Lue keskustelun säännöt.
Tytär lähtee taidekouluun..
Äitee
13.08.2019 |
Ahdistaa, mutta olen pitänyt ajatukset sisälläni.
Tytär haki ja pääsi opiskelemaan usean hakukerran jälkeen, ja olen toki tavallaan onnellinen, että saa jotain järkevää tekemistä. Hän tehköön omat päätöksensä.
Mutta pelottaa, että millainen toimeentulo häntä odottaa. Itse nähnyt liikaakin kituuttavia taiteilijoita, ja näin vanhempana ajattelen, että säännölliset tulot on tärkeä osa hyvinvointia.
Toki taiteilijana voi menestyäkin, mutta niin paljon on tuurista kiinni. Aina ei edes riitä että on hyvä ja suhtautuu asiaan intohimoisesti.
Onko täällä ketään taidekoulusta valmistunutta? Miten pärjäätte?
Kommentit (10)
Ei tuossa voi muuta kuin myötäillä tytärtä. Aika sitten näyttää tuleeko mitään.
Eräs tuttuni opiskeli jossain artesaanikoulussa. Lopulta hänestä tuli bussikuski. Mutta on hänellä nykyään aviomies ja okt maalla. Ei se elämä huonosti ole mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan ihanaa, että tyttäresi saa tehdä, mitä haluaa. Myöhemmin kyllä ehtii hankkia ”oikean” koulutuksen, jos tarpeen.
Minä itse asiassa ihan patistin suorittaja-poikaani taidealalle. Ajattelin, että tekisi hyvää lukiostressin jälkeen ottaa hieman rennommin. Kuvataiteeseen olisi lahjojakin. Mutta poika päätti itse toisin. Vähän harmittaa.
Kannusta tytärtäsi, vaikka ajattelisit mitä! Älä tee niin kuin mnun äitini teki ja nitistä hänen unelmiaan ja intohimoaan hokemalla, ettei sillä hommalla varmasti elä ja kyllä pitää joku oikea ammatti opiskella.
Olisin halunnut peruskoulun jälkeen opiskelemaan kuvittajaksi, mutta vanhemmat eivät suostuneet (olisi vaatinut muuttamista pois kotoa, eikä se sopinut). Menin sitten lukioon, opiskelin kaksikin "oikeaa ammattia" -olen ollut suurimman osan aikuisiästäni työttömänä, enkä edelleenkään tiedä, mitä tekisin isona. Voisi sitä kai vieläkin hakea taidekouluun...
Eli tue, kannusta ja rohkaise! Ei kuvataitelijaksi valmistuvan ainoa tie ole toimia vapaana taiteilijana, muitakin mahdollisuuksia on.
Kyllä itse ajattelen valitettavasti, että teinit tarvitsisivat myös realismia päätöksiensä tueksi pelkkien unelmien sijaan. Unelmointi on hieno asia, mutta olisi mukava, jos elämän tavoitteet suhteutettaisiin tosimaailmankin kanssa synkkään.
En mitenkään dissaa taidetta, päin vastoin, ihminen tarvitsee kulttuuria. Mutta fakta on, että vaikea sillä taiteen tekemisellä on oikeasti leipäänsä tienata.
Menestyneet ihmiset tekee sitä mitä rakastavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt reilut kymmenen vuotta valmistumisen jälkeen ihan menestynyt ja alani sisällä tunnettu. Työtä on paljon, mutta nautin siitä. Ja toisillahan ei sitten ole töitä/toimeentuloa ollenkaan.
Alkuvuodet äiti soitteli jatkuvasti ja yritti saada vaihtamaan alaa. Nyt hän on todennut, että uravalintani oli oikea ja että hän on ylpeä. Hyvä niin, mutta ihan kaikkea se ei välillämme paikkaa.
Ne, jotka eivät kestä alaa, hakeutuvat muualle, ihan hyviä elämänpolkua heilläkin.
Olen aina ihmetellyt mikä tarve vanhemmilla on kontrolloida aikuisten lastensa elämää... antaisivat olla! Mullakin on välit omiin vanhempiin kärsineet siitä kun eivät hyväksyneet alavalintaani. Päällisin puolin meillä menee hyvin mutta sisimmässä on ristiriitoja joita itse olen joutunut purkamaan terapiassa. Silloin parikymppisenä tuntui että tähänkö se vanhempien rakkaus loppui: minusta ei tullutkaan juristia.
No lapsia tekevät ovat suurimmalta osin itsekkäitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unelmiaan kannattaa seurata ja yrittää toteuttaa kunhan samalla huomioi senkin että ei välttämättä menestykään eikä onnistu tienaamaan elantoaan taidealalla. Mutta eipähän tarvitse vanhana surra ettei edes yrittänyt.
Riippuu myös taiteenalasta miten raadollista ja vaikeaa on toimeentulo ja työllistyminen. Itse olen taiteen maisteri. Toimeentulo on ollut hyvin epäsäännöllistä ja sikäli raskasta, mutta kokonaisuutena kuitenkin olen tienannut melko hyvin. Ahkera saa olla ja ilman vahvaa, ahkeraa, intohimoista ja persoonallista otetta ei kyllä pärjää. Mikään mukavuudenhaluisen ihmisen valinta taideala ei ole. Toimeentulossa eroa on myös sillä, onko pelisilmää sen suhteen miten työtään myy, vai päätyykö toimimaan vain sisäisistä impulsseistaan käsin, jolloin useimmiten sitten toimeentulokin on haastavampaa. Mutta työstään nauttii ja jaksaa tehdä ihan tosissaan hommia intohimonsa eteen, se kannattaa. Intohimoiselle, luovalle ihmiselle tavallinen keskivertotyöelämä on kuitenkin ainutkertaisen elämänsä hukkaan heittämistä. Että tsemppiä lapselle, toivottavasti kanttia piisaa! Ja jos ei, moni pitkän linjan taiteilijakin on vaihtanut alaa, kun ei jaksa pätkätöitä toisten armoilla odotella. Joten poiskin alalta pääsee.
Älä ainakaan näytä todellista mielipidettäsi. Mä riitaannuin äitini kanssa yli vuodeksi koska hän ei hyväksynyt taideopintojani. Kyllä elämä opettaa ja vie.
Musta tuli freelancer-graafikko ja mulla on kaksi vakkariasiakasta. Palkka vaihtelee bruttona 2000-3500 välillä. Pari ystävääni työllistyi pelialalle senior 3D artistiksi ja tienaavat 4000 €/kk. Yhdestä tuli tv-animaattori, hänen tulojaan en tiedä. Opiskelin siis kuvataiteilijaksi amk:ssa.