Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hukassa elämäni kanssa ja kohta kolmekymmentä, apuja!
11.08.2019 |
Olen siis 27-vuotias ja niin hukassa kuin ihminen olla ja voi. Olen töissä kaupassa, avomies ja koira löytyy. Ystäviä tapaan enää harvakseltaan - lukiosta jääneillä kavereilla on jo omat elämänsä, enkä ole onnistunut saamaan kavereita aikuisiällä. Kärsin siis siitä, miten yksinäinen olen. Tuntuu tosi syrjäytyneeltä, vaikken sitä nyt täysin olekkaan - asiathan voisi olla huonomminkin.
Sitten toinen asia on se, että junnaan vaan paikoillani. Muistan lukion jälkeen miettineeni, että pidän vain yhden välivuoden, mutta kas kummaa: tässä sitä ollaan. Tein kyllä ryhtiliikkeen nyt ja hain avoimen puolelle opiskelemaan, jos sitä kautta pääsisi kouluun kun yhteishaussa ei ole tärpännyt.
Olenko siis menetetty tapaus: voinko saada ystäviä enää näin aikuisiällä? Kouluun meneminen jännittää näin pitkän ajan jälkeen, olen muutenkin tosi ujo ja estynyt.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voit saada ystäviä. Jos koulussa tehdään ryhmätöitä, siinä helposti ystävystyy. Harrastuksistakin voi saada ystäviä. Mites puolisosi kautta? Oletko tutustunut hänen ystäviinsä?
Olet oikeasti tosi nuori vielä. Kun aloitin opiskelut (27-vuotiaana!), niin siellä oli muutama, joiden ikä alkoi 40:llä. Eniten toki nuorempia, mutta silti.
No siis me ollaan oltu jo lukiosta asti yhdessä, eli hänen ystävänsä ovat myös minun ystäviä. Muut sitten ovatkin koulukavereita, joita en tunne. Äh kiitos sulle❤️jotenkin vaan tuntuu tyhmältä kun ei ole ystävystynyt kenenkään kanssa kymmeneen vuoteen :( oli mulla yhdessä vaiheessa mahtava työporukka, mutta mä taisin olla heistä ainoa yksinäinen. Tuntuu kuin nuoruus olisi valunut hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voit saada ystäviä. Jos koulussa tehdään ryhmätöitä, siinä helposti ystävystyy. Harrastuksistakin voi saada ystäviä. Mites puolisosi kautta? Oletko tutustunut hänen ystäviinsä?
Olet oikeasti tosi nuori vielä. Kun aloitin opiskelut (27-vuotiaana!), niin siellä oli muutama, joiden ikä alkoi 40:llä. Eniten toki nuorempia, mutta silti.
No siis me ollaan oltu jo lukiosta asti yhdessä, eli hänen ystävänsä ovat myös minun ystäviä. Muut sitten ovatkin koulukavereita, joita en tunne. Äh kiitos sulle❤️jotenkin vaan tuntuu tyhmältä kun ei ole ystävystynyt kenenkään kanssa kymmeneen vuoteen :( oli mulla yhdessä vaiheessa mahtava työporukka, mutta mä taisin olla heistä ainoa yksinäinen. Tuntuu kuin nuoruus olisi valunut hukkaan.
Älä takerru menneeseen ja siihen, mitä olisi voinut olla. Sinulla on vain tämä hetki tässä ja nyt, ja juuri nyt teet ne asiat, joilla olet tulevaisuudessa onnellisempi. Ala heti toimia niin, että tilanteesi on vaikkapa vuoden kuluttua parempi.
Minulla ei ole ainuttakaan ystävää mistään koulusta - ei edes siitä, jonka aloitin 27-vuotiaana. Ydinperheeni täyttää sen tarpeen. Voisiko näin olla myös sinulla? Ymmärrän kyllä hyvin, että kaipaat ystäviä. Olen ilmeisen poikkeuksellinen siinä, etten kaipaa. Mutta ystäviä saa mitä ihmeellisimmistä paikoista. Kannattaa olla avoin ja pyrkiä rohkaistumaan juttelemaan. Toki joutuu pettymään monta kertaa, mutta lopulta yritys saatetaan palkita.
Alue: Aihe vapaa
Tottakai voit saada ystäviä. Jos koulussa tehdään ryhmätöitä, siinä helposti ystävystyy. Harrastuksistakin voi saada ystäviä. Mites puolisosi kautta? Oletko tutustunut hänen ystäviinsä?
Olet oikeasti tosi nuori vielä. Kun aloitin opiskelut (27-vuotiaana!), niin siellä oli muutama, joiden ikä alkoi 40:llä. Eniten toki nuorempia, mutta silti.