Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Iltarukous lapselle
12.08.2019 |
Opetatteko lapsillenne iltarukouksen, jos opetatte niin millaisen ja miksi?
Jos, ette niin miksi ette opeta?
Lasteni ollessa pieniä, mummu opetti heille iltarukouksen, vaikkei uskonnollisia oltukaan ja minusta se oli kaunis vanha perinne, enkä pitänyt sitä mitenkään pahana. Nyt mietin pitäisikö opettaa omille lastenlapsilleni iltarukous.
Kommentit (25)
Miksi opettaa, jos ei usko sen olevan todella tarpeellinen lapsen taivaspsikan kannalta?
Minulle ei opetettu, enkä sitä osannut kaivata, kunnes uskonnollinen ala-asteen opettaja kertoi, että se on tärkeää.
Jos sattuisi kuolemaan yöllä ja onkin tunnustamattomia syntejä niin ei pääse taivsaseen!
Asia alkoi ahdistamaan kamslasti ja rukoilin vuosikaudet iltaisin.
Ihan oikeasti olen törmännyt sekulaareihin vanhempiin, jotka opettavat tuon taiksuskoisen loitsun lapsilleen "varmuuden vuoksi"....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Levolle laske luojani, armias ole suojani, jos en sijaltani nuosisi, taivaaseen ota tykösi. Itse lapsena pelkäsin tuota jos et sijaltaan nousisi. Pelkään edelleen, lämmittää ja hirvittää sanoa noin omille lapsille tuollaista. Itselle jäi pelkoja. Miksi lapset on peloteltu ennen noinkin pahoin? Ei ihme ettei uni meinannut tulls, kun ei uskaltanut.
Olen ollut todistamassa tilannetta, kun itkevä 4- vuotias pakotetaan lukemaan "levolle lasken..."
Varmuuden vuoksi kuulemma, ei koskaan tiedä....
Meilläkin hoettiin tuota samaa mantraa. En todellakaan ole siirtänyt sitä omalle lapselle. Jotenkin inhotti koko rukoushomma lapsena.
Ihan sama sanahelinä sai minut pelkäämään nukahtamista. Edelleen pohdin välillä, onko viimeinen kerta, kun näen maailman nukkumaan mennessäni. Ihan sairas perinne, mutta kristinusko perustuu pitkälti pelolla hallitsemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Levolle laske luojani, armias ole suojani, jos en sijaltani nuosisi, taivaaseen ota tykösi. Itse lapsena pelkäsin tuota jos et sijaltaan nousisi. Pelkään edelleen, lämmittää ja hirvittää sanoa noin omille lapsille tuollaista. Itselle jäi pelkoja. Miksi lapset on peloteltu ennen noinkin pahoin? Ei ihme ettei uni meinannut tulls, kun ei uskaltanut.
Minullekkin tuo opetettiin enkä tykännyt ajatuksesta että jos kuolenkin jo silloin.
Iltarukous on kuitenkin aivan ihana asia, mutta joku muu kuin tuo.
Hyvää yötä, Jeesus myötä, kiitos tästä päivästä :)
Kiva helppo loru ja paljon iloisempi kuin tuo levolle lasken..
Kysy lapsen vanhemmilta mitä he ajattelevat rukouksesta, voihan olla, että he ovat jo päättäneet luetaanko rukouksia vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ainakaan opeta kysymättä vanhemmilta! Minullekin mummo opetti iltarukouksen ja muistan vieläkin sen pelon, joka rukoilusta aiheutui, tai lähinnä jos sen meinasi unohtaa. Vanhemmat ovat myöhemmin kertoneet, että olivat kieltäneet mummoa, mutta eihän hän kuunnellut, koska pitäähän sitä rukoilla...
Vielä jos uuden päivän saan
Lapsenas auta kasvamaan
Niin, että Taivaan kirkas sää
Tänään jo saisi lämmittää
1-2lk joka koulupäivä loppui tuohon virteen.
Siinäkin korostuu "vielä jos uuden päivän saan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvää yötä, Jeesus myötä, kiitos tästä päivästä :)
Kiva helppo loru ja paljon iloisempi kuin tuo levolle lasken..
Kysy lapsen vanhemmilta mitä he ajattelevat rukouksesta, voihan olla, että he ovat jo päättäneet luetaanko rukouksia vai ei.
Miksi ylipäätään täytyy sanoa Jeesuksesta mitään. Eikö pelkkä ”Hyvää yötä, kauniita unia” voi muka riittää?
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama sanahelinä sai minut pelkäämään nukahtamista. Edelleen pohdin välillä, onko viimeinen kerta, kun näen maailman nukkumaan mennessäni. Ihan sairas perinne, mutta kristinusko perustuu pitkälti pelolla hallitsemiseen.
Juuri ihannetilanteessa en pelkäisi ketään tai mitään muuta kuin Jumalaa ainoastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos mielipiteistä. Lasten vanhemille se on ok. Ajatuksissani ei ollut ollenkaan tuo levolle laske..se on jotenkin ahdistava. Mummu opetti omia lapsiani, kiittämään ystävistä, leikeistä jne. Lapset muistavat sen mukavana hetkenä mummun kanssa, kun menivät nukkumaan. Mummun hautajaisissa vielä lukivat mummulle sen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää yötä, Jeesus myötä, kiitos tästä päivästä :)
Kiva helppo loru ja paljon iloisempi kuin tuo levolle lasken..
Kysy lapsen vanhemmilta mitä he ajattelevat rukouksesta, voihan olla, että he ovat jo päättäneet luetaanko rukouksia vai ei.
Miksi ylipäätään täytyy sanoa Jeesuksesta mitään. Eikö pelkkä ”Hyvää yötä, kauniita unia” voi muka riittää?
Tottakai voi, ap vaan sattui kysymään iltarukouksista eikä siitä miten toivotetaan hyvää yötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mä menisin kanssa linjalle että jos haluaa jonkun rituaalin siihen nukkumaanmenoon niin sitten mielummin joku lasten loru kuin turha pelottelu ja jeesustelu. Varsinkaan jos kukaan perheestä ei ole uskonnollinen. Itseä lapsena aina ärsytti mummon iltarukoilu vaikka tulinkin uskovaisesta perheestä.
Kerronpa tapauksen elämästäni, olin muistaakseni sen ikäinen, etten vielä riparia ollut käynyt, hirveä riita kotona ja äiti ajoi ulos kello 23. Vanhemmat eronneet ja menin sitten toiseen paikkaan nukkumaan jossa ketään ei kotona. Asunto uusi, kumisi tyhjyyttä. Oli tosi surullinen olo ja vähän ahdisti/pelottikin. Makasin sängyssä ja mietin ettei tässä kai ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää saada vähän unta. Sitten tuli mieleen että voisin rukoilla, en kai menetäkään mitään. Sanoin ainoastaan "Jeesus ole minun kanssa". Meni hetki ja sen huoneen ilmapiiri muuttui. En osaa muuten kuvata mutta kolkosta tuli lämmin ja turvallinen. Olo oli vain , että oikeasti ei ole mitään hätää. Nukahdin, nukuin hyvin ja heräsin aamulla auringonpaisteeseen. Oikeasti. Että kannattiko mainita se Jeesus, minusta kannatti.
Levolle lasken luojani, tue sänkypuitani. Jos pissapottani kaatuisi, varmista etten hukkuisi.
Mäkin voin kertoa tapauksen lapsuudestani. Näin aivan kamalaa painajaista jotka vaivasivat minua myös hereillä ollessa öisin, näin mustia hahmoja vaanimassa minua nurkista ja ovien takaa. Isäni ikään kuin käänsi nuo pelottavat asiat pois päältä koskemalla minua nenään. Ja hävisivät välittömästi. En tiedä kannattiko se nenän koskettaminen, minusta kannatti.
Näin helppoa on ihmisen psyykkeeseen vaikuttaminen silloin kun on pelon/tunteiden vallassa. Kun ihminen luottaa johonkin asiaan, vaikka että on joskus kerrottu jonkun auttavan eikä ole muuta mikä tulisi mieleen siinä tilanteen päällä ollessa niin kaikki toimii. Myös taikausko.
Täällä menee monella herne nenään uskonasioista, mutta uskontoja on ollut olemassa siitä saakka kun ihmisyhdyskunnat saavuttivat tietyn koon eivätkä ne ole poistumassa, nykyajan uskonto vaan saattaa olla myös poliittinen tai vaikka kapitalismi (ehkä onneksi hieman väistymässä se).
Oman hengellisyyden ei tarvitse rakentua Jumalan tai Jeesuksen ympärille, hengellisen yhteyden kokemus voi myös olla vaikka kalastaminen, rock-konsertti tai vapaaehtoistyö tarvitsevien parissa.
Mutta aivan turhaaikaista lytätä täällä, jos jollekin se on Jeesus tai Jumala. Tuollainen päivän kulusta kiittämisenhetki on tutkitusti hyväksi psyykelle, kiitollisuus on paras vastavoima masennukselle ja epävarmuuden pelolle. Siispä opeta mummu ihmeessä lapset kiittämään päivän päätteeksi!
Vierailija kirjoitti:
Täällä menee monella herne nenään uskonasioista, mutta uskontoja on ollut olemassa siitä saakka kun ihmisyhdyskunnat saavuttivat tietyn koon eivätkä ne ole poistumassa, nykyajan uskonto vaan saattaa olla myös poliittinen tai vaikka kapitalismi (ehkä onneksi hieman väistymässä se).
Oman hengellisyyden ei tarvitse rakentua Jumalan tai Jeesuksen ympärille, hengellisen yhteyden kokemus voi myös olla vaikka kalastaminen, rock-konsertti tai vapaaehtoistyö tarvitsevien parissa.
Mutta aivan turhaaikaista lytätä täällä, jos jollekin se on Jeesus tai Jumala. Tuollainen päivän kulusta kiittämisenhetki on tutkitusti hyväksi psyykelle, kiitollisuus on paras vastavoima masennukselle ja epävarmuuden pelolle. Siispä opeta mummu ihmeessä lapset kiittämään päivän päätteeksi!
Ei kai kukaan ole lytännytkään. Moni on tuonut vain esille näkökulman, jossa iltarukous on ollut kiitoksen sijaan pelottelua. On aivan eri asia opettaa sanomaan vaikka "Jumala kiitos päivän kokemuksista" kuin pelotella lasta kuolemalla haavoittuvaisella hetkellä juuri ennen kuin jätetään yksin pimeään huoneeseen. Ap:lle luulisi olevan arvokasta tietoa, että suosittu iltarukous on ollut monelle ahdistava. Voi valita jotain muuta, jos haluaa opettaa nimenomaan rauhoittavan iltarukouksen.
Alue: Aihe vapaa
"Levolle lasken Luojani, Armias ole suojani." Sitten lueteltiin kaikkien läheisten nimet "Siunaa x,x,x,x..." :D Opin myöhemmin (olin vielä lapsi/nuori muistaakseni silloin) että rukouksessa on loppu " Jos levoltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi" ja rukoilin nuo kaksi eri versiota. Nykyisin kerron Jumalalle murheet, toiveet, esitän pyynnöt, kiitokset, ja usein olen nukahtanut siihen paikkaan.