasta oon virkeä huomista päivää varten.

Piti varmaan kirjoittaa, että ruoskit lapset. Piristäähän se.

Ap tekee istumatyötä, joten en edes liiku työpäivän aikana kamalasti.

Vierailija kirjoitti:

No mikäs elämä tuollainen on? Koska sitten teette elämässänne mitään mielekästä? Minä jäisin vaikka elämään tuilla, jos vaihtoehto olisi elämä, jossa ei ole kuin työn tekeminen.

Sitäpä tässä ap miettiikin. Varsinkin kun vasta töissä oltu 2,5 viikkoa loman jälkeen... Mä kyllä tykkään työstäni mutta muuta ei jaksakaan.

Miten maata tehdään?

Samanlaista täällä. Fyysinen ulkotyö ja pitkä työmatka tekee sen että mitään muuta elämää ei ole arkena. Ei ole aikaa eikä energiaa. Onneksi on vapaat viikonloput.

Tärkein jaksamisen kannalta on kunnon yöunet. Kun rauhoitun illalla sänkyyn jo yhdeksän aikoihin ja esim. luen hetken, herään aamulla virkeänä, vaikka kello soisikin jo 5.30. Muita kulmakiviä ovat säännöllinen, terveellinen syöminen, hyvä fyysinen ja psyykkinen kunto sekä työ- ja vapaa-ajan tasapaino. 

Jos syön epäterveellisesti, huomaan sen jaksamisessa pienellä viiveellä. Samoin käy, jos teen jostain syystä vaikkapa 42-tuntisen työviikon. Mutta jos yöunet jäävät alle 7-8 tunnin, se kostautuu heti seuraavana päivänä väsymyksenä. 

Tavallaan se tekee elämästä teinivuosiin verrattuna myös "tylsempää". Säännöllisestä unirytmistä on itselleni tärkeää pitää kiinni myös viikonloppuisin ja jollain tapaa lomillakin. Mutta samalla se on kivaa. Silloin, kun nukun riittävästi, kaikesta muustakin hyvinvoinnista on helpompaa huolehtia, ja jaksan myös työpäivän jälkeen / ennen työpäivää esim. aamulenkin tai tanssitunnin. Silloin, kun unet jäävät vähälle ja lysähdän sohvalle väsyneenä telkkarin ääreen syömään suklaata, tiedän, että poltan kynttilää molemmista päistä. 

Eipä ole vaihtoehtoja. En ole koskaan edes ajatellut makoilevani töiden jälkeen. On kuitenkin 4 lasta, kotihommat ja vuosien mittaan pari talonrakennusprojektiakin. Nyt itseasiasa 3. lopuillaan ja samalla lapsenlapset tässä kesää viettämässä.

Lyhyt työpäivä ja helppo työ, niin ehtii pitää huolta itsestään ja jaksaa.

Pitkät päivät ja viikot ja vaikeampi työ, niin eipä niin jaksakaan.

Aikoina jolloin työ vie kaiken, pidän ensisijaisena huolehtia riittävästä unesta, mutta kyllähän ulkoilu piristää, jos edes pienelle kävelylenkille ehtii. Aina ei ehdi. Se syö miestä.

No jos jää makaamaan niin se vaikuttaa jaksamiseen negatiivisesti. Liikunta auttaa itselle ainakin jaksamiseen ja pitää virkeänä.