Lue keskustelun säännöt.
Säälin vanhempaa sukupolvea joka kuormittaa itseään jatkuvalla siivoamisella ja sen stressaamisella.
07.08.2019 |
Kyllä on raskasta ja ankeaa elämää, kun ikkunanpesu aikatauluttaa elämää ja estää osallistumasta riestoihin. Kun kysyy mitä kuuluu, on mielenpäällä ensimmäisen "pitäisi siivota sitä ja sitä".
No omapahan on hukattu elämä. Ei siinä jos tykkää siivota ja suorittaa sitä kodin puhtautta ja lakanan mankelointia, mutta kun vaikuttaa etteivät tykkää. On vain pakko kärsiä itselle asetettujen vaatimusten takia. Mitä siitäkin tulisi jos jättäisi vaikka matot tamppaamatta lauantaiaamuna. Tai ikkunat pesemättä ennen juhannusta. Voi raukkoja.
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta. Siivoaminen on jotain ihan ylimaallisen arvostettua ja kunniakasta. Äitini kun on käynyt jossain kylässä, niin päällimmäisenä on mielessä kyläpaikan siisteyden taso.
Ja sitä paheksunnan määrää, jos esim. jollain nuoremmalla ihmisellä/parilla on edes hieman sotkuista. Ei siis edes likaista vaan sotkuista. Ei auta vaikka kuinka muistuttaisi, että siellä asuu pikkulapsia ja lemmikkejä. Ei, elämän hallinnassa on puutteita eikä meillä vaan koskaan.... Huoh, aika raskasta mutta toisaalta myös vähän säälittävää.
Haluaisin tietää, kuinka monta tuntia päivässä/viikossa kuluu omakotitalon siivossapitämiseen, n. 150 m2? Onko siivousintoilijoita langoilla? Itsellä ei ole intoa siivoamiseen ja taloni ei ole edustuskunnossa. Mietin monesti, pitäisikö ottaa siivousjakso mutta asia jää muiden kiireellisten asioiden jalkoihin.
Apellani on tapana kehuskella, kuinka siistiä jossakin kodissa oli. Vaikka ei tee itse elettäkään oman kodin siistinä pitämiseen. Anoppi kuuraa nurkat kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietää, kuinka monta tuntia päivässä/viikossa kuluu omakotitalon siivossapitämiseen, n. 150 m2? Onko siivousintoilijoita langoilla? Itsellä ei ole intoa siivoamiseen ja taloni ei ole edustuskunnossa. Mietin monesti, pitäisikö ottaa siivousjakso mutta asia jää muiden kiireellisten asioiden jalkoihin.
Meillä on 175 neliötä. Tavarat viedään paikoilleen kun niitä ei käytetä eikä tavaraa ole ylimääräistä. Eli sitten on perus vessanpesu ehkä kerran viikossa ja imurointi silloin kun huvittaa. Nitä tuohon nyt sanoisi, 2h viikossa...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n kanssa samaa mieltä. Ei meillä likaista ole, ihan normaalia. En vaan jaksa jynssätä, minulla ei ole kukkapenkkejä jottei tarvitse kitkeä, jne. Käytän aikani itselle mieluisiin asioihin.
Apellani on tapana kehuskella, kuinka siistiä jossakin kodissa oli. Vaikka ei tee itse elettäkään oman kodin siistinä pitämiseen. Anoppi kuuraa nurkat kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kun ei enää jakseta jynssätä, otetaan siivooja siistiin kerrostalokotiin, jossa paikat kiiltää 80-vuotiaanakin. Kun on kerran totuttu jynssäämiseen, sitä pitää jatkaa maksetuin voimin. Tyhjän hinkkaamista, mutta kun pitää siivota, siivota koko elämä lävitse. Sitten saan kuulla näitä siivoustarinoita.
Meillä on ok-talo kahdessa kerroksessa, neliöitä 250. Lapset aikuisia, joten talossa asumme vain minä ja mies. Olemme molemmat siistejä ja järjestyksestä pitäviä. Matot pesemme kerran kesässä ja ikkunat keväällä. Meillä on aina siistiä ja puhdasta, normaaliin viikkosiivoukseen pölynpyyhkimisineen, imurointeineen ja lattian moppauksineen, sekä vessojen pesuun menee meiltä kahdelta aikaa noin neljä tuntia. Mielestäni se ei ole neliöihin suhteutettuna kovin paljon. Kerran vuodessa otan huoneen kerrallaan ja imuroin esim. kattovalaisimet, tai tarpeen vaatiessa irrotan ja käytän sen suihkussa. Samoin suihkutan kerran vuoteen kaikki viherkasvit mullanvaihdon yhteydessä. Kun pitää kodin siistinä, ei tarvitse tehdä mitään järistyttäviä suursiivouksia tuon kummemmin. Molemmat käymme kuuttakymmentä ja siisti koti on meille itsestään selvyys, ei minkäänlainen pakko, tai rasite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla jää paljon elämättä siinä tapauksessa :D Sairastin useampi vuosi sitten poskiontelotulehduksen (yli puoli vuotta yhteensä) ja sen jälkeen olen päässyt jyvälle oman äitini siivouspakkomielteestä. Hengitystieni kirjaimellisesti turpoavat umpeen öisin, jos siivousväli on paria päivää pidempi. Tulehduksesta on jo pari vuotta aikaa, mutta hengitysteiden kunto ei palaudu.
Ehkä aikoinaan oli enemmän hengitystieinfektioita, oli asbestit yms. ja se herkisti ihmisiä? Eikä siihen tukehtumisen tunteeseen ole mukava herätä, oikeasti. Pari kertaa riittää.
Toki minulla oli mies, joka hoiti "pahaa allergiaansa" suurella määrällä ties mitä nappeja ja sumutteita. Kun minä tulin kuvioihin siivousrutiineineni, niin miehen allergia lähes katosi. Ja kun erottiin, niin nenäsumutteiden ja nappien käyttö yltyi taas. Olisi varmaan kehollekin turvallisempaa satsata siisteyteen, mutta kun moppaaminen ei huvita niin sitten vedetään kaksin käsin ihan turhia kemikaaleja kroppaan...
Kun osaa luopua turhasta, pienetkin tilat riittävät mainiosti. Enkä puhu nyt mistään ylihinnoitelluista koirankoppiyksiöistä ja kaksioista mitä tällä hetkellä rakennetaan apinan raivolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut hoitaa mielenterveyttään siivoamalla, rauhoittuvat ja rentoutuvat siten.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ok-talo kahdessa kerroksessa, neliöitä 250. Lapset aikuisia, joten talossa asumme vain minä ja mies. Olemme molemmat siistejä ja järjestyksestä pitäviä. Matot pesemme kerran kesässä ja ikkunat keväällä. Meillä on aina siistiä ja puhdasta, normaaliin viikkosiivoukseen pölynpyyhkimisineen, imurointeineen ja lattian moppauksineen, sekä vessojen pesuun menee meiltä kahdelta aikaa noin neljä tuntia. Mielestäni se ei ole neliöihin suhteutettuna kovin paljon. Kerran vuodessa otan huoneen kerrallaan ja imuroin esim. kattovalaisimet, tai tarpeen vaatiessa irrotan ja käytän sen suihkussa. Samoin suihkutan kerran vuoteen kaikki viherkasvit mullanvaihdon yhteydessä. Kun pitää kodin siistinä, ei tarvitse tehdä mitään järistyttäviä suursiivouksia tuon kummemmin. Molemmat käymme kuuttakymmentä ja siisti koti on meille itsestään selvyys, ei minkäänlainen pakko, tai rasite.
Käytätte pelkkiin normaaleihin viikkosiivouksiin yhteensä noin 416 tuntia vuodessa. Se kannattaa ehdottomasti jos kokee sen mielekkääksi ja palkitsevaksi puuhasteluksi. Itse keksisin muutakin tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut hoitaa mielenterveyttään siivoamalla, rauhoittuvat ja rentoutuvat siten.
Ilmeisesti totta, mutta tuosta voisi vetää johtopäätöksen, että mitä enemmän siivoaa, sitä onnellisemmaksi tulee. Naapurin emäntä on siivooja, just leikattiin lonkat. Oi sitä onnea.
Vierailija kirjoitti:
Puhtaana kiiltelevä koti on merkki elämättömästä elämästä.
Anoppini ja äitini ovat himosiivoojia. Mikäs siinä, jos haluavat tuhlata tämän ainutkertaisen elämän kotinsa jynssäämiseen. Omapa on valintansa. Minua risoo vain se, jos ruvetaan arvostelemaan muita, kuten anopilla on tapana tehdä. Hänen mielestään mm. vessan kunnosta näkee, millainen emäntä on talossa. Minun mielestäni se voi kertoa enemmän talon isännästä kuin emännästä.
Omalla kohdalla isä on kunnostautunut tuossa. Henkilö, jonka harvoin näkee siivoavan. Ansioitunut vierestäkatsoja ja arvostelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ok-talo kahdessa kerroksessa, neliöitä 250. Lapset aikuisia, joten talossa asumme vain minä ja mies. Olemme molemmat siistejä ja järjestyksestä pitäviä. Matot pesemme kerran kesässä ja ikkunat keväällä. Meillä on aina siistiä ja puhdasta, normaaliin viikkosiivoukseen pölynpyyhkimisineen, imurointeineen ja lattian moppauksineen, sekä vessojen pesuun menee meiltä kahdelta aikaa noin neljä tuntia. Mielestäni se ei ole neliöihin suhteutettuna kovin paljon. Kerran vuodessa otan huoneen kerrallaan ja imuroin esim. kattovalaisimet, tai tarpeen vaatiessa irrotan ja käytän sen suihkussa. Samoin suihkutan kerran vuoteen kaikki viherkasvit mullanvaihdon yhteydessä. Kun pitää kodin siistinä, ei tarvitse tehdä mitään järistyttäviä suursiivouksia tuon kummemmin. Molemmat käymme kuuttakymmentä ja siisti koti on meille itsestään selvyys, ei minkäänlainen pakko, tai rasite.
Käytätte pelkkiin normaaleihin viikkosiivouksiin yhteensä noin 416 tuntia vuodessa. Se kannattaa ehdottomasti jos kokee sen mielekkääksi ja palkitsevaksi puuhasteluksi. Itse keksisin muutakin tekemistä.
Joo, noin 2,5 kuukauden työtunnit. Eipä käy kateeksi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on riesto?
Se on käsittääkseni kirjoitusvirhe.
Vierailija kirjoitti:
Puhtaana kiiltelevä koti on merkki elämättömästä elämästä.
Anoppini ja äitini ovat himosiivoojia. Mikäs siinä, jos haluavat tuhlata tämän ainutkertaisen elämän kotinsa jynssäämiseen. Omapa on valintansa. Minua risoo vain se, jos ruvetaan arvostelemaan muita, kuten anopilla on tapana tehdä. Hänen mielestään mm. vessan kunnosta näkee, millainen emäntä on talossa. Minun mielestäni se voi kertoa enemmän talon isännästä kuin emännästä.
Joskus kun vanhempani tulivat vierailulle (asun eri kaupungissa, välimatkaa n. 300 km), niin äitini alkoi siivoamaan luonani. Asuntoni ei ole ikinä täyttänyt lapsuudenkotini siisteyskriteereitä; kun siivoan, se siisteys pysyy korkeintaan kaksi viikkoa ja sitten taas luontainen kaaos pääsee valtaan. Jostain syystä kaikki pöydät ja tasot peittyvät kaikenlaiseen paperitavaraan ja muuhun roskaan hyvin nopeasti.
Jep. Mä elin lapsuuteni tiukassa kurissa ja nuhteessa, talossa jossa ne maton vipsutkin piti suoristaa. Eikä miten tahansa vaan tietyllä tavalla . Perjantai oli AINA siivouspäivä. Vielä lukioiässäkin minulle oli itsestään selvää, että suoraan koulusta perjantaina ekalla bussilla kotiin ja siivoamaan. Kaikki tästä poikkeava piti sopia ja lupa pyytää etukäteen.
Nyt asun omaa kotiani, eikä täällä ole siistiä. Tosin täällä ei asukaan kilttiä pientä tyttöä sekä kahta kansakoulun nujertamaa vanhempaa pikkupaikkakunnan vaatimukset ja Martta-kerhoystävien kyräilyt niskassaan. Täällä asuu kaksi rentoa aikuista ja kaksi villiä pikkupoikaa, jotka ovat kuin normaalit lapset: sotkuisia.
Meillä on perussiistiä kun siivotaan, mutta ei siivouspäivää. Fiiliksen mukaan. Vanhempani jatkavat yhä talonsa puunaamists eläkepäivillään ja äitini pukee mielellään valkoiset sukat jalkaansa mennessään kylään. Hänestä on kiehtovaa katsoa, kenen kodin jäljiltä sukanpohjat tulevat likaisiksi.
Kiltin tytön syndrooma minulla jo voiton puolella. Imuroida pitäis. Ehkäpä... Huomenna.
Puhtaana kiiltelevä koti on merkki elämättömästä elämästä.
Anoppini ja äitini ovat himosiivoojia. Mikäs siinä, jos haluavat tuhlata tämän ainutkertaisen elämän kotinsa jynssäämiseen. Omapa on valintansa. Minua risoo vain se, jos ruvetaan arvostelemaan muita, kuten anopilla on tapana tehdä. Hänen mielestään mm. vessan kunnosta näkee, millainen emäntä on talossa. Minun mielestäni se voi kertoa enemmän talon isännästä kuin emännästä.