Miten tää pitäisi tulkita?

Osin samantapaista kokemusta mullakin. Ei ollenkaan noin ekstreemiä, mutta ehkä jotain yhteistä perussyytä voisi löytyä, mitä tässä nyt itse olen pohdiskellut. Meillä aloitteita tulee kohtuullisen tasapuolisesti ja tasaisesti, kerran pari viikossa. Seksi menee aina samalla kaavalla, mutta se on kuitenkin sentään aika monipuolinen ja toimiva kaava. Aluksi hänelle lämmittelyorkku suulla ja sormettamalla, samaan aikaan hän pitää minuakin hyvänä, muttei kovin perusteellisesti, etten lämpenisi liikaa. Suuseksiä minä en saa, mutta peppureiän hierontaa kyllä, ja viime aikoina on alkanut näyttää, että hänkin alkaa entistä enemmän lämmetä vastaanottamaan kevyttä pyllyn hierontaa ja sormetusta (olen sitä kyllä tehnyt jo pitempään, mutta hän on tähän asti vaikuttanut lähinnä välinpitämättömältä sen suhteen, ei silti ole kieltänytkään). Yhdyntä menee lähärissä asennossa jossa hän saa helpoiten, monta peräkkäin, kunnes on kerta kaikkiaan niin kylläinen että on pakko päästä loppuun, jolloin hän jälleen hieroo taas peppureikääni vauhdittamisekseni. (Pakko tunnustaa, että pystyisin kyllä tulemaan nopeamminkin jos vain antaisin mennä, mutta pyrin aina himmailemaan niin pitkään, että päästään tähän vaiheeseen jossa hän on saanut niin monta, ettei kerta kaikkiaan pysty enempään.) Joskus harvoin vaihdamme doggystyleen (itse en siitä pidä, koska siinä tulen liian nopeasti, haluan nautiskella pitkään) tai vielä harvemmin ratsastukseen, mutta oikeastaan en itse asentovaihteluita niin edes kaipaakaan. Menkkaviikolla saan käsihoitoa kerran-pari.

No, tämä on kaiken kaikkiaan kyllä hyvinkin tyydyttävää seksiä, mutta se missä tulee yhtymäkohta ap:n tilanteeseen on tuo kaavamaisuus. Vaikka meillä seksistä paljon nautitaankin, niin nautinnon pitää mahtua tuohon kaavaan, tai tulee heti stoppi. Seksiä valot päällä? Emmähaluu. Aamulla? Päivällä? Mä tykkään enemmän illasta. Leluja? No ei ikinä. Seksikästä pöksyä jalkaan? Ei tosiaan (joskin kelpaa kyllä jos MINÄ laitan läpinäkyvät bokserit...) Pimpin esittelyä minulle? Ketä se nyt muka voi kiinnostaa. Yhteistä itsetyydytystä? Ei ei ei. Vilauttelua, vihjailua, viestittelyä, hiplailua päivän mittaan? No ei tule (mutta jälleen vastaanottaa kyllä jos tulee minulta päin, joskin sillä valituksella että ajatus karkaa ihan vääriin asioihin). Minun on tosi vaikea ymmärtää, että miten seksin pitää olla niin tasan tarkkaan rajoittunut siihen yhteen kaavaan ja ajankohtaan, kun muuten asenne seksiin on kuitenkin niin positiivinen? Ei minkäänlaista kokeilunhalua, ei ikinä mitään omaa pyyntöä että tee sitä tai tee tätä, ja jos kysyy niin vastaus on aina että tää on just ihan parasta mitä aina tehdään. Ei kai pitäisi valittaa kun paljon huonomminkin voisi asiat olla, mutta jotenkin on alkanut tuntua siltä, että minun pitää tyytyä rajoittamaan omaa seksuaalisuuttani ja ikään kuin aktiivisesti unohtamaan se mielestäni, jos se mieleen tulee huonolla hetkellä tai väärässä muodossa. Tämä on minusta vaarallinen tie pitemmän päälle.

... liian pitkä teksti, joten loput tässä:

Kun olen yrittänyt miettiä, että mistä tuollainen voi johtua, niin kai siinä jostakin itsetunnosta ja siihen liittyvästä kontrollin menetyksen pelosta on. Ei vain kuitenkaan uskalla antautua ihan niin täysin himolle, että antaisi mennä vaan, vaan kontrolli pitää säilyä sen verran, että tuttu ja turvallinen kaava toteutuu. Jollakin tavalla ehkä myös negatiivinen käsitys tai häpeä omasta kehosta, ei ollenkaan pidä itsetyydytyksestä, ei pidä pimppiään mitenkään viehättävänä, liian helposti aina ottaa esille sen, mitä kaikkea murhettakin se värkki tuottaa (vähän kuin selityksenä sille, miksi ei halua itseään koskea, katsoa tai näyttää). Sitä minä en tiedä, miten hänet tuollaisen kynnyksen yli saisi puskettua, koska kaikki yritykset jotenkin kilpistyvät jääräpäisestä luonteesta kumpuavaan vastarintaan, joka pikemminkin tuntuu vain nostavan kynnystä entisestään.

Tällä hetkellä olen suoraan sanoen hyvinkin turhautunut, ja enemmänkin sillä mielellä, että katsotaan nyt vähän aikaa, että mitä se seksi sitten on jos itse yritän sen vain unohtaa mahdollisimman hyvin ja ehkä sitten lämmetä sille siihen sallittuun aikaan (eli valojen sammumisen tienoilla). Silloin kylläkin väsymys on jo minun kohdallani huolehtinut siitä että eipä seksi tosiaan enää kauheasti mielessä ole. Ei ehkä kuullosta kauhean aikuiselta tavalta tätä käsitellä, mutta olen minä tässä jo vuosikausia yrittänyt puhua ja laajentaa meidän yhteisen seksin kokemuspiiriä, vaan aina se on kilpistynyt siihen, että "mutta kun minä olen vain tällainen". Ollaan sitten sillai.

Kyllähän itsetunto on suuri tekijä. Pelko siitä että joku kokeilu tuntuu inhottavalta ja jos jokun on hyväksi havaittu, mitä sitä muuttamaan? Onko heillä ollut aikaisempia suhteita? Ehkä ovat jotain kokeilleet eikä se ole tuntunut hyvältä. Tai jos jo ajatuksen tasolla jokin tuntuu inhottavalta. Kyllä moneen meistä on iskostettu se seksuaalisuuden häpeä, josta on vaikea päästä pois vaikka siitä tietäisi vain se rakas puoliso. Kontrolli itsestä.

Kerron esimerkin itsestäni, josko tämä avaisi naisen epämääräistä mielenmaisemaa ja usein miesten mielestä typeryyttä.

Kotona seksuaalilasvatus nolla. Ikää 10 kun kuukautiset alkoi, samassa tietysti kasvoi tissit ja karvat. En edes tiennyt mitkä kuukautiset on. Ekana luokalla. Liikkatunnin päätteeksi pakko suihkuun ja muut tytöt näki ja pilkka alkoi. Lempinimiä sateli ja tietenkin kerrottiin pojille, jotka lähtivät pilkkaan mukaan. Valtava häpeä ja aloinkin pukeutumaan ettei muotoja näkyisi. Paksu huppari ja löysät housut. Nimittely loppui kun muillakin kasvoi.

Teininä löytyi poikkis. Puhui nätisti ja piiritti. Painosti pillereihin kun kumin kanssa ei seissyt, vonkasi sitten anaalia ja lopulta myönnyin. Tuntui kamalalta kaikin puolin. Alentavalta. Esitteli pornoa ja ihannenaisiaan. Mä olin tylsä nolife hänen mielestään, mutta kun sai niin sai.

Vihdoin tuli syy eroon. Siis joka oikeasti erotti meidät.

Vältin kaikki miesten lähentymiset. Hyvällä syyllä tai ilman. Koska olin niin paska, epänaisellinen nainen. En tuottaisi seksuaalista pettymystä näin kellekkään koska "muut kyllä sitä ja tätä".

Ehkä naisenne pelkää että suostuminen yhteen kokeiluun johtaa toiseen ehdotukseen ja jossain vaiheessa tulee ehdotukseen jotain mikä on ehdoton ei. Tai jos kerran kokeilee eikä pidä niin painostat kuitenkin tekemään uudelleen.

Olen itse kokeilunhaluinen, joten omakohtaista vastausta en voi antaa, mutta mitä tuttapiiriltä olen kuullut, niin yksi asia särähtää korvaan. Todella monet alkavat puhumaan, vaatimaan, ohjailemaan toista haluamaansa seksiin siinä kohtaa kun seksiä on alettu harrastaa.

Tuossa kohtaa tilanne on niin herkkä, että yllättäen esitetty asia saattaa säikäyttää ja siksi se tyrmätään suoralta kädeltä, eikä asiaan palata myöhemmin. Tämä aiheuttaa taas ehdottajalle pettymystä ja torjutuksi tulemisen tunnetta. Omista toiveista pitäisi pystyä puhumaan muulloin, sopivan rennossa ja rauhallisessa tilanteessa, niin että perustelee toiselle omat mielitekonsa ja kuuntelee myös sitä toista ja pyrkii ymmärtämään miksi joku uusi jännittää.

En väitä, että aloittaja ei näin tekisi, tämä perustuu ihan omiin havaintoihini. Aloittajalle sen sijaan sanoisin, että tuo pettämisellä spekulointi on typerää ja tarpeetonta. Puhu toiselle suoraa, ehdota yhteistä seksuaaliterapiaa, tai sitten reilusti eroa. 

Erityisesti se ottaa päähän, kun aiemmin on ollut monipuolisempaa, takaapäin, nainen päällä ja muutakin, nainen vatsallaan, esim seisaallaan kannattelin ja siitä sylikkäin, mutta hiljalleen jäi nää kaikki pois, jotenkin tainnut perustella epämukavuudella tai että Saattaa sattua! Vaika miten varoen lupaa naida niissä ni ei... Sitten kun tätä tylsempää on ja ei meinaa kuti irrota, sekään ei oo hyvä, kun menee jyystämiseksi mielestään. Vaikka oon sanonut, että takaapäin olisin jo tullut, niin ei.. Mitä itse luulen, on että kun saa orkkunsa sormestani jo, se yhdyntä ei kiinnosta tippaakaan ja se on sit vaan jotta mä saan lastini purettua, se pitää sitten saada hänelle mahdollisimman mukavasti ja vielä nopeasti tehtyä. Äh, rupee ketuttamaan edes ajatella koko juttua. Taidan jättää ilman sormea muutamaksi viikkoa, kunnes tekee itse aloitteen...

Ap

Vierailija kirjoitti:

... liian pitkä teksti, joten loput tässä:

Kun olen yrittänyt miettiä, että mistä tuollainen voi johtua, niin kai siinä jostakin itsetunnosta ja siihen liittyvästä kontrollin menetyksen pelosta on. Ei vain kuitenkaan uskalla antautua ihan niin täysin himolle, että antaisi mennä vaan, vaan kontrolli pitää säilyä sen verran, että tuttu ja turvallinen kaava toteutuu. Jollakin tavalla ehkä myös negatiivinen käsitys tai häpeä omasta kehosta, ei ollenkaan pidä itsetyydytyksestä, ei pidä pimppiään mitenkään viehättävänä, liian helposti aina ottaa esille sen, mitä kaikkea murhettakin se värkki tuottaa (vähän kuin selityksenä sille, miksi ei halua itseään koskea, katsoa tai näyttää). Sitä minä en tiedä, miten hänet tuollaisen kynnyksen yli saisi puskettua, koska kaikki yritykset jotenkin kilpistyvät jääräpäisestä luonteesta kumpuavaan vastarintaan, joka pikemminkin tuntuu vain nostavan kynnystä entisestään.

Tällä hetkellä olen suoraan sanoen hyvinkin turhautunut, ja enemmänkin sillä mielellä, että katsotaan nyt vähän aikaa, että mitä se seksi sitten on jos itse yritän sen vain unohtaa mahdollisimman hyvin ja ehkä sitten lämmetä sille siihen sallittuun aikaan (eli valojen sammumisen tienoilla). Silloin kylläkin väsymys on jo minun kohdallani huolehtinut siitä että eipä seksi tosiaan enää kauheasti mielessä ole. Ei ehkä kuullosta kauhean aikuiselta tavalta tätä käsitellä, mutta olen minä tässä jo vuosikausia yrittänyt puhua ja laajentaa meidän yhteisen seksin kokemuspiiriä, vaan aina se on kilpistynyt siihen, että "mutta kun minä olen vain tällainen". Ollaan sitten sillai.

Tuossa tunnetila on meillä sama, että ketuttaa kun koko ajan joutuu omaa seksuaalisuutta rajoittamaan. Ja myös että ei välttämättä huvita alkaa vaimoa lämppäämään kun alkaa itseäkin jo nukuttaa ja toinen saattaa sytyttää yövalon lukeakseen ta selailee kännyä, silloin aattelee että pidä mokoma pillusi. Kaikkein raivostuttavinta on jos tekee aloitteen, tulee "ei nyt jaksa" ja kun torjuttuna käännän selän ja yritän alkaa nukkua, niin sitten olis vaikka mitä juteltavaa.. Pakko silloin sanoo, että sinuahan just nukutti, joten hyvää yötä..

En tiiä, hiton vaikeeta on ja ketutus ei ihan pieni. Kuitenkaan ei haluis lusikoita ja taloa jakoon "pelkän seksin vuoksi", olishan se aika itsekästä sekin.. Kait pitää loputkin seksuaalisuudestani haudata ja olla pelkkä kämppis.

Ap

Kolmonen jatkaa.

Päädyin naimisiin ja vasta 10 vuoden jälkeen hyväksyin että mies oikeasti tarkoittaa mitä sanoo (että olen ihana ja himoittava) vaikka mielestäni olen edelleen ruma. Ja se että seksi on molempien nautintoon eikä vain miehen. Vaikka se häpeän peikko mielessä pyörii välillä.

Minusta on kyllä tullut mukavuudenhaluinen. Ja onhan täällä jokin muukin sanonut että kokeilunhalu on tasoittunut. Itse olen ennen suostunut epämukavaan mutta nyt osaan sanoa ääneen etten nauti.

Voi toki aina olla myös se että hän ei pidä sua seksuaalisesti haluttavana.

Syy siel jossain on ja se pitää saada selville. Joko puhumalla tai terapiassa. Jos ei selviä ja et halua tyytyä tilanteeseen niin ero sitten. Vieraisiin meno ei ole mikään ratkaisu.

Toki tässänkin voi toinen heittäytyä marttyyriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

... liian pitkä teksti, joten loput tässä:

Kun olen yrittänyt miettiä, että mistä tuollainen voi johtua, niin kai siinä jostakin itsetunnosta ja siihen liittyvästä kontrollin menetyksen pelosta on. Ei vain kuitenkaan uskalla antautua ihan niin täysin himolle, että antaisi mennä vaan, vaan kontrolli pitää säilyä sen verran, että tuttu ja turvallinen kaava toteutuu. Jollakin tavalla ehkä myös negatiivinen käsitys tai häpeä omasta kehosta, ei ollenkaan pidä itsetyydytyksestä, ei pidä pimppiään mitenkään viehättävänä, liian helposti aina ottaa esille sen, mitä kaikkea murhettakin se värkki tuottaa (vähän kuin selityksenä sille, miksi ei halua itseään koskea, katsoa tai näyttää). Sitä minä en tiedä, miten hänet tuollaisen kynnyksen yli saisi puskettua, koska kaikki yritykset jotenkin kilpistyvät jääräpäisestä luonteesta kumpuavaan vastarintaan, joka pikemminkin tuntuu vain nostavan kynnystä entisestään.

Tällä hetkellä olen suoraan sanoen hyvinkin turhautunut, ja enemmänkin sillä mielellä, että katsotaan nyt vähän aikaa, että mitä se seksi sitten on jos itse yritän sen vain unohtaa mahdollisimman hyvin ja ehkä sitten lämmetä sille siihen sallittuun aikaan (eli valojen sammumisen tienoilla). Silloin kylläkin väsymys on jo minun kohdallani huolehtinut siitä että eipä seksi tosiaan enää kauheasti mielessä ole. Ei ehkä kuullosta kauhean aikuiselta tavalta tätä käsitellä, mutta olen minä tässä jo vuosikausia yrittänyt puhua ja laajentaa meidän yhteisen seksin kokemuspiiriä, vaan aina se on kilpistynyt siihen, että "mutta kun minä olen vain tällainen". Ollaan sitten sillai.

Tuossa tunnetila on meillä sama, että ketuttaa kun koko ajan joutuu omaa seksuaalisuutta rajoittamaan. Ja myös että ei välttämättä huvita alkaa vaimoa lämppäämään kun alkaa itseäkin jo nukuttaa ja toinen saattaa sytyttää yövalon lukeakseen ta selailee kännyä, silloin aattelee että pidä mokoma pillusi. Kaikkein raivostuttavinta on jos tekee aloitteen, tulee "ei nyt jaksa" ja kun torjuttuna käännän selän ja yritän alkaa nukkua, niin sitten olis vaikka mitä juteltavaa.. Pakko silloin sanoo, että sinuahan just nukutti, joten hyvää yötä..

En tiiä, hiton vaikeeta on ja ketutus ei ihan pieni. Kuitenkaan ei haluis lusikoita ja taloa jakoon "pelkän seksin vuoksi", olishan se aika itsekästä sekin.. Kait pitää loputkin seksuaalisuudestani haudata ja olla pelkkä kämppis.

Ap

Kuulostaa ihan multa 3 vuotta sitten. Huomenna, ei nyt, ei jaksa, mahassa kiertää ja ne harvat kerrat oli että äkkiä nyt.

Päätin itse muuttua. Tyhjentää pääni muusta ja keskittyä myös seksielämään. Antaa ja saada. Ei ole ollut mistään pois.

Puhelinta selaan, mutta nykyään siinä ei ole mitään somesovellusta. Helpottanut elämää kummasti. Ei ole miehelläkään.

-kolmonen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

... liian pitkä teksti, joten loput tässä:

Kun olen yrittänyt miettiä, että mistä tuollainen voi johtua, niin kai siinä jostakin itsetunnosta ja siihen liittyvästä kontrollin menetyksen pelosta on. Ei vain kuitenkaan uskalla antautua ihan niin täysin himolle, että antaisi mennä vaan, vaan kontrolli pitää säilyä sen verran, että tuttu ja turvallinen kaava toteutuu. Jollakin tavalla ehkä myös negatiivinen käsitys tai häpeä omasta kehosta, ei ollenkaan pidä itsetyydytyksestä, ei pidä pimppiään mitenkään viehättävänä, liian helposti aina ottaa esille sen, mitä kaikkea murhettakin se värkki tuottaa (vähän kuin selityksenä sille, miksi ei halua itseään koskea, katsoa tai näyttää). Sitä minä en tiedä, miten hänet tuollaisen kynnyksen yli saisi puskettua, koska kaikki yritykset jotenkin kilpistyvät jääräpäisestä luonteesta kumpuavaan vastarintaan, joka pikemminkin tuntuu vain nostavan kynnystä entisestään.

Tällä hetkellä olen suoraan sanoen hyvinkin turhautunut, ja enemmänkin sillä mielellä, että katsotaan nyt vähän aikaa, että mitä se seksi sitten on jos itse yritän sen vain unohtaa mahdollisimman hyvin ja ehkä sitten lämmetä sille siihen sallittuun aikaan (eli valojen sammumisen tienoilla). Silloin kylläkin väsymys on jo minun kohdallani huolehtinut siitä että eipä seksi tosiaan enää kauheasti mielessä ole. Ei ehkä kuullosta kauhean aikuiselta tavalta tätä käsitellä, mutta olen minä tässä jo vuosikausia yrittänyt puhua ja laajentaa meidän yhteisen seksin kokemuspiiriä, vaan aina se on kilpistynyt siihen, että "mutta kun minä olen vain tällainen". Ollaan sitten sillai.

Tuossa tunnetila on meillä sama, että ketuttaa kun koko ajan joutuu omaa seksuaalisuutta rajoittamaan. Ja myös että ei välttämättä huvita alkaa vaimoa lämppäämään kun alkaa itseäkin jo nukuttaa ja toinen saattaa sytyttää yövalon lukeakseen ta selailee kännyä, silloin aattelee että pidä mokoma pillusi. Kaikkein raivostuttavinta on jos tekee aloitteen, tulee "ei nyt jaksa" ja kun torjuttuna käännän selän ja yritän alkaa nukkua, niin sitten olis vaikka mitä juteltavaa.. Pakko silloin sanoo, että sinuahan just nukutti, joten hyvää yötä..

En tiiä, hiton vaikeeta on ja ketutus ei ihan pieni. Kuitenkaan ei haluis lusikoita ja taloa jakoon "pelkän seksin vuoksi", olishan se aika itsekästä sekin.. Kait pitää loputkin seksuaalisuudestani haudata ja olla pelkkä kämppis.

Ap

Kuulostaa ihan multa 3 vuotta sitten. Huomenna, ei nyt, ei jaksa, mahassa kiertää ja ne harvat kerrat oli että äkkiä nyt.

Päätin itse muuttua. Tyhjentää pääni muusta ja keskittyä myös seksielämään. Antaa ja saada. Ei ole ollut mistään pois.

Puhelinta selaan, mutta nykyään siinä ei ole mitään somesovellusta. Helpottanut elämää kummasti. Ei ole miehelläkään.

-kolmonen

Vielä kun kerrot, mikä sai aikaan päätöksen itse muuttua? Sitähän ei voi toinen päättää..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

... liian pitkä teksti, joten loput tässä:

Kun olen yrittänyt miettiä, että mistä tuollainen voi johtua, niin kai siinä jostakin itsetunnosta ja siihen liittyvästä kontrollin menetyksen pelosta on. Ei vain kuitenkaan uskalla antautua ihan niin täysin himolle, että antaisi mennä vaan, vaan kontrolli pitää säilyä sen verran, että tuttu ja turvallinen kaava toteutuu. Jollakin tavalla ehkä myös negatiivinen käsitys tai häpeä omasta kehosta, ei ollenkaan pidä itsetyydytyksestä, ei pidä pimppiään mitenkään viehättävänä, liian helposti aina ottaa esille sen, mitä kaikkea murhettakin se värkki tuottaa (vähän kuin selityksenä sille, miksi ei halua itseään koskea, katsoa tai näyttää). Sitä minä en tiedä, miten hänet tuollaisen kynnyksen yli saisi puskettua, koska kaikki yritykset jotenkin kilpistyvät jääräpäisestä luonteesta kumpuavaan vastarintaan, joka pikemminkin tuntuu vain nostavan kynnystä entisestään.

Tällä hetkellä olen suoraan sanoen hyvinkin turhautunut, ja enemmänkin sillä mielellä, että katsotaan nyt vähän aikaa, että mitä se seksi sitten on jos itse yritän sen vain unohtaa mahdollisimman hyvin ja ehkä sitten lämmetä sille siihen sallittuun aikaan (eli valojen sammumisen tienoilla). Silloin kylläkin väsymys on jo minun kohdallani huolehtinut siitä että eipä seksi tosiaan enää kauheasti mielessä ole. Ei ehkä kuullosta kauhean aikuiselta tavalta tätä käsitellä, mutta olen minä tässä jo vuosikausia yrittänyt puhua ja laajentaa meidän yhteisen seksin kokemuspiiriä, vaan aina se on kilpistynyt siihen, että "mutta kun minä olen vain tällainen". Ollaan sitten sillai.

Tuossa tunnetila on meillä sama, että ketuttaa kun koko ajan joutuu omaa seksuaalisuutta rajoittamaan. Ja myös että ei välttämättä huvita alkaa vaimoa lämppäämään kun alkaa itseäkin jo nukuttaa ja toinen saattaa sytyttää yövalon lukeakseen ta selailee kännyä, silloin aattelee että pidä mokoma pillusi. Kaikkein raivostuttavinta on jos tekee aloitteen, tulee "ei nyt jaksa" ja kun torjuttuna käännän selän ja yritän alkaa nukkua, niin sitten olis vaikka mitä juteltavaa.. Pakko silloin sanoo, että sinuahan just nukutti, joten hyvää yötä..

En tiiä, hiton vaikeeta on ja ketutus ei ihan pieni. Kuitenkaan ei haluis lusikoita ja taloa jakoon "pelkän seksin vuoksi", olishan se aika itsekästä sekin.. Kait pitää loputkin seksuaalisuudestani haudata ja olla pelkkä kämppis.

Ap

Kuulostaa ihan multa 3 vuotta sitten. Huomenna, ei nyt, ei jaksa, mahassa kiertää ja ne harvat kerrat oli että äkkiä nyt.

Päätin itse muuttua. Tyhjentää pääni muusta ja keskittyä myös seksielämään. Antaa ja saada. Ei ole ollut mistään pois.

Puhelinta selaan, mutta nykyään siinä ei ole mitään somesovellusta. Helpottanut elämää kummasti. Ei ole miehelläkään.

-kolmonen

Vielä kun kerrot, mikä sai aikaan päätöksen itse muuttua? Sitähän ei voi toinen päättää..

Ap

Mieheni kertoi minulle kuinka asia häntä harmittaa kun seksiä on niin harvoin. Siis muutaman kerran vuodessa useampi vuosi. Ja kun hän niin kovin rakas on minulle niin hänen harmitus harmitti minua. Tiesin ettei mulla oikeestaan ollut mitään oikeaa syytä.

Toki itse sanoin että haluaisin rakkautta myös ilman seksiajatusta niin vois tehdäkkin mieli. Niitä pieniä tekoja ja sanoja tehdään puolin ja toisin arjessa, mutta kyllä suurin muutos oli se oma ajatus eli teen aloitteen. Vähän kuin leikkiin lähtemistä. Härnään vaikkei just silloin tee mieli mutta hetken suutelun ja koskettelun jälkeen yritän vain unohtaa hetkeksi kaiken muun ja viedä homman loppuun asti. Enkä torju aloitteitaan ilman että oikeaa syytä sanoisin (esim kuukautiset).

Ja tietenkin unohtaa se peikko, että haluaminen on pahasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

... liian pitkä teksti, joten loput tässä:

Kun olen yrittänyt miettiä, että mistä tuollainen voi johtua, niin kai siinä jostakin itsetunnosta ja siihen liittyvästä kontrollin menetyksen pelosta on. Ei vain kuitenkaan uskalla antautua ihan niin täysin himolle, että antaisi mennä vaan, vaan kontrolli pitää säilyä sen verran, että tuttu ja turvallinen kaava toteutuu. Jollakin tavalla ehkä myös negatiivinen käsitys tai häpeä omasta kehosta, ei ollenkaan pidä itsetyydytyksestä, ei pidä pimppiään mitenkään viehättävänä, liian helposti aina ottaa esille sen, mitä kaikkea murhettakin se värkki tuottaa (vähän kuin selityksenä sille, miksi ei halua itseään koskea, katsoa tai näyttää). Sitä minä en tiedä, miten hänet tuollaisen kynnyksen yli saisi puskettua, koska kaikki yritykset jotenkin kilpistyvät jääräpäisestä luonteesta kumpuavaan vastarintaan, joka pikemminkin tuntuu vain nostavan kynnystä entisestään.

Tällä hetkellä olen suoraan sanoen hyvinkin turhautunut, ja enemmänkin sillä mielellä, että katsotaan nyt vähän aikaa, että mitä se seksi sitten on jos itse yritän sen vain unohtaa mahdollisimman hyvin ja ehkä sitten lämmetä sille siihen sallittuun aikaan (eli valojen sammumisen tienoilla). Silloin kylläkin väsymys on jo minun kohdallani huolehtinut siitä että eipä seksi tosiaan enää kauheasti mielessä ole. Ei ehkä kuullosta kauhean aikuiselta tavalta tätä käsitellä, mutta olen minä tässä jo vuosikausia yrittänyt puhua ja laajentaa meidän yhteisen seksin kokemuspiiriä, vaan aina se on kilpistynyt siihen, että "mutta kun minä olen vain tällainen". Ollaan sitten sillai.

Tuossa tunnetila on meillä sama, että ketuttaa kun koko ajan joutuu omaa seksuaalisuutta rajoittamaan. Ja myös että ei välttämättä huvita alkaa vaimoa lämppäämään kun alkaa itseäkin jo nukuttaa ja toinen saattaa sytyttää yövalon lukeakseen ta selailee kännyä, silloin aattelee että pidä mokoma pillusi. Kaikkein raivostuttavinta on jos tekee aloitteen, tulee "ei nyt jaksa" ja kun torjuttuna käännän selän ja yritän alkaa nukkua, niin sitten olis vaikka mitä juteltavaa.. Pakko silloin sanoo, että sinuahan just nukutti, joten hyvää yötä..

En tiiä, hiton vaikeeta on ja ketutus ei ihan pieni. Kuitenkaan ei haluis lusikoita ja taloa jakoon "pelkän seksin vuoksi", olishan se aika itsekästä sekin.. Kait pitää loputkin seksuaalisuudestani haudata ja olla pelkkä kämppis.

Ap

Kuulostaa ihan multa 3 vuotta sitten. Huomenna, ei nyt, ei jaksa, mahassa kiertää ja ne harvat kerrat oli että äkkiä nyt.

Päätin itse muuttua. Tyhjentää pääni muusta ja keskittyä myös seksielämään. Antaa ja saada. Ei ole ollut mistään pois.

Puhelinta selaan, mutta nykyään siinä ei ole mitään somesovellusta. Helpottanut elämää kummasti. Ei ole miehelläkään.

-kolmonen

Vielä kun kerrot, mikä sai aikaan päätöksen itse muuttua? Sitähän ei voi toinen päättää..

Ap

Mieheni kertoi minulle kuinka asia häntä harmittaa kun seksiä on niin harvoin. Siis muutaman kerran vuodessa useampi vuosi. Ja kun hän niin kovin rakas on minulle niin hänen harmitus harmitti minua. Tiesin ettei mulla oikeestaan ollut mitään oikeaa syytä.

Toki itse sanoin että haluaisin rakkautta myös ilman seksiajatusta niin vois tehdäkkin mieli. Niitä pieniä tekoja ja sanoja tehdään puolin ja toisin arjessa, mutta kyllä suurin muutos oli se oma ajatus eli teen aloitteen. Vähän kuin leikkiin lähtemistä. Härnään vaikkei just silloin tee mieli mutta hetken suutelun ja koskettelun jälkeen yritän vain unohtaa hetkeksi kaiken muun ja viedä homman loppuun asti. Enkä torju aloitteitaan ilman että oikeaa syytä sanoisin (esim kuukautiset).

Ja tietenkin unohtaa se peikko, että haluaminen on pahasta.

Kiitos suorasta vastauksesta, kai sitä pitää vaan sitkeämmin yrittää saada perille, että nykytilanne ei tyydytä ja kertoa niin suoraan, kuin osaan, mitä kaipaisin ja antaa aikaa tehdä niitä pieniä muutoksia toimintaansa. Samalla muistaa sanoa mitka kaikki seksissämme on hyvää mun mielestä. Läheisyyttä ja huomiota muuten meillä on kuitenkin paljon, niin en usko että se tykkäämisestä tai huomioinnista on kiinni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

... liian pitkä teksti, joten loput tässä:

Kun olen yrittänyt miettiä, että mistä tuollainen voi johtua, niin kai siinä jostakin itsetunnosta ja siihen liittyvästä kontrollin menetyksen pelosta on. Ei vain kuitenkaan uskalla antautua ihan niin täysin himolle, että antaisi mennä vaan, vaan kontrolli pitää säilyä sen verran, että tuttu ja turvallinen kaava toteutuu. Jollakin tavalla ehkä myös negatiivinen käsitys tai häpeä omasta kehosta, ei ollenkaan pidä itsetyydytyksestä, ei pidä pimppiään mitenkään viehättävänä, liian helposti aina ottaa esille sen, mitä kaikkea murhettakin se värkki tuottaa (vähän kuin selityksenä sille, miksi ei halua itseään koskea, katsoa tai näyttää). Sitä minä en tiedä, miten hänet tuollaisen kynnyksen yli saisi puskettua, koska kaikki yritykset jotenkin kilpistyvät jääräpäisestä luonteesta kumpuavaan vastarintaan, joka pikemminkin tuntuu vain nostavan kynnystä entisestään.

Tällä hetkellä olen suoraan sanoen hyvinkin turhautunut, ja enemmänkin sillä mielellä, että katsotaan nyt vähän aikaa, että mitä se seksi sitten on jos itse yritän sen vain unohtaa mahdollisimman hyvin ja ehkä sitten lämmetä sille siihen sallittuun aikaan (eli valojen sammumisen tienoilla). Silloin kylläkin väsymys on jo minun kohdallani huolehtinut siitä että eipä seksi tosiaan enää kauheasti mielessä ole. Ei ehkä kuullosta kauhean aikuiselta tavalta tätä käsitellä, mutta olen minä tässä jo vuosikausia yrittänyt puhua ja laajentaa meidän yhteisen seksin kokemuspiiriä, vaan aina se on kilpistynyt siihen, että "mutta kun minä olen vain tällainen". Ollaan sitten sillai.

Tuossa tunnetila on meillä sama, että ketuttaa kun koko ajan joutuu omaa seksuaalisuutta rajoittamaan. Ja myös että ei välttämättä huvita alkaa vaimoa lämppäämään kun alkaa itseäkin jo nukuttaa ja toinen saattaa sytyttää yövalon lukeakseen ta selailee kännyä, silloin aattelee että pidä mokoma pillusi. Kaikkein raivostuttavinta on jos tekee aloitteen, tulee "ei nyt jaksa" ja kun torjuttuna käännän selän ja yritän alkaa nukkua, niin sitten olis vaikka mitä juteltavaa.. Pakko silloin sanoo, että sinuahan just nukutti, joten hyvää yötä..

En tiiä, hiton vaikeeta on ja ketutus ei ihan pieni. Kuitenkaan ei haluis lusikoita ja taloa jakoon "pelkän seksin vuoksi", olishan se aika itsekästä sekin.. Kait pitää loputkin seksuaalisuudestani haudata ja olla pelkkä kämppis.

Ap

Kuulostaa ihan multa 3 vuotta sitten. Huomenna, ei nyt, ei jaksa, mahassa kiertää ja ne harvat kerrat oli että äkkiä nyt.

Päätin itse muuttua. Tyhjentää pääni muusta ja keskittyä myös seksielämään. Antaa ja saada. Ei ole ollut mistään pois.

Puhelinta selaan, mutta nykyään siinä ei ole mitään somesovellusta. Helpottanut elämää kummasti. Ei ole miehelläkään.

-kolmonen

Vielä kun kerrot, mikä sai aikaan päätöksen itse muuttua? Sitähän ei voi toinen päättää..

Ap

Mieheni kertoi minulle kuinka asia häntä harmittaa kun seksiä on niin harvoin. Siis muutaman kerran vuodessa useampi vuosi. Ja kun hän niin kovin rakas on minulle niin hänen harmitus harmitti minua. Tiesin ettei mulla oikeestaan ollut mitään oikeaa syytä.

Toki itse sanoin että haluaisin rakkautta myös ilman seksiajatusta niin vois tehdäkkin mieli. Niitä pieniä tekoja ja sanoja tehdään puolin ja toisin arjessa, mutta kyllä suurin muutos oli se oma ajatus eli teen aloitteen. Vähän kuin leikkiin lähtemistä. Härnään vaikkei just silloin tee mieli mutta hetken suutelun ja koskettelun jälkeen yritän vain unohtaa hetkeksi kaiken muun ja viedä homman loppuun asti. Enkä torju aloitteitaan ilman että oikeaa syytä sanoisin (esim kuukautiset).

Ja tietenkin unohtaa se peikko, että haluaminen on pahasta.

Kiitos suorasta vastauksesta, kai sitä pitää vaan sitkeämmin yrittää saada perille, että nykytilanne ei tyydytä ja kertoa niin suoraan, kuin osaan, mitä kaipaisin ja antaa aikaa tehdä niitä pieniä muutoksia toimintaansa. Samalla muistaa sanoa mitka kaikki seksissämme on hyvää mun mielestä. Läheisyyttä ja huomiota muuten meillä on kuitenkin paljon, niin en usko että se tykkäämisestä tai huomioinnista on kiinni.

Ap

Toivottavasti naisesi on valmis vastaanottamaan nämä huolesi ja ymmärtää että myös hämen pitää olla asiaan sitoutunut.

Jos on vaan niin sitä ikäänkuin lamautuu.

Raskastahan se on alkaa kysymään että eikö hän enää rakasta ja himoitse ja onko siellä internetissä jotain parempaa vai mikä mättää.

Toivottavasti saat selvyyden, se on parempi kuin epätietoisuus.

Ja tyytymättömyys lopulta hajoittaa sen kaiken muunkin hyvän.

1&2 jatkaa, hyvää keskustelua, kiitokset siitä!

Mikä mua eniten riepoo on sellainen epäsuhta, tai ehkä voisi sanoa yksisuuntainen asennoituminen. Kuten sanoin, hän kyllä nauttii valtavasti seksistä, saa aina monta kertaa, niin monta että on pakko lopettaa sen vuoksi, ja se on minusta ihan parasta että saa toisen tyydytettyä niin perusteellisesti. Sitä en kuitenkaan sulata, että sellainen mitä minä teen ja josta hän vaikuttaa itsekin tykkäävän (vaikka nyt se seksikäs alusasu, itsensä esittely, seksiviestittely jne) on toisin päin täysin mahdoton ajatus. Ihan konkreettisesti niin, että hän tykkää kyllä ihastella vaikka minun seisokkiani, mutta jos minä toivoisin näkeväni vilauksenkin hänen pöksyihinsä, niin vastaus on suunnilleen että ”en mä ymmärrä miks mun pimpin näkeminen pitäis sua kiinnostaa”.

Missään nimessä en lähtisi vaatimaan mitään sellaista joka on oikeasti epämukavaa, suuseksi on yksi esimerkki. Hän ei sitä pysty fyysisistä syistä tekemään, enkä ole sitä koskaan saanut. Olen täysin ok sen kanssa, koska ymmärrän syyn. Sen sijaan nuo jutut jotka toisin päin tehtynä kelpaavat ja toisin päin ovat vain ”mutkuenmävaahaluu”...

Enkä nyt mitään muitakaan juttuja mitenkään vaadi, ehdottelen vaan aina silloin tällöin puolitosissaan. Jos edes joskus saisi herätettyä vähän vastakaikua niin kiva, tai tulisi joskus pyyntö että tee mulle tätä tai jokin yllätys että nyt mä teen näin, niin siitäkin varmaan jo pää räjähtäisi, kun niin pitkään on menty ihan sillä samalla täydellisen seksin kaavalla. En minäkään siitä mitään pois haluaisi ottaa, mutta kyllä se voisi olla vieläkin parempaa, jos toinenkin heittäytyisi ihan täysillä kokeilemaan omia rajojaan.

Vierailija kirjoitti:

Erityisesti se ottaa päähän, kun aiemmin on ollut monipuolisempaa, takaapäin, nainen päällä ja muutakin, nainen vatsallaan, esim seisaallaan kannattelin ja siitä sylikkäin, mutta hiljalleen jäi nää kaikki pois, jotenkin tainnut perustella epämukavuudella tai että Saattaa sattua! Vaika miten varoen lupaa naida niissä ni ei... Sitten kun tätä tylsempää on ja ei meinaa kuti irrota, sekään ei oo hyvä, kun menee jyystämiseksi mielestään. Vaikka oon sanonut, että takaapäin olisin jo tullut, niin ei.. Mitä itse luulen, on että kun saa orkkunsa sormestani jo, se yhdyntä ei kiinnosta tippaakaan ja se on sit vaan jotta mä saan lastini purettua, se pitää sitten saada hänelle mahdollisimman mukavasti ja vielä nopeasti tehtyä. Äh, rupee ketuttamaan edes ajatella koko juttua. Taidan jättää ilman sormea muutamaksi viikkoa, kunnes tekee itse aloitteen...

Ap

No mun mies ei ole saanut kohta kahteen vuoteen takapuoltani, koska hänellä on paksu kalu, ja useista pyynnöistä huolimatta hän ei ole osannut käyttää sitä oikein takapuolessa. Olen sanonut että sitten kun hän itse tajuaa miten tuo homma pitää hoitaa(minun useaan kertaan sanomiseni ei ole tuottanut toivottua lopputulosta) niin saa luvan olla ilman. Aiemmin takapuolihommat onnistui suht hyvin, mutta en tiedä miksi hän alkoi yhtäkkiä hätäilemään. Mies ei ole enää kärttänytkään, vaan on sanonut vain että kyllä hän osaa tehdä niin ettei satu. Paha vain että kuulin tuota jo silloin kun tuota vielä harrastettiin, ja loputa laitoin stopin, koska useista pyynnöistä huolimatta homma otti kipeää. Mies sanoo myös että hän seisoo nykyään niin kovasti, ja isosti, että ehkä on parempi ettei edes yritetä takapuolta. Tämä on muuten totta. Miehen itsetunto sillä saralla on noussut kanssani ollessaan, ja samaa tahtia on erektio voimistunut. Eli entinen paku on nyt vielä paksumpi.

"koska rakkaani rakastan ja himoitsen sinua joka kohdasta ja pimperosi näkeminen houkuttaa ja kiihottaa minua."

Vai tuleekontähän vastaus "et muut osatko ei kiihota?"

Häpeää omaansa niin ettei voi sullekaan näyttää?

Tunnistan kyllä naisesi ominaisuuden. Jälleen se häpeä jostain kumpuaa. Nauttii tuhmista asioista mutta liian häveliäs sanomaan/tekemään itse. Että jos sanoisi/tekisi niin joku tulisi tuomitsemaan. Vaikkei kukaan muu ole näkemässä.

Minussa on paljon samaa ja olen vain tietoisesti pyrkinyt ajamaan sen ajatuksen pois niistä hetkistä (eli ns. aivot narikkaan).

Kun päätin muuttua, jonkin ajan jälkeen tilasin kaikessa hiljaisuudessa vibran. Testasin ensin itse jotta tiedän miten toimii ja sitten kertomaan miehelle sopivassa tilanteessa. Jännitti ja pelotti. Vaikka kyseessä oli rakas mies jonka kanssa olin jo ollut vuosia. Sain sitten kiertoilmaisuilla kerrottua mitä olen tilannut.

Ihan oikeasti. Kiertoilmaisuilla. Koska hävetti sanoa ääneen seksilelu. Vibraattori. Omalle miehelle omassa makuhuoneessa. Keski-ikää lähestyvä nainen.

Häpeä helpotti hiljalleen kun mies oli asiasta niin innoissaan. Ja minä myös tietenkin.

Nämä vinkit ei toki auta teitä miehiä, koska naisesta nämä lähdettävä. Mutta ehkä ajatusta siihen kuinka hölmöjä ja ristiriitaisia meidän naisten ajatukset voi olla.

-kolmonen

Se onkin dilemma. Oma mieheni kun rakastaa minussa eniten häpeämättömyyttäni. Hän oli alussa "estoisempi", mutta nyt vuosien kuluessa melkoinen estoton sonni on kuoriutunut hänestä. Eli ymmärrän ap sua, vaikka en pystykään samaistumaan.

Vierailija kirjoitti:

"koska rakkaani rakastan ja himoitsen sinua joka kohdasta ja pimperosi näkeminen houkuttaa ja kiihottaa minua."

Vai tuleekontähän vastaus "et muut osatko ei kiihota?"

Häpeää omaansa niin ettei voi sullekaan näyttää?

Tunnistan kyllä naisesi ominaisuuden. Jälleen se häpeä jostain kumpuaa. Nauttii tuhmista asioista mutta liian häveliäs sanomaan/tekemään itse. Että jos sanoisi/tekisi niin joku tulisi tuomitsemaan. Vaikkei kukaan muu ole näkemässä.

Minussa on paljon samaa ja olen vain tietoisesti pyrkinyt ajamaan sen ajatuksen pois niistä hetkistä (eli ns. aivot narikkaan).

Kun päätin muuttua, jonkin ajan jälkeen tilasin kaikessa hiljaisuudessa vibran. Testasin ensin itse jotta tiedän miten toimii ja sitten kertomaan miehelle sopivassa tilanteessa. Jännitti ja pelotti. Vaikka kyseessä oli rakas mies jonka kanssa olin jo ollut vuosia. Sain sitten kiertoilmaisuilla kerrottua mitä olen tilannut.

Ihan oikeasti. Kiertoilmaisuilla. Koska hävetti sanoa ääneen seksilelu. Vibraattori. Omalle miehelle omassa makuhuoneessa. Keski-ikää lähestyvä nainen.

Häpeä helpotti hiljalleen kun mies oli asiasta niin innoissaan. Ja minä myös tietenkin.

Nämä vinkit ei toki auta teitä miehiä, koska naisesta nämä lähdettävä. Mutta ehkä ajatusta siihen kuinka hölmöjä ja ristiriitaisia meidän naisten ajatukset voi olla.

-kolmonen

Näinpä. Yksi tekijä hänellä on vielä ammoiset sinkkuvuodet, jotka hän koki jotenkin kovin ankeiksi, varsinkin niihin luonnollisesti liittyneen itsetyydytyksen. Sinkkuvuosista alkaa kohta olla aikaa neljännesvuosisata, mutta silti ne kelpaavat edelleen yhdeksi perusteluksi, että miksi itse itsestä nauttiminen ei olekaan nautintoa lainkaan, vaan pelkkää piinaa, ja siihen sitten tulkitsen ainakin osittain tuon kehonegatiivisuudenkin liittyvän. Itselleni taas itsetyydytys on yksi tärkeä osa omaa seksuaalisuutta ja tapa oppia saamaan enemmän nautintoa yhteisestäkin seksistä. Tämän selittäminen hänelle on kuin kiville kertoisi: ”Mutkun ei se mulla niin toimi. Enkä halua kokeilla.”

No, joka tapauksessa täytyy vielä nyt kuitenkin sanoa, että ajoittaisista turhautumisistani huolimatta seksielämämme on sentään aktiivista ja omien kirjoittamattomien sääntöjensä puitteissa myös tyydyttävää, joten ehkä valitan turhastakin. Mutta kun saisi sen toisenkin vielä näkemään, että vielä on uutta himoa koettavaksi tälläkin saralla ennen kuin kuivua kurpsahdetaan lopullisesti!