Vakava sairaus ja lähestyminen
Naurettavaa! Kaikilla ystävillä ja läheisillä on ollut niin kiire elämässä vuosien varrella, ettei ole ollut aikaa yhteydenpitoon kummemmin, saatikka tapaamisiin. Olen soitellut ja yrittänyt pitää yhteyttä, sanonut että olisi mukava tavata. Ei vaan ole aikaa löytynyt. Nyt kun olen vakavasti sairas ja kuolema kolkuttelee porteilla, niin johan alkaa yhteydenpito kiihtyä ja ihmiset vaatii tapaamisia ja tunkee itseään kylään.
Mutta no thanks. En todellakaan aio kenenkään omaa tuntoa viimeisinä kuukausina pönkitellä, vaan vietän aikani, kuten olen tähänkin saakka vuosia jo tehnyt. Itseni kanssa. En voi kyllä ymmärtää, miten törkeitä ihmiset voi olla.
Pitäkää ihmeessä toisiinne yhteyttä, kun olette terveitä ja läheisenne ovat kunnossa. Antakaa aikaa ystäville, joku tunnin kahvihetki ei vie paljon elämästä ja tuo hyvää mieltä. Kun tulee päivä, jolloin se on myöhäistä.
Kommentit (2)
Niinhän siinä usein käy, että lähestyvä kuolema saa ihmiset tuntemaan huonoa omaatuntoa, kun näkemiset ovat jääneet. Sinä kai itse tiedät, ketkä läheisistäsi aidosti haluaisivat tavata ja keille se olisi vain "omatunnon pönkittelyä."
Mutta minusta on aika erikoista, että kutsut ihmisiä läheisiksi ja ystäviksi. Silti oletat, että he haluaisivat nähdä vain itsekkäistä syistä. Onko se ystävyyttä?
Eikö se synninpäästö yleensä anneta kuolinvuoteella? Ottaisin vieraat vastaan.