Lue keskustelun säännöt.
Todella vaikea suhde esikoisen (19v) kanssa, ov
09.08.2019 |
Onko vertaistukea. Nuori asuu vielä kotona, nyt pitää välivuotta,mikä ok,kun lukio oli todella raskas. Mua on vaan alkanut väsyttämään tämä meidän hankala suhde. Mitään keskustelua mistään ei voida käydä, hän loukkaantuu kaikesta (ehdotan töiden hakua, tulevaisuudesta juttelua,mitä aikoo, tai ihan vaan toivon keskustelua kuulumisistaan). Häipyy omaan huoneeseen, jossa pelaa ja somettaa. Ei vaikuta oikein onnelliselta,mutta peittää kaiken tuon kylmäkiskoisuutensa alle. On näennäisen tyytyväinen,kun tehdään jotain, mitä haluaa; mennään ostoksille tms. Mutta oikeaa keskustelukontaktia en häneen saa. Tätä on jatkunut vuosia. En ole osannut opettaa avautumaan. Ja nyt en osaa itsekään lähteä kerimään keskustelua auki lempeästi, tytär lyö jarrut heti päälle.
Haluaisin tietää,miten voi (tietääkö hän itsekään?) ja olla tukena. Mutta kyllä tuo myrkyttää koko kodin ilmapiiriä tehokkaasti. Aika ahdistavaa oikeastaan.
Mitähän voisin tehdä?
Helpottaakohan tuo koskaan?
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa huolestuttavalta. Eikö tytöllä siis ole mitään tekemistä, opiskelua tai työtä? Itse vaatisin, että täysi-ikäisen kotona asuvan lapsen on tehtävä jotain tavoitteellista tai sitten on haettava apua, jos ongelma on henkistä laatua.
Itsellä samaa samanikäisen pojan kanssa. Valmistui ammattikoulusta ja on töissä. Ei keskustella. Suuttuu kaikesta. Kotona käy vain nukkumassa. On aina kavereiden ja tyttöystävän kanssa töiden lisäksi. Annan tilaa ehkä kysele liikaa. Välillä yllättää hyväntuulisuudella ja saattaa kertoakin jostain autojutusta.
Armeijaan lähtöä odotan. On vielä niin uhmakas teini. Silti tarvii ohjausta ja patistusta, kun jää asiat hoitamatta muuten.
Meillä 21-vuotias, joka ei kerro mitään asioistaan. Kävi armeijan ja oli nyt kesän töissä. Minusta pitäisi yrittää johonkin opiskelemaan, mutta mikään ala ei kiinnosta. Jos ehdotan jotain, on se kuulemma painostusta. Rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa huolestuttavalta. Eikö tytöllä siis ole mitään tekemistä, opiskelua tai työtä? Itse vaatisin, että täysi-ikäisen kotona asuvan lapsen on tehtävä jotain tavoitteellista tai sitten on haettava apua, jos ongelma on henkistä laatua.
Ei ole, viettää aikaa poikaystävän luona. Tuo välivuosi on ihan ok ja suunniteltu, se ei ole huolen aiheena vaan tuo kontaktin puuttuminen tai sen jäätävyys :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä samaa samanikäisen pojan kanssa. Valmistui ammattikoulusta ja on töissä. Ei keskustella. Suuttuu kaikesta. Kotona käy vain nukkumassa. On aina kavereiden ja tyttöystävän kanssa töiden lisäksi. Annan tilaa ehkä kysele liikaa. Välillä yllättää hyväntuulisuudella ja saattaa kertoakin jostain autojutusta.
Armeijaan lähtöä odotan. On vielä niin uhmakas teini. Silti tarvii ohjausta ja patistusta, kun jää asiat hoitamatta muuten.
Aivan, todella lapsellinen tämä minunkin lapseni. Kun yrittää keskustella tulevaisuudesta ( voitaisiin vaikka yhdessä selvitellä vaihtoehtoja/tukia jne), niin hän osaa kuulemma. Silti tämä ei näy mitenkään konkreettisesti. Torjuu vaan, mitä yritänkin.. vaikka en siis mitenkään väkisin tuppaudu, mutta mitään aikuisten keskustelua ei saa aikaan...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä 21-vuotias, joka ei kerro mitään asioistaan. Kävi armeijan ja oli nyt kesän töissä. Minusta pitäisi yrittää johonkin opiskelemaan, mutta mikään ala ei kiinnosta. Jos ehdotan jotain, on se kuulemma painostusta. Rasittavaa.
Ymmärrän. Ikävintä on jotenkin se,ettei saa kontaktia. Vaikka sanon hänelle juuri toivovani kontaktia,koska välitän ja haluan tietää,mitä kuuluu, niin torjuu vaan..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli nuori pitää välivuotta, mutta ei ole töissä?
Tuossa teette ison virheen, nuoren O leppoisan välivuoden jälkeen entistä vaikeampi ryhtyä hommiin ja aktivoitua, ja on syrjäytymusvaarassa.
19v ei ole lapsi mutta teini kylläkin. Ei teinin ole pakko tietää mitä haluaa tehdä "aikuisena" tai "loppuelämällään". Aivotkin ovat vielä täysin kehitysvaiheessa sinne 25v ikään asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli nuori pitää välivuotta, mutta ei ole töissä?
Tuossa teette ison virheen, nuoren O leppoisan välivuoden jälkeen entistä vaikeampi ryhtyä hommiin ja aktivoitua, ja on syrjäytymusvaarassa.
Ongelma ei ole nyt juuri se välivuosi. Vaan tämä suhde. Välivuotena mahdollisesti tekee töitä (jos saa) ja on todella kiitettävän oppilas (liiankin suorittaja ehkä??), Mutta tuo sulkeutuneisuus, tylyys ja huono suhde vaivaa.
Ap
Joku harrastus, joka ei tunnu pakolta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika alkaa tehdä tehtävänsä ja rupeaa olemaan aika muuttaa pois äidin helmoista. Sen huomaa tuosta, että alkaa oikeasti ärsyttää.
Tunnen paljon lukion jälkeen välivuotta pitäviä nuoria, mutta ihan kaikki ovat töissä. Osa on töissä esim puoli vuotta ja reppureissaa sen toisen puolen niillä tienesteillään. Mitään vuoden lomaa ei ole kellään.
Teillä neiti viettää siis nyt ihan todella etuoikeutettua elämää ja kettuilee siihen päälle, ehkäpä olisi oikeasti keskustelun paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa huolestuttavalta. Eikö tytöllä siis ole mitään tekemistä, opiskelua tai työtä? Itse vaatisin, että täysi-ikäisen kotona asuvan lapsen on tehtävä jotain tavoitteellista tai sitten on haettava apua, jos ongelma on henkistä laatua.
Ei ole, viettää aikaa poikaystävän luona. Tuo välivuosi on ihan ok ja suunniteltu, se ei ole huolen aiheena vaan tuo kontaktin puuttuminen tai sen jäätävyys :(
Täh, miten peräkammarin pojalla voi olla kumppani?
Ei kun, kyseessä onkin rakkaudessa ja elämässä etuoikeutettu sukupuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on nuorten kanssa keskusteltu mesen kautta, kun on ollut vaikeaa. Onnistunut puhumattomankin kanssa jotain keskusteleen sillä keinoin.
Vierailija kirjoitti:
Aika alkaa tehdä tehtävänsä ja rupeaa olemaan aika muuttaa pois äidin helmoista. Sen huomaa tuosta, että alkaa oikeasti ärsyttää.
Tunnen paljon lukion jälkeen välivuotta pitäviä nuoria, mutta ihan kaikki ovat töissä. Osa on töissä esim puoli vuotta ja reppureissaa sen toisen puolen niillä tienesteillään. Mitään vuoden lomaa ei ole kellään.
Teillä neiti viettää siis nyt ihan todella etuoikeutettua elämää ja kettuilee siihen päälle, ehkäpä olisi oikeasti keskustelun paikka.
Tämän aloituksen ongelma on, ettei ole sitä keskusteluyhteyttä. Ongelma ei ole lomailu ( on esim.hakenut töitä;ei saanut), on tehnyt huippuarvosanat juuri lukiossa, tämän vuoden sisältö on auki. Mutta, kun yritän keskustella tulevasta (isoja asioita joka tapauksessa tulossa), tai kuulumisista tällä hetkellä (ei vaikuta hyvinvoivalta, kun on niin sulkeutunut) tai mistään muustakaan, niin en saa kontaktia. Olen puhunut, kertonut omia näkökulmia, lähestynyt häntä pehmeämmän, huutanut, vaatinut keskustelemaan, asiallisesti ja aikuismaisesti vedonnut yhteisen puhumisen tarpeeseen jnejne, mutta hän ei keskustele,vetäytyy kuin siili piikkien taakse, häipyy huoneeseen.
Vierailija kirjoitti:
19v ei ole lapsi mutta teini kylläkin. Ei teinin ole pakko tietää mitä haluaa tehdä "aikuisena" tai "loppuelämällään". Aivotkin ovat vielä täysin kehitysvaiheessa sinne 25v ikään asti.
Ei tarvitse. Mutta ei suostu puhumaan MISTÄÄN oikeista asioista... ei pohdiskelee mun kanssa MITÄÄN tulevaisuuteen tai mihinkään muuhunkaan liittyvää. Isoja valintoja on edessä, halusipa tai ei, mutta kuittaa kaiken "osaavansa kyllä", mutta itselleni välittyy kuva ahdistuneesta ja sulkeutuneesta nuoresta,joka ei voi hyvin.
Hänen piikittely vaikuttaa ilmapiiriin myös, vaikka yritän antaa tilaa jne.
Tietenkin itseä ahdistaa hänen voittonsa, ja se saa minut entistä herkemmin tarkkailemaan tuota puhumattomuutta.
Up