Jos rakastuneella ei ole koskaan aikaa nähdä, niin onko oikeasti rakastunut?

Ei taatusti ole. Aikaa löytyy sitten kun tulee pakottava tarve purkaa paineita.

Kysehan on vain priorisoinnista. Eli rakastunut tai ei, han priorisoi aikansa siten, ettet sina ole nr 1. 

Ei ole! Aikaa löytyy vaikka mistä, jos oikeaa kiinnostusta on

Rakastuneena ei haluais olla pois toisen luota, näin mulla aina on ollu.

Esim. minä olen niin introvertti luonne, että joka viikko tapailu ahdistaisi. Vaikka olisin kuinka rakastunut. Onneksi olen löytänyt kaveriksi toisen samanmoisen, jolle kerran 3-4 viikossa riittää, eikä haikaile yhteenmuuttoa eikä lapsia.

Ei. Kuulostaa varatulta, joka käy panemassa. Muuten onnellinen perheen parissa. Ei kannata uskoa kaikkea.

Jos on oikeasti rakastunut, niin miettii lähinnä, että miten voisi olla mahdollisimman paljon ja mahdollisimman lähellä sitä rakastaan.

Tapaamisesta kieltäytyminen taas ei ole rakkautta, sillä oikeasti rakastunut soittaa vaikka saikkua pomolta jos on mahdollisuus olla rakkaansa kanssa.

No enpä usko. Kokemuksia on tuollaisesta itselläkin eikä lupaukset pitäneet näkemisestä(kään) kovin usein ja juttu vain kuivui kokoon. Vuoden olin toiveikas, älä sinä ole yhtä sokea.

Nyt minulla on uusi tuttavuus.

Tapasin tämän miehen reilu kuukausi sitten. Heti ensimmäisen illan jälkeen kun toisemme tavattiin niin se on ollut menoa. Olemme olleet useissa hotelleissa, monessa eri kaupungissa sekä molempien kotona ja näemme aina kun mahdollista. Asumme kaiken lisäksi eri paikkakunnilla ja molemmat säännöllisesti työssä käyviä ja miehillä jopa lapset joka toinen viikko.

Ehkä tässä vaiheessa voin jo todeta, että mies on rakastunut ja niin olen myös itsekin.

Minkälaiset asiat menee tapaamisten edelle? Syöpäsairaan lapsen hoito vai kavereiden kanssa kaljalla käynti? Tässä on vähän eroa...