Lue keskustelun säännöt.
Pieni teksti arjestani, avioliitossa mutta eri osoitteissa...
Ø
15.08.2019 |
Asumme mieheni kanssa eri osoitteissa. Meillä ei ole yhteisiä lapsia. Olemme olleet naimisissa 5 vuotta. Tästä 4 asuimme samaa taloutta, nyt olemme asuneet omia kotejamme noin 4 kuukautta.
Mieheni tahtoo nähdä minua hänen asunnollaan niin että tulen sinne ilman lapsiani. Hän ei käy minun asunnollani kun satunnaisesti, todella harvoin. En edes muista milloin viimeksi on käynyt asunnollani.
Tapaamme myös kävelylenkeillä, käymme kaupassa tai ulkona syömässä/kahvilla satunnaisesti. Tällä viikolla emme ole tavanneet kertaakaan.
Minä olen aloitten tekijä puhelinsoitoissa ja tekstiviesteissä ja muutenkin yhteydenpidossa.
En tiedä miksi tätä edes kirjoitan. Mutta ei tällaisessa liitossa taida olla mitään järkeä.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä noinkin elellä, jos ei ole tarvetta olla naimisissa kenenkään muun kanssa.
Entisaikana, kun avioeroon piti olla syy ja syypää, tuollaiset järjestelyt olivat yleisempiä.
Arki ei toiminut uusperheenä. Mies ei hyväksynyt lapsiani, oli kohtuuton vaateissaan ja komennuksissaan. Liian jyrkkä ja mustavalkoinen. Ahdistuin, stressasin, suoritin arkea, tanssin trapetsilla lasten ja miehen välillä. Lasten elämä oli rajoitettua ja kontrolloitua. Miehen pinna kiristyi hetki hetkeltä enemmän ja enemmän. Olisi myös tahtonut että minä alistuisi hänen tahtoonsa, asiassa kuin asiassa.
Nyt näin nopeasti ainakin tällaista...
Toiveeni olisi yhteiset hetket kaikkien lasten kanssa. Tulevaisuudessa mukana myös lasten puolisot, lastenlapset.
Jos mieheni suhtautui jo yhdessä asuttaessa huonosti lapsiini, nyt ei heitä näe, niin varmaankaan oletetusti tilanne ei tulevaisuudessakaan tule muuttumaan. Vietämme kahdestaan aikaa ilman lapsiamme. Minä toimin lasteni kanssa ja mieheni omiensa, 2 täysin erillistä yksikköä.
Koen että loukkaan lapsiani kun mieheni asenne on tällainen lapsiani kohtaan
On myös mustasukkainen kun touhuan ja suunnittelen matkoja ym. lasteni kanssa.
Tahtoisin koiran. Suuri haaveeni ollut lapsesta saakka. Mieheni kieltää minua hankkimasta koiraa. Itse koen että se olisi ihana yhdistävä tekijä minun ja lasteni välille. Mieheni takia en ole uskaltanut asuntoomme koiraa hankkia koska mieheni suuttuisi siitä. Vaikka molemmilla omat kodit ja talous.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, ilmeisesti mies halusi vain Sinut, eikä koko pakettia. Neljä vuotta kesti todeta ettei toimi.
Hanki ihmeessä itsesi ja lapsiesi iloksi koira! Kerta mieskin hädin tuskin käy luonasi, niin mitäpä sananvaltaa hänellä on, vaikka ottaisit kotiisi kymmenen koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin varmaankin, mies tahtoi minut mutta ei lapsiani. Pakkohan tuo on näin ajatella. En vain voi kuvitella että voisin olla liitossa jossa minun lapseni ovat ulkopuolisia.
Vai onko ssä mitään järkeä?
Ø kirjoitti:
Niin varmaankin, mies tahtoi minut mutta ei lapsiani. Pakkohan tuo on näin ajatella. En vain voi kuvitella että voisin olla liitossa jossa minun lapseni ovat ulkopuolisia.
Vai onko ssä mitään järkeä?
Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on kyse haaveiden ja todellisuuden kohtaamattomuudesta. Menitte naimisiin, kuvittelitte, että lapset solahtavat kuvioon ongelmitta.
Ei se miehen suhde lapsiin kasva hetkessä. Ja nyt olette ilmeisesti heittäneet pyyhkeen kehään sen asian suhteen.
Kahden lapsen äitinä parisuhteessa lasten isän kanssa olevana sanoisin, että jos eroamme ja löytäisin uuden miehen en halua uusperhekuviota vaan suhteen mieheen, joka asuu omassa asunnossa. En myöskään halua miestä, jolla on ennestään lapsia. Lapset ansaitsevat ydinperheen, eikä siihen mahdu rakastumishuumassa tuotu uusi puoliso. Kun lapset muuttavat kotoa, on vapaa tekemään mitä vaan. Lapset kärsivät tuosta tilanteesta vähintään yhtä paljon kuin sinä.
Menkää pariterapiaan. Erillään voitte asua jatkossakin.
Ei teillä ole yhteistä perhettä ei nyt eikä koskaan. Perheesi on tehty toisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteet ovat aina kahden yksilön tarpeista rakennettu, jolloin sitä ei voi verrata muiden parisuhteisiin. Ratkaisujen ja päätöksien pitää tietysti olla yhteisesti neuvoteltuja sekä päätettyjä, mutta joskus on hyvä ottaa ilmarakoa toiseen. Niin kuin tekin nyt olette tehneet.
Se, että asutte erillänne ei ole vielä merkki suhteenne ja avioliittonne järjettömyydestä. Päinvastoin uskoisin sen lujittavan teidän suhdettanne.
Lapset ovat lainaksi, eikä sinun tai miehesi tarpeita varten tässä maailmassa. Olet luonut kermakuorrutteisen idyllin tulevaisuudestanne, jossa miehesi on osana näytelmää kuin sinun kumppaninasi. Ei ihme, jos tunnet turhautumista, jos ajatuksesi ovat huomisessa kuin kohtaisit tämän päivän. Koet olevasi uhri ja mies päättäneen kaiken, vaikka mihinkään ei sinua varmastikaan ole pakotettu.
Mitäs, jos näkisit asiat mahdollisuutena? Olette rohkea pariskunta, joka uskaltaa etsiä ratkaisuja tilanteeseen ja asua eri osoitteissa. Ette ole eronneet, vaan yritätte nyt monella tavalla. Minusta tuo, jos mikä, on hienoa yrittämistä. KÄy avaamassa omaa tilannettasi parisuhdeneuvojalla, johon ei tarvitse miehen edes tulla mukaan.
Hankit sen koiran ja elät omaa idylliäsi. Ei se mies siihen sovi kun on kuitenkin ulkopuolinen ja ei saa vaatia lapsiltasi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi ovat joutuneet kestämään miestäsi neljä vuotta? Miksi et eronnut aiemmin?
Naimisissa?