Miksi biologian vaikutusta miesten ja naisten kohtaamisissa väheksytään?

Tiedän, että tyttäreni tulee kuulumaan porukkaan, jota miehet lähestyvät. Hänen tehtäväkseen jää valita lähestyvistä miehistä se, jonka hän tahtoo.

Poikani taas tulee olemaan lähestyjä. Hänen tehtävänsä on tehdä aloite ja sietää tyttöjen kieltäytymiset. Hänen on kehitettävä keinoja, joilla hän erottuu joukosta ja saavuttaa tyttöjen suosion.

Poikkeuksia on tietenkin joukossa. Joskus tyttö saattaa lähestyä poikaani tai tyttöni poikaa. Jotkut yksilöt taas toimivat säännönmukaisesti poikkeavasti, mutta suuria joukkoja tarkastellessa tilanne on ilmeinen. Miehen tehtävä on liehitellä ja naisen tehtävä valita.

Kun katson lasteni kanssa luontodokumentteja, tämä on ilmeistä. Pitkät pätkät dokkareista pyhitetään pariutumiskäytöksen kuvaamiseen. Urokset taistelevat, liehittelevät ja kilpailevat. Naaraat torjuvat tai suostuvat.

Tämä koskee myös geneettisiä lähisukulaisiamme. Kädellisillä kosiomenot ovat hyvin hierarkisia. Suosituimmat saavat paljon, muut hyvin vähän. Aivan niin kuin ihmismaailman alfat.

Eläintieteilijä Jussi Viitala on kirjoittanut kirjassaan Inhimillinen eläin, eläimellinen ihminen, että ihmisten ja eläinten käyttäytymiserot ovat pikemminkin määrällisiä kuin laadullisia. Loppujen lopuksi tilastolliset tarkastelut piirtävät ihmisestäkin aina esiin eläimen. Tämä näkyy jopa raiskauksissa. Viitala todistaa tilastollisesti erilaisia muuttujia selittäen, että raiskauskin on yksi ihmisuroksen lisääntysmistrategia. Sitä tavataan myös muilla lajeilla, ei ainoastaan ihmisellä.

Minua on ruvennut nykymaailmassa ärsyttämään biologian determinoivuuden kieltäminen, vaikka se näkyy tilastollisesti hyvin selvästi. Esimerkiksi älykkyyden periytyminen on täysin selvää, vaikka siitä mielellään vaietaan.

Sen sijaan että myöntäisimme itsemme eläimiksi ja hyväksyisimme käytöksemme osaksi evoluution jatkumoa, yritämme selittää kaiken kulttuurilla ja oppimisella. Tietenkin näilläkin asioilla on merkittävä vaikutuksensa, mutta ne ovat useimmissa tapauksissa vain päälle liimattua pintaa eikä syvintä ydintä.

Kun katselee, kuinka kömpelö teinipoika liehittelee tyttöä, tulee mieleen elävästi lintujen kosiotanssit. Aikuiset tekevät aivan samaa kuin teinipoika, mutta vain vähän hienostuneemmin ja piilotellummin.

Aikuiset naisetkin ihastuessaan usein tahtovat, että mies rupeaa liehittelemään. Sen sijaan että he lähestyisivät miestä suoraviivaisesti, he yrittävät käyttäytyä tavalla, joka saa miehen lähestymään naista.

Kaikki tällainen on biologiassa. Se on yksi syy, miksi miesten ja naisten suhteet ovat niin monimutkaisia ja jännitteisiä. Luonto ei ole luonut niistä suoraviivaisia, vaan luonto vaatii niihin tietynlaiset etukäteiskuviot.

Kun nainen esimerkiksi sanoo meikkaavansa ja pukeutuvansa itselleen, pikemminkin lienee niin, että luonto pistää hänet leikkimään lisääntymisleikkejä riippumatta siitä, tiedostaako nainen asian itse vai ei.