Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Muuttuuko velan suhtautuminen lapsiin jos hän itse tulee vahingossa raskaaksi? Herääkö hänen tunteensa syntyvään/syntyneeseen lapseen
10.08.2019 |
Vai suhtautuuko hän lapsiin tämänkin jälkeen yhtä kyynisesti kuin ennenkin?
Herääkö velalla rakkaus edes omaa lastaan kohtaan? Vai onko vauva- ja lapsiperhearki hänelle vain pakkopullaa ja väkinäistä puurtamista?
Kommentit (26)
Jos olisin tullut raskaaksi (nyt olen yli viisikymppinen), olisin hankkinut abortin muitta mutkitta. Lapset ja lapsiperhe-elämä eivät kiinnosta minua vähääkään, vaikka minulle on monta kertaa sanottu, että olisin ihana äiti. En siis ole millään tavalla kyyninen, mutta kun ei vain kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiseksi maailma on mennyt, kylmäksi ja rakkaudettomaksi, että ei vauvan-alun tappaminen tunnu missään.
Veloja on monenlaisia. Uskon, että suhtautuminen riippuu lapsettomuuden motiiveista. Jos olisin nainen, tekisin abortin vahingon sattuessa, koska en lapsista pidä. Siedän ja joskus harvojen lasten kanssa jopa viihdyn pari tuntia, mutta siinäpä se sitten oikeastaan on. Sitten jos on lapseton eettisistä syistä, niin uskoisin, että on paljon suurempi todennäköisyys pitää lapsi vahingon sattuessa. Jotkut synnyttävät ja luovuttavat lapsen pois, kun eivät sitä halua.
M23
Tulin muutamia vuosia sitten raskaaksi kun olin nuori vastuuton tyttö ja harrastin seksiä ilman ehkäisyä luottaen että kunhan ehtii ennen laukeamista pois niin.... (huoh miten tyhmästi tehty). Silloin, aivan pienen hetken ajan, kävi mielessä se kuuluisa "entä jos".
Aborttia ei tosin koskaan tarvinnut tehdä vaikka aika oli varattuna. Luonto hoiti asian puolestani :) Jos nyt tulisin raskaaksi, tekisin täysin samoin. Miehen lapset riittäköön, tähän huusholliin ei tarvi minun tehdä ainoatakaan omaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaiseksi maailma on mennyt, kylmäksi ja rakkaudettomaksi, että ei vauvan-alun tappaminen tunnu missään.
Olisivat maailmanhallitsijat miettineet asiaa etukäteen, ennen kun loivat yhteiskunnan, missä stressi ja kiire jylläävät enemmän kuin koskaan ennen. Kaikilla unohtuu eläminen kokonaan ja sitten vanhana veetuttaa, kun ei voi enää aikaa takaisinkaan saada. Ei ole enää aikaa rakaudelle. On helpompaa tappaa lapsi, kuin taikoa sille ja itsellesi aikaa ja vielä varallisuutta elämän ylläpioon.
Vierailija kirjoitti:
Veloja on monenlaisia. Uskon, että suhtautuminen riippuu lapsettomuuden motiiveista. Jos olisin nainen, tekisin abortin vahingon sattuessa, koska en lapsista pidä. Siedän ja joskus harvojen lasten kanssa jopa viihdyn pari tuntia, mutta siinäpä se sitten oikeastaan on. Sitten jos on lapseton eettisistä syistä, niin uskoisin, että on paljon suurempi todennäköisyys pitää lapsi vahingon sattuessa. Jotkut synnyttävät ja luovuttavat lapsen pois, kun eivät sitä halua.
M23
Ap: n kysymys ei koske sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän hän sen jälkeen ole enää vela, vaan lapsellinen. Paradoksaalista vai mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veloja on monenlaisia. Uskon, että suhtautuminen riippuu lapsettomuuden motiiveista. Jos olisin nainen, tekisin abortin vahingon sattuessa, koska en lapsista pidä. Siedän ja joskus harvojen lasten kanssa jopa viihdyn pari tuntia, mutta siinäpä se sitten oikeastaan on. Sitten jos on lapseton eettisistä syistä, niin uskoisin, että on paljon suurempi todennäköisyys pitää lapsi vahingon sattuessa. Jotkut synnyttävät ja luovuttavat lapsen pois, kun eivät sitä halua.
M23
Ap: n kysymys ei koske sinua.
Mielestäni koskee, lapsen tekemiseen tarvitaan myös mies jota kutsutaan isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä nyt oletetaan ilmeisesti, että vela on automaattisesti lapsivihamielinen?
Mutta eihän se ole totta.
Itse olen vela. Rakastan lapsia. Tykkään hoitaa kavereiden ja sukulaisten lapsia. Minusta lasten äänet kuuluvat elämään, enkä häiriinny lapsista ja heidän iloittelustaan.
Vapaaehtoiseen lapsettomuuteen on monia syitä. En jaksa uskoa, että suurin osa ei pitäisi lapsista (se on kuitenkin sosiaalisille nisäkkäillä tyypillistä, että poikaset herättävät suojeluvaistoa). Uskoisin näennäisen lapsivihamielisyyden olevan ennemmin hieman väärin suunnattua turhautumista perinteisiä asenteita ja niistä kumpuavia typeriä oletuksia kohtaan.
Jos olisinkin yllättäen raskaana, olisi se monella tapaa ei-toivottua ja ongelmallista, ja päätyisin luultavasti aborttiin, mutta suhtautumiseni lapsiin ei muuttuisi vaikka lapsen synnyttäisinkin.
En suhtaudu lapsiin kyynisesti, työskentelenkin lasten kanssa. Omia vain en halua, en miellä itseäni äitityypiksi enkä halua lapsellisten elämäntyyliä. Olen ajatellut näin pikkutytöstä asti, nyt ikää on jo 39 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki velat eivät ole samanlaisia aivan kuten kaikki tarkoituksella lapsellisetkaan eivät ole hyviä vanhempia. Tulen erinomaisesti toimeen lasten kanssa enkä usko, että kukaan kuvailisi minua kyyniseksi. En vain halua tulla vanhemmaksi.
Jos eläisin yhteiskunnassa, jossa olisin pakotettu hankkimaan lapsia, rakastaisin lapsiani JA SILTI KOKISIN VAUVA- JA LAPSIPERHEARJEN PAKKOPULLANA JA VÄKINÄISENÄ RAATAMISENA. Huomauttaisin, että näin kokee iso osa lapsia vapaaehtoisesti hankkineistakin. Siitä on vain edelleen tabu puhua.
Vela ymmärtää, millaista lapsiperhearki tulisi olemaan ja tästä syystä osaa välttää sitä.
Mä tein lapseni silloisen aviomiehen toiveesta ja ilman sen kummempaa haluamista aikana, jolloin niitä vaan kuului olla. Nyt aikuinen lapsi on rakas, sen sijaan äitiys ja lapsiperhe-elämä eivät koskaan olleet ominta minääni. Toki hoidin ne hyvin, kerran hommaan lähdin. Minun tapauksessani ei äidillisyyden määrä mitenkään erityisemmin lisääntynyt lapsen myötä, enkä ole koskaan välittänyt toisten lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tein lapseni silloisen aviomiehen toiveesta ja ilman sen kummempaa haluamista aikana, jolloin niitä vaan kuului olla. Nyt aikuinen lapsi on rakas, sen sijaan äitiys ja lapsiperhe-elämä eivät koskaan olleet ominta minääni. Toki hoidin ne hyvin, kerran hommaan lähdin. Minun tapauksessani ei äidillisyyden määrä mitenkään erityisemmin lisääntynyt lapsen myötä, enkä ole koskaan välittänyt toisten lapsista.
Tätä tarkoitin.
Tosin myöhemmin vasta tajusin että yleisin vastaus kysymykseeni olisi varmaan abortin tekeminen. Kuten näköjään olikin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sellaiseksi maailma on mennyt, kylmäksi ja rakkaudettomaksi, että ei vauvan-alun tappaminen tunnu missään.
Miten liittyy veloihin? Ja abortteja on tehty aina. Kautta aikain.
Olen vela enkä suhtaudu lapsiin mitenkään kyynisesti, mitä se edes tarkoittaa?
En tiedä mitä tekisin. Ikää jo paljon, sekin lisäisi riskejä. En haluaisi aborttia, mutta ajatus lapsen kasvattamisestakin on aika mahdoton.
Vela on aivan hirvittävä nimitys, ovatko ihmiset joko veloja tai lapsellisia.
En minäkään vihaa lapsia. Kavereiden kautta on tullut nähtyä se kolikon toinen puoli jota tykätään kutsua rakkaudeksi. Lasta on alettu käyttämään toista kohden lyömäaseena tai jompikumpi ei uskalla lähteä suhteesta koska pelkää menettävänsä lapsensa. Yh:na oleminen ei myöskään houkuttele, sillä kuormitun helposti. Kuulemma sitten adoptioon antaminenkaan ei ole mikään läpihuutojuttu..
Eli? Tekisin abortin jos tulisin ehkäisystä huolimatta raskaaksi.
Riippuu ihan velasta. Ei kaikki vapaaehtoisesti lapsettomat ole ehdottomasti lapsettomia.
Esim. siskoni on vapaaehtoisesti lapseton, mutta jos oikea mies tulisi vastaan ja elämäntilanne olisi sopiva niin saattaisi mieli muuttua. Vahinkolapsen saattaisi pitääkin. Ei usko, että näin tulee käymään.
Mieheni sisko taas on ehdottomasti lapseton, puitteet olisi kunnossa ja mieskin, mutta ei halua ikinä äidiksi.
Ei mulla ainakaan. Kaksi vahinkoa, kaksi aborttia. Hetkeäkään en ole ratkaisujani katunut.