Lue keskustelun säännöt.
Miten pian vakavassa suhteessa teidät on esitelty kumppaninne vanhemmille?
10.08.2019 |
Olemme tapailleet yli vuoden, mutta en ole vieläkään tavannut hänen vanhempiaan. Äitinsä lähetti meille kyllä joululahjoja yms. Muisti jopa nimipäivänäkin, mikä oli jo vähän kummallista. Olen nähnyt heistä kyllä kuvia ja ovat ihan hyvävointisia. Kumppanini on myös lähettänyt äidilleen kuvia minusta. Kommentit ovat olleet outoja, vaikka eivät mitenkään ilkeitä. Tyyliin "wow" tai "Hyvät sääret". Samoin lahjat ovat olleet oudohkoja, esim. joululahjaksi hajuvettä ihmiseltä, jota en ole koskaan tavannut. Haluaisin tavata kumppanini vanhemmat, mutta aina tulee esteitä... miksi?
Kommentit (16)
Koska hänen äitinsä selvästi haluaisi tampata mattoja kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut vietiin parin viikon seurustelun jälkeen tapaamaan vanhempia.
Miksi et kysy mieheltä?
Muistaakseni oli oltu yhdessä 6 vuotta, kun tapasin silloisen avomiehen äidin.
Tapasin exän äidin seuraavana aamuna siitä, kun tapasin exäni. Oltiin me 6 vuotta yhdessä.
Yhden yön miehen äiti halusi tarjota aamupalaa, kun olimme lähdössä. Kai tuon voi laskea tutustumiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 kk. Silloin kun ollaan vakavissaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole viemässä sinua vihille. Ajaa salassa vain.
Hyvin todennäköistä tämä.
Teininä seurustelin on off yhden pojan kansss yhteensä kaksi vuotta eikä hän suostunut esittelemään vanhemmilleen eikö halunnut tavata vanhempiani. Aviomieheni esitteli minut vanhemmilleen 4 pv tutustumisestamme, kosi puolen vuoden päästä. Silloin tuli tuolle teiniaikojen eksälle ikävä/mustasukkaisuus iski ja ilmoitti, että hänkin haluaa kanssani naimisiin. Tavallaan imartelevaa... Mutta oikeasti valetta. Naimisiin siis menin paremman miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaamattomuuteen on jokin syy. Esim. vanhempien mielenterveyden ongelmat. Silloin voi olla parempi pysytellä kaukana pidemmän aikaa. Kun suhteella on monen vuoden vankka pohja, niin se kestää varmemmin sen hulluuden mikä alkaa mielisairaiden vanhempien tapaamisesta. Kokemusta on.
Tais mennä joku 3-4 kk meni, että tapasin hänen äidin. Hän tapasi mun vanhemmat n. 6 kk jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tavattiin raflassa. Kummatkin oltiin vanhemmillamme "kylässä" (opiskelijoita ja kotona käymässä), vanhemmat asuivat samalla suunnalla. Yöllä piipahdettiin miehen kotona, jossa hänen äitinsä jo aamukahvia keitteli. Ihan vaan käytiin puhelinnumeroa varten kynää ja paperia. Lankapuhelin aikaan! :D Siinä sitten rupateltiin aamukahvin merkeissä kello 06.00 aamulla.
Sitten tämä herrasmies vielä saattoi mut kotiin. Oma äitikin siellä kahvinkeitto puuhissa, kun hänkin oli töihiin menossa. Joten juotiin toisen kupposet kahvia ja mies sitten lähtikin himaan.
Tuosta alkaa olemaan nyt 25 vuotta, yhä on samat ihmiset elämässä mukana.
Jotkut eivät tarvitse vanhempien hyväksyntää suhteelle.Eivätkä ole heidän kanssa itsekkään tiviisti tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli nimenomaan noista kuvien kommenteista mieleen, että mies ei halua sua esitellä. Ongelma et ole sä, vaan tahdittomat vanhemmat, joita häpeää?
Mä en oikeasti muista. Mutta joko 3kk tai 1v ja 3kk. Kun en muista, että nähtiinkö anopin kanssa heti ekana kesänä (appi kuollut ).
Mutta me oltiin tuolloin jo 38v ja 43v. Mutta aika aikaisessa vaiheessa mies kertoi minusta äidilleen puhelimessa. Anoppi asuu kaukana.
Yhdessä nyt 9 vuotta, sain miehen mukana ihanan anopin. Paitsi että ei olla naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exän kanssa meni melkein kaksi vuotta, ja oltiin jo muutettu yhteenkin.
Tajusin sitten, että ex vähän häpesi vanhempiaan (kun ehdin jossain vaiheessa miettiä, että häpeääkö minua esitellä heille), ja siksi jännitti asiaa. Tai ei ex-anopissa mitään ollut, oikein mukava ja ystävällinen ihminen, mutta ex-appiukko oli aika jäyhä äijä, sellainen epäkohtelias töksäyttelijä jolta tuli helposti aika tahditonta kommenttia (vaimolleen puhui tavalla, joka oli mulle aluksi vähän järkytys, mutta huomasin sitten, että ei se anoppi mitenkään alistettu tai onneton suhteessaan ollut).
Ymmärsin sitten apen tavattuani, miksi ex jännitti isälleen esittelyä. Eikä sekään äijä sitten kovin pahaksi osottautunut kun osasi suhtautua, ja ukiksi tultuaan hänen luonteensa pehmeni huomattavasti.
Jaarittelen, pointtini oli se, että moni voi jännittää, jos pitää niitä omia vanhempiaan vähän kiusallisina, eikä sen kuitenkaan tarvitse sitä tarkoittaa, että olisivat esim. alkoholisteja luonnehäiriöisiä tms.
Tai että olisi kyse siitä, ettei mies olisi suhteessa vakavissaan.
Toki yksi syy voi olla jos vanhemmat vaikka ovat alkoholisteja.
Toki aiheesta kannattaa koettaa avoimesti keskustella. Yrittää vaikka kertoa sille kumppanille, että olivat hänen vanhempansa millaisia tahansa, ei se vaikuta siihen mitä itse kumppanista ajattelee. Että jos vaikka ovatkin alkoholisteja tai narsisteja, niin ei se heidän lapsensa vika ole, etkä häntä siitä tuomitse. Päinvastoin, että paremmin pystyt häntä ymmärtämään, kun tiedät hänen lähtökohtansa.
Tilanteita on monia. Itse jo kauhistelen valmiiksi sitä kun pitää kumppani esitellä suvulle, oon niin yksityinen ihminen enkä jaksa sitä hössötystä varsinkin kun jo valmiiksi ollaan päivittelemässä että no koskas sinä hankit jonkun.
Ei ole viemässä sinua vihille. Ajaa salassa vain.