Lasten pukeutumisesta
Varsinkin uusperheessä, jossa myös miehen lapsia. Siis ei tämä nyt iso ongelma ole, mutta meidän perheessä on tapana, kun jonnekin lähdetään, pukeutua siistimmin. Ei mitään överiä, mut kuitenkaan ei verkkareissa minnekään mennä. Miehelläni on lapsia, joiden elämässä taas ei tällaista pukeutumisasiaa ole olemassakaan. Kaikkialle mennään juuri niissä vaatteissa mitä päällä sattuu olemaan, ja olivat puhtaita tai eivät. Aluksi osallistuin tähän pukemiseen, ehdotin vähän siistimpiä vaihtoehtoja kun jonnekin lähdimme. Se oli kuitenkin niin vaivalloista että lopetin. Kun laitoin tytöille hiukset kivasti (kuten myös minun lapsilla on), heti kotiin tullessa repivät irti, josseivät jo reissussa jne. Nykyään olen antanut olla, lapsetkin niin isoja, ettei tunnu reilulta kajota heidän olemukseensa, kun eivät kuitenkaan minun lapsiani ole. Miestä ei kiinnosta, vaikka itse kyllä pukeutuu siististi. Kun joskus harvoin menemme yhdessä jonnekin, perheessämme on nykyään se osa joka on pukeutunut kauniisti ja se osa jolla on päällään ihan mitä sattuu, eikä vahingossakaan mitään siistiä ja kivaa. Mitä sinä tekisit tässä tilanteessa, antaisitko olla vaan vai jaksaisitko puuttua? Minä en oikein tiedä kumpi on huonompi juttu, se että puutun isojen lasten pukeutumiseen vai se, että kulkevat niissä verkkareissaan arjet, juhlat, ihan eri porukkana kuin muu perhe. Ei se heitä itseään kyllä näytä haittaavan. Pieni ongelma, mutta vaivaa minua kuitenkin.
Kommentit (23)
Juhliin tulisi tietenkin laittaa juhlavaatteet ihan kunnioittaakseen kutsujia. Mutta muuten on kyllä ihan lasten oma asiansa. En nyt tiedä siis että onko tässä kyse jostain kahvilla käymisestä, syömisestä vai juhlista?
Olen tietenkin puhunut. Ei miehet useimmiten kiinnitä mitään huomiota siihen mitä heidän lapsillaan on päällä, hän voi hyvin liikkua lastensa kanssa piittaamatta tai huomaamatta koko asiasta. Hän on yrittänyt kyllä toiveestani noita vaateasioita hoitaa, muttei siitä käytännössä mitään ole tullut. Niinkuin usein taitaa olla, se on nainen jota kiinnostavat perheessä tällaiset seikat.
Vierailija kirjoitti:
Juhliin tulisi tietenkin laittaa juhlavaatteet ihan kunnioittaakseen kutsujia. Mutta muuten on kyllä ihan lasten oma asiansa. En nyt tiedä siis että onko tässä kyse jostain kahvilla käymisestä, syömisestä vai juhlista?
Ihan kaikesta. Juhlista, kahvilasta, ravintolasta, vierailuista, kaupungilla käymisestä. Niin, ehkä lapsia ei siis haittaa että ovat ihan eri porukkaa kuin muu perhe.
Ehkä ongelma tosiaan on vain mulla. Ei tunnu, että lapset ovat osa "meidän perhettä"- kun heidän omat tapansa ovat niin erilaisia kuin ne mitä minulla-ja näin myös omilla lapsillani on. Ja ymmärrän hyvin, ettei ketään voi myöskään väkisin vääntää "meidän perheeksi". Itse koen, että pukeutuminen on viestintää ja monin tavoin olennainen osa ihmisen persoonaa ja sitä, mitä hän haluaa maailmalle itsestään kertoa. Ei sivuseikka.
Olis kyllä kiva kuulla miten tämä asia toimii muissa uusperheissä. terv. Ap
Huomaan yhä useammin lukiessani lehtiä, blogeja tai vaikka täällä, että minusta on todellakin tulossa luonto/ympäristöihminen.
Mielestäni on tärkeää opettaa lapsille, että se oman naaman ja olemuksen ehostaminen on turhaa. Mitä väliä vaikka lasten hiukset vähän sotkussa tai vaatteet vähemmän kivat? Eikö tärkeintä ole että vaatteet lämmittää meitä karvattomia apinoita? :)
Vierailija kirjoitti:
Huomaan yhä useammin lukiessani lehtiä, blogeja tai vaikka täällä, että minusta on todellakin tulossa luonto/ympäristöihminen.
Mielestäni on tärkeää opettaa lapsille, että se oman naaman ja olemuksen ehostaminen on turhaa. Mitä väliä vaikka lasten hiukset vähän sotkussa tai vaatteet vähemmän kivat? Eikö tärkeintä ole että vaatteet lämmittää meitä karvattomia apinoita? :)
Joo, olen samaa mieltä siitä, että ekologiset arvot ovat tärkeitä. Ja niitä myös meillä ajatellaan. Enkä puhunut ehostamisesta enkä muutenkaan turhamaisuudesta. Vaan ihan peruspukeutumisesta. Ja ehkä tosiaan kauneudentaju on asia joka on joiillekin tärkeä, toisille ei. Koska sama kauneudentaju on kyllä elämässäni tärkeää muutenkin. Ap
Huhuu, uusperheelliset, miten teillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaan yhä useammin lukiessani lehtiä, blogeja tai vaikka täällä, että minusta on todellakin tulossa luonto/ympäristöihminen.
Mielestäni on tärkeää opettaa lapsille, että se oman naaman ja olemuksen ehostaminen on turhaa. Mitä väliä vaikka lasten hiukset vähän sotkussa tai vaatteet vähemmän kivat? Eikö tärkeintä ole että vaatteet lämmittää meitä karvattomia apinoita? :)
Joo, olen samaa mieltä siitä, että ekologiset arvot ovat tärkeitä. Ja niitä myös meillä ajatellaan. Enkä puhunut ehostamisesta enkä muutenkaan turhamaisuudesta. Vaan ihan peruspukeutumisesta. Ja ehkä tosiaan kauneudentaju on asia joka on joiillekin tärkeä, toisille ei. Koska sama kauneudentaju on kyllä elämässäni tärkeää muutenkin. Ap
Kiva että ajatellaan, mutta pitäis varmaan tehdäkin jotain.
Minulla ei ole uusperhettä, mutta useampi lapsi kylläkin. Mielestäni on itsestään selvää, että kunnioitetaan juhlien järjestäjää / sankaria / kylään kutsujaa sen verran, että pukeudutaan huolitellummin kuin arkena. Ei se vaadi edes hirveää vaivannäköä, mutta kohottaa tunnelmaa välittömästi.
Kumma kyllä tämä ei tosiaan ole kaikkien mielestä itsestään selvää. Jopa omien sisarusteni perheet saattavat ilmaantua juhliin juuri kuvailemallasi tavalla, "mitä nyt sattuu sillä hetkellä olemaan päällä". Tämä on tosi outoa, sillä sama kasvatus ja tausta meillä sisaruksilla on (ja lapsena pukeuduttiin kauniisti juhliin, ei silti mitenkään liikaa).
Ja omassa tuttavapiirissä on perhe, jossa katsovat kyllä lapsille siistit juhlavaatteet, mutta sitten vanhemmat itse tulevat paikalle T-paidassa ja shortseissa! Siis juuri hiljattain tulivat meille juhliin näin, eikä ollut eka kerta. On se nyt vähän outoa, kun kuitenkin kaikilla muilla osallistujilla on juhlavaatteet päällä.
Kyllä juhliin pitää pukeutua paremmin, ihan kaikkien. Et ole nipo, jos huomautat asiasta. Tietysti etikettikasvattaminen olisi enemmän miehesi asia, mutta sinä kuulut perheeseen ja saat myös sanoa asiasta.
Mutta huomaa, että kaikki tytöt eivät ole mitään mekkotyttöjä, eivätkä myöskään halua laittaa hiuksia rusetille yms. Mutta kyllä kaupasta varmasti löytää myös juhlavampaa vaatetta, mitkä eivät ole mekkoja.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole uusperhettä, mutta useampi lapsi kylläkin. Mielestäni on itsestään selvää, että kunnioitetaan juhlien järjestäjää / sankaria / kylään kutsujaa sen verran, että pukeudutaan huolitellummin kuin arkena. Ei se vaadi edes hirveää vaivannäköä, mutta kohottaa tunnelmaa välittömästi.
Kumma kyllä tämä ei tosiaan ole kaikkien mielestä itsestään selvää. Jopa omien sisarusteni perheet saattavat ilmaantua juhliin juuri kuvailemallasi tavalla, "mitä nyt sattuu sillä hetkellä olemaan päällä". Tämä on tosi outoa, sillä sama kasvatus ja tausta meillä sisaruksilla on (ja lapsena pukeuduttiin kauniisti juhliin, ei silti mitenkään liikaa).
Ja omassa tuttavapiirissä on perhe, jossa katsovat kyllä lapsille siistit juhlavaatteet, mutta sitten vanhemmat itse tulevat paikalle T-paidassa ja shortseissa! Siis juuri hiljattain tulivat meille juhliin näin, eikä ollut eka kerta. On se nyt vähän outoa, kun kuitenkin kaikilla muilla osallistujilla on juhlavaatteet päällä.
Vanhentunutta ajatusmaailmaa. Mitä kunnioittavaa on esitellä, kuinka kalliisiin, uusiin, vaivalloisiin ja epämukaviin vaatteisiin on pukeutunut, jos ne eivät ole henkilölle luontaiset vaatteet?
Täällä uusperhe jossa ihan sama juttu. Miehen tytöt m kulkee kuin resupekat ja tukka silmillä roikkuen aina (kun ”äiti on sanonut ettei tartte laittaa kiinni jolllei halua” ) eikä mies välitä kovinkaan niin sama se mullekaan enää.
Yhteinen lapsemme kulkee ainakin puhtaissa ja ehjissä vaatteissa ja ns tilanteeseen sopien koska minä huolehdin siitä. Tukka ei roiku ruuassa ravintolassa tai edellistä ruokaa ei voi päätellä rinnuksista.
Uusperhetaivalta takana 6v ja miehen lapset alakoululaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole uusperhettä, mutta useampi lapsi kylläkin. Mielestäni on itsestään selvää, että kunnioitetaan juhlien järjestäjää / sankaria / kylään kutsujaa sen verran, että pukeudutaan huolitellummin kuin arkena. Ei se vaadi edes hirveää vaivannäköä, mutta kohottaa tunnelmaa välittömästi.
Kumma kyllä tämä ei tosiaan ole kaikkien mielestä itsestään selvää. Jopa omien sisarusteni perheet saattavat ilmaantua juhliin juuri kuvailemallasi tavalla, "mitä nyt sattuu sillä hetkellä olemaan päällä". Tämä on tosi outoa, sillä sama kasvatus ja tausta meillä sisaruksilla on (ja lapsena pukeuduttiin kauniisti juhliin, ei silti mitenkään liikaa).
Ja omassa tuttavapiirissä on perhe, jossa katsovat kyllä lapsille siistit juhlavaatteet, mutta sitten vanhemmat itse tulevat paikalle T-paidassa ja shortseissa! Siis juuri hiljattain tulivat meille juhliin näin, eikä ollut eka kerta. On se nyt vähän outoa, kun kuitenkin kaikilla muilla osallistujilla on juhlavaatteet päällä.
Vanhentunutta ajatusmaailmaa. Mitä kunnioittavaa on esitellä, kuinka kalliisiin, uusiin, vaivalloisiin ja epämukaviin vaatteisiin on pukeutunut, jos ne eivät ole henkilölle luontaiset vaatteet?
Vanhentunut ajatusmaailma, kenen mielestä? Kyllä minusta- ja myös ystäväpiirissäni on ihan tätä päivää se että juhliin ja muihinkin vapaa-ajan juttuihin pukeudutaan kivasti. Sehän on jo itsellekin ilo. Kyllä edelleen ihmistä, joka pukeutuu kaikkialle samoihin verkkareihin, pidetään ihan vaan tyylitajuttomanan junttina. Tai masentuneena. Tai mikä nyt onkaan syynä siihen, ettei ihminen jaksa panostaa omaan ulkonäköönsä.
Mä oon sen verran nipo, että en ottaisi mukaan mitään ryysyläisiä. Sanoisin, että siistimmät ja puhtaat vaatteet päälle tai jäätte kyydistä. Tai vähintään esittäisin, etten tunne tuota miestä lapsiensa kanssa. Esim huvipuistossa kulkisin omieni kanssa, ja käskisin miestä menemään lastensa kanssa mihin menevätkään.
Totuus nimittäin on, että ihmiset kuvittelevat naisen pukevan lapset aina, enkä halua, että minun luullaan olevan välinpitämätön lasten vaatteiden suhteen.
Niiden omien lastenkin kanssa teinivaihe muuttaa kuitenkin kaiken.
En puuttuisi. Ei ole minun asiani puuttua tuohon. En kyllä laittaisi omankaan tyttären hiuksia kaupaukselle josta hän ei selvästikään pidä.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon sen verran nipo, että en ottaisi mukaan mitään ryysyläisiä. Sanoisin, että siistimmät ja puhtaat vaatteet päälle tai jäätte kyydistä. Tai vähintään esittäisin, etten tunne tuota miestä lapsiensa kanssa. Esim huvipuistossa kulkisin omieni kanssa, ja käskisin miestä menemään lastensa kanssa mihin menevätkään.
Totuus nimittäin on, että ihmiset kuvittelevat naisen pukevan lapset aina, enkä halua, että minun luullaan olevan välinpitämätön lasten vaatteiden suhteen.
Tämä! Meidän uusperheessä en kauheasti piittaa mitä muut ajattelevat, mutta jotakin juuri tällaista asiassa on. Minulla se merkitsee enemmänkin sitä, että ensinnäkään en lähde koko porukalla mihinkään, jos ei ihan todella itseäni kiinnosta. Kaikki pikkureissut, museo-tai kahvilakäynnit jonne on mukava lähteä extempore, teen omien lasteni kanssa, kun en halua sitä sotkua mukaan. Ja hyvin se on niin mennytkin, mies sitten tehnyt asioita omiensa kanssa, lähinnä ulkoillut. (Omat reissuni teen kun miehen lapset eivät ole paikalla, ei ole kyse mistään lällättelystä) Kun liikumme yhdessä, keskeinen ajatus on, myönnettäköön, että nuo resupekat eivät ole mun lapsiani. Se mikä tässä on ongelmallista on, että perheen "perhetunne" kärsii, ja biologiset, perhetunnetta hajoittavat rajat vahvistuvat. Ja siitä kai kärsivät kyllä enemmän ne lapset kuin aikuiset. Huolimatta näistä omista ajatuksistani kohtelen kyllä miehen lapsia hyvin, silloinkin kun olemme ihmisten ilmoilla. Mutta tuo pohjavire on mikä on. Enkä koe olevani samaa perhettä koko porukan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Niiden omien lastenkin kanssa teinivaihe muuttaa kuitenkin kaiken.
Perheessämme on teini. Ei hänen arvomaailmansa tai kykynsä huolehtia itsestään ole muuttunut.
Puhu miehelle