Kumpi on vaikeampaa, alkoholin juomisen lopettaminen vai tupakoinnin lopettaminen?

Tupakoinnin lopettaminen. Olen tehnyt molemmat temput ja ilman alkoholia on paljon helpompi olla.

Musta molemmat olivat helppoja mutta yleisön paine on valtava, ihmiset eivät meinaa uskoa että en tee enää kumpaakaan ja tulee ihme kommenttia tyyliin olenko tullut uskoon tms.

Riippuu sitä, miten pahasti olet kumpaiseenkin aineeseen riippuvainen.

Olen lopettanut molemmat enkä osaa verrata niitä keskenään. Tupakointi oli enemmänkin tapa, josta vaikea päästä eroon ja alkoholi taas sidoksissa kaikkeen mahdolliseen elämässä. Varsinkin psyykkeeseen ja tunne-elämään. Ihan yksilöllistä kuinka vaikean riippuvuuden mihinkin kehittää.

varmasti riippuu monesta asiasta, kumpi on vaikeampaa.

Mitä muita yhtäläisyyksiä/eroavuuksia näissä on?

Tupakoinnin onnistuin lopettamaan, alkoholia en vieläkään kokonaan. Siitä voi päätellä.

N30

On kyllä sinänsä kummallista, miten ihmisten on vaikea lopettaa itsensä tietoinen myrkyttäminen..:(

Toki itse olen itse ihan samaa tehnyt aikoinani ja _paljon_ , mutta jälkikäteen toi asia on alkanut kummastuttaa: miten vähän sitä voikaan aidosti rakastaa itseään, jos ihan ITSE hengittelee hyönteismyrkkyä, kadmiumia, häkää ja ties mitä kaikkea keuhkoihinsa?

Ei kukaan itsestään aidosti välittävä voi tehdä niin.

Tai kyllähän se halu parempaan varmasti on, mutta ei vaan pääse tai uskalla kohdata sitä psykologista haastetta, mikä siellä taustalla on.

Tää maapallo tarvitsee suuren piikin itserakkautta jokaiselle, niin tää kauhea kierre katkeaa. :)

Tupakkaan syntyy paljon voimakkaampi fyysinen riippuvuus kuin alkoholiin. Nikotiiniriippuvuutta ei suotta verrata heroiiniriippuvuuteen. 

Alkoholista luopuminen on vaikeampaa, koska kännissä on kiva olla.

Addiktioista luopumisen vaikutusaste menee muuten näin, helpoimmasta vaikeimpaan:

- laittomat huimausaineet: Helppoa kuin heinänteko, koska niiden hankinta ja käyttö on laitonta

- tupakka: Melko helppoa koska tupakka haisee niin pahalta eikä sitä kenenkään voi tehdä mieli

- alkoholi: Ei helppoa eikä vaikeata, koska kännissä on hauskaa mutta laskuhumalassa ei

- ylensyönti: Vaikeata, koska ihminen tarvitsee ravintoa.

Mä lopetin kummatkin samaan aikaan ja helposti onnistui. Itseasiassa olisi ollut paljon vaikeampaa jatkaa. Just tänään taas kirosin, kun joku korvaustuotemainos tuli telkkarista ja siinäkin oikein julistettiin sitä lopettamisen hankaluutta. Jotenkin harvinaisen mautonta uskotella ihmisille että lopettaminen on miltei mahdotonta, mutta jos nyt kuitenkin haluat sitä yrittää niin ainakin tarvitset ties mitä korvaustuotteita. Itse nimittäin lopetin yli 20 vuotta kestäneen tupakoinnin ihan seinään ja ilman mitään korvikkeita. Ja niin minäkin luulin (saman aivopesun uhrina) etten ikinä voi lopettaa, mutta sehän olikin helpompaa kuin tupakoinnin aloittaminen ja opettelu aikoinaan.

N42

Vierailija kirjoitti:

Mä lopetin kummatkin samaan aikaan ja helposti onnistui. Itseasiassa olisi ollut paljon vaikeampaa jatkaa. Just tänään taas kirosin, kun joku korvaustuotemainos tuli telkkarista ja siinäkin oikein julistettiin sitä lopettamisen hankaluutta. Jotenkin harvinaisen mautonta uskotella ihmisille että lopettaminen on miltei mahdotonta, mutta jos nyt kuitenkin haluat sitä yrittää niin ainakin tarvitset ties mitä korvaustuotteita. Itse nimittäin lopetin yli 20 vuotta kestäneen tupakoinnin ihan seinään ja ilman mitään korvikkeita. Ja niin minäkin luulin (saman aivopesun uhrina) etten ikinä voi lopettaa, mutta sehän olikin helpompaa kuin tupakoinnin aloittaminen ja opettelu aikoinaan.

N42

Jos lopettaminen olisi kaikille yhtä helppoa kuin sinulle, maailmassa tuskin juuri olisi päihdeongelmaisia. Saattaa olla mautonta väittää, että lopettaminen on miltei mahdotonta, mutta mautonta on myös väittää, että se olisi helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Musta molemmat olivat helppoja mutta yleisön paine on valtava, ihmiset eivät meinaa uskoa että en tee enää kumpaakaan ja tulee ihme kommenttia tyyliin olenko tullut uskoon tms.

Ihan samaa kokemusta mullakin. Lisäksi ihmetyttää se porukan vähättelevä asenne "sä tuut repsahtamaan" ja "et sä loppuelämääsi ole röökilakossa". No en ole niin, kun lopetin ihan kokonaan.

Ja en ole repsahtanut kertaakaan vaikka kummankin lopettamisesta on jo yli 6 vuotta. Ei vaan tee mieli.

Tupakoinnin, jollei ole lähes rapajuoppo.

Tupakkaa voi polttaa lähes aina ja missä vaan,iinaa harvempi vetää klo7 aamukahvilla.

Ja kuten täällä jo sanottiin, se on myös tajuntaan iskostunut tapa. Itsekin poltan ,ei saarnoja kiitos ,lähes kellon tarkkuudella.

Tupakoitsija 99% haluaa lopettaa samoin kuin esim.peliriippuvainen

Lopetin molemmat 5 vuotta sitten. Alkoholia ei ole tehnyt kertaakaan mieli. Tupakkaa tekee edelleen joskus mieli. Yksilöllisiä asioita nämä riippuvuusasiat tietysti ovat. 

Tupakan. Lopetin kymmenen vuotta sitten monen vuoden yrittämisen jälkeen ja näen vieläkin joskus unta siitä, että poltan, se tuntuu hyvälle ja tunnen siinä unessakin hirveää syyllisyyttä repsahtamisesta. En ole uskaltanut ottaa edes yksiä henkosia, sillä jäisin heti koukkuun. Juomatta on helppo olla, voi tehdä ihan kaikki samat asiat ja enemmänkin, esim. pääsee ajamaan autolla yökerhosta pois. Kukaan ei huomaa, jos tilaa alkoholittoman oluen tms. Ja on ihan helppo ottaa kerran vaikka kännit ja sitten taas olla kuukausia absolutisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lopetin kummatkin samaan aikaan ja helposti onnistui. Itseasiassa olisi ollut paljon vaikeampaa jatkaa. Just tänään taas kirosin, kun joku korvaustuotemainos tuli telkkarista ja siinäkin oikein julistettiin sitä lopettamisen hankaluutta. Jotenkin harvinaisen mautonta uskotella ihmisille että lopettaminen on miltei mahdotonta, mutta jos nyt kuitenkin haluat sitä yrittää niin ainakin tarvitset ties mitä korvaustuotteita. Itse nimittäin lopetin yli 20 vuotta kestäneen tupakoinnin ihan seinään ja ilman mitään korvikkeita. Ja niin minäkin luulin (saman aivopesun uhrina) etten ikinä voi lopettaa, mutta sehän olikin helpompaa kuin tupakoinnin aloittaminen ja opettelu aikoinaan.

N42

Jos lopettaminen olisi kaikille yhtä helppoa kuin sinulle, maailmassa tuskin juuri olisi päihdeongelmaisia. Saattaa olla mautonta väittää, että lopettaminen on miltei mahdotonta, mutta mautonta on myös väittää, että se olisi helppoa.

On se lopettaminen helpompaa kuin mitä annetaan ymmärtää. Jotenkin tyhmää, että annetaan jo etukäteen syy ja selitys miksi tulee epäonnistumaan sen sijaan että tsempattaisiin että sinäkin pystyt siihen. Muutenkin fiksuinta olisi, ettei siitä röökinpolton lopettamisesta tehtäisi tuollaista mörköä jonka selättäminen on liki kaikille miltei mahdotonta. En siis sano etteikö siinä lopettamisessa saisi joku epäonnistuakin, mutta turha siitä asiasta on tehdä vaikeampaa kuin se oikeasti onkaan ja sujuvasti unohtaa että tosi moni siinä myös onnistuu. Jostain syystä liki poikkeuksetta näitä onnistujia kohtaan hyökätään suht vih¤mielisestikin, että pidä sinä onnistuja mölyt mahassasi ja usein jopa epäillään, ettei lopettamisessa onnistunut olisi ikinä edes polttanut. Kun ihminen vakuuttuu, ettei vaan voi onnistua niin kuinka sen onnistumisen silloin käy? Ja kenen etu se on, ettei ihminen onnistu tai parhaassa tapauksessa edes yritä?

Tupakkayhtiöiden aivopesu on onnistunut varmasti jopa yli odotusten.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin molemmat 5 vuotta sitten. Alkoholia ei ole tehnyt kertaakaan mieli. Tupakkaa tekee edelleen joskus mieli. Yksilöllisiä asioita nämä riippuvuusasiat tietysti ovat. 

Mä lopetin kanssa reilu viisi vuotta sitten molemmat ja mulla on just toistepäin. Tupakkaa ei ole tehnyt mieli kertaakaan (ja voi ziisus kuinka kamalalta se oikeasti haiseekaan) mutta muutaman kerran on tehnyt mieli olla nousuhumalassa. Sekin himo tosin häviää sen siliän tien kun vain ajattelee krapulaa ;-)

Tupakoinnin lopettaminen koska en halua lopettaa enkä siis edes yrittänyt. Kohtuudessa sen sijaan yritän pysyä eikä se ole vaikeaa, 3-4 tupakkaa päivääs, joskus vähemmänkin. Näin mennyt jo monta vuotta eikä tee mieli enempää.

Alkoholilla niin paljon haittaa ja aivosolujensa lamaannuttaminen hermomyrkyllä nyt vain on niin tyhmää että siitä pysyy mielellään erossa. Juon lähinnä sosiaalisissa tapaamisissa hiukan, jos kaikki muutkin. Noin kerran kuukaudessa korkeintaan.

Olen lopettanut molemmat ja suht samaan aikaan. Röökinpolton lopettaminen oli paljon helpompaa eikä itse asiassa kukaan koskaan edes ihmettele miksi sä et polta. Toisin on alkoholin kanssa kun oikeastaan ihan viikoittain saa ihmettelyä osakseen, että miksei maistu ja höh, miksi tulit autolla. Sitten seuraa ne lisäkysymykset eli oletko raskaana, lääkekuurilla vai toipuva alkoholisti. Ja voithan sä nyt lasillisen ottaa anyway.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lopetin kummatkin samaan aikaan ja helposti onnistui. Itseasiassa olisi ollut paljon vaikeampaa jatkaa. Just tänään taas kirosin, kun joku korvaustuotemainos tuli telkkarista ja siinäkin oikein julistettiin sitä lopettamisen hankaluutta. Jotenkin harvinaisen mautonta uskotella ihmisille että lopettaminen on miltei mahdotonta, mutta jos nyt kuitenkin haluat sitä yrittää niin ainakin tarvitset ties mitä korvaustuotteita. Itse nimittäin lopetin yli 20 vuotta kestäneen tupakoinnin ihan seinään ja ilman mitään korvikkeita. Ja niin minäkin luulin (saman aivopesun uhrina) etten ikinä voi lopettaa, mutta sehän olikin helpompaa kuin tupakoinnin aloittaminen ja opettelu aikoinaan.

N42

Jos lopettaminen olisi kaikille yhtä helppoa kuin sinulle, maailmassa tuskin juuri olisi päihdeongelmaisia. Saattaa olla mautonta väittää, että lopettaminen on miltei mahdotonta, mutta mautonta on myös väittää, että se olisi helppoa.

On se lopettaminen helpompaa kuin mitä annetaan ymmärtää. Jotenkin tyhmää, että annetaan jo etukäteen syy ja selitys miksi tulee epäonnistumaan sen sijaan että tsempattaisiin että sinäkin pystyt siihen. Muutenkin fiksuinta olisi, ettei siitä röökinpolton lopettamisesta tehtäisi tuollaista mörköä jonka selättäminen on liki kaikille miltei mahdotonta. En siis sano etteikö siinä lopettamisessa saisi joku epäonnistuakin, mutta turha siitä asiasta on tehdä vaikeampaa kuin se oikeasti onkaan ja sujuvasti unohtaa että tosi moni siinä myös onnistuu. Jostain syystä liki poikkeuksetta näitä onnistujia kohtaan hyökätään suht vih¤mielisestikin, että pidä sinä onnistuja mölyt mahassasi ja usein jopa epäillään, ettei lopettamisessa onnistunut olisi ikinä edes polttanut. Kun ihminen vakuuttuu, ettei vaan voi onnistua niin kuinka sen onnistumisen silloin käy? Ja kenen etu se on, ettei ihminen onnistu tai parhaassa tapauksessa edes yritä?

Tupakkayhtiöiden aivopesu on onnistunut varmasti jopa yli odotusten.

Mä myös ihmettelen tätä vihamielistä suhtautumista lopettamisessa onnistumiseen. Itse en tosin ole sellaista kohdannut vaan olen onneksi saanut vain kannustusta ja onnitteluja.