Runo Pääsiäiseksi ?!

Kana tietä kulkee sipsuttaa,

tie on liukas,

jalkaa lipsuttaa.

Vastaan tulee jyrä suuri,

kävipä kanalla huono tuuri.

Jyrän alle kana jää,

pyörän alta näkyy pää.

Jyrä painaa vauhdilla hanaa,

ei se huomaa pientä kanaa.

Kun kana pääsee jyrän alta,

tuntuu olo mahtavalta.

Sulat pöyhii ja kuntoon laittaa,

päänsä somasti kenoon taittaa.

Kun on kunnossa viimeinen sulkatukko,

huokaa kana: Olipa kerrankin kunnon kukko!

Puissa hiirenkorvat avautuvat, linnut puitten oksilla laulavat, kukat niityillä kasvavat, tuovat ihanat tuoksut ihmisten nenään, se saa ihmiset ajattelemaan että

nytkö se Kevät jo tuli?

viipottavat...vaapottavat...nokka auki naapottavat...kananpojat pulleroiset pienet palleroiset-peukalo ja etsormi lyö toisiaan yhteen

Kissankellojen ääni soi,

sen äänen keijukaiset loi,

kun varresta kukkaa varistain

soiton soittivat sunnuntain.



Kun hiljaa kumarrut kellojen juureen,

niin kilinä saattelee taikaan suureen.

Tää kilinä kissankelloista

soittelee metsien pelloista.



Pajunkissat ne kohta nukahtavat,

kunnes hereille vavahtavat,

kun keväisen aamun aurinko paistaa

ja lintujen kevätlaulelot raikaa.



Päivänkakkara katselee juttuja näitä,

kukkien oikkuja itsekkäitä,

kissankellot kun soittelee vaan

ja toiset kukat käy nukkumaan.

Kevät tulee, kevät tulee, on aika lumen sulaa.

Kevät tulee, kevät tulee, on aika kulottaa.

Kevät tulee, kevät tulee, on aika lintujen laulaa.

Kevät tulee, kevät tulee, on aika kohta on kesän vuoro.

Vierailija:

Kevät tulee, kevät tulee, on aika lumen sulaa.

Kevät tulee, kevät tulee, on aika kulottaa.

Kevät tulee, kevät tulee, on aika lintujen laulaa.

Kevät tulee, kevät tulee, on aika kohta on kesän vuoro.

Hyvää pässiä,

muista hässiä.

Jos se väliin jää,

eipä ole hätää;

pian juhlitaan jussia,

sitten on jo pakko uida!

Kuuntelin puron solinaa,



sen nauravaa, iloista porinaa.



Se kertoi minulle tarinaa,



keväästä.



Linnuista,



jotka nyt palaavat pohjolaan.



Kukista,



jotka vihdoin maasta nousta saa.



Ja siitä,



että on aika rakastaa.

Mämmiä ja munia,

trulli huulensa punaa,

ja luudalla lähtee

etsimään uhria,

jonka munat saisi tuhria.

Nyt eletään aikoja

jolloin tehdään taikoja!

Virvon varvon vitsasella,

tällä pajun oksasella

Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi.

En sulta palkkaa vaadi,

enkä velkakirjaa laadi,

vaan Jumala sinua siunatkoon!

Naiselle:

Virvon, varvon

tuoreeks terveeks,

tulevaks vuueks,

ison talon emännäks.

Vitsa sulle,

palkka mulle.

Miehelle:

Virvon varvon

tuoreeks terveeks,

tulevaks vuueks,

ison talon isännäks.

Vitsa sulle,

palkka mulle.



Virvon varvon,

tuoreeks,

terveeks,

tulevaks vuueks,

vitsa sulle,

palkka mulle!

(vanhoille ihmisille jatkettiin näin)

Jumala sinua siunatkoon!

(Tykkäsivät kovasti kovasti tästä.)

Virpana, varpana,

sutjana, putjana,

niivis, naavis,

natserpoo.

Sulle vitsa,

mulle palkka!

Näin minä olen joskus virponut. Omatkin lapset on helposti oppineet tämän lorun (alle kouluikäisiä)



Virvon, varvon,

tuoreeks, terveeks

tulevaks sunntaiks muna.

Vitsat teille,

muna meille,

voilusikka lehmästäis, kaakkutaikinastais! Virvon varvon vitsasella

rikkaaks, rakkaaks,

ison talon isännäks.

Viikoksi velkaa,

vuuveksi vappaata,

sinulle vitsa, minulle palkka,

annotko munan vai markan!

kilteiksi pienet piimäsuut!

Kun tulee pääsiäinen,

niin silloin alkaa kevät.

Pienet kissat keltaisina

pajuun kiipeilevät.



Muutakin on kummaa:

kukko helttapäinen

munii munat koreat,

kun tulee pääsiäinen.

AIRTEGIN sivuilta löytyy jos jonkinlaisia runoja ja varsinkin tekstareita