Olenko minä kalkkis vai kaverini lapsellinen?

Sanoisin että sä olet tiukkis. Riippuu tietysti siitä kuinka usein käyvät pikaruokapaikassa. Kerran pari kuussa ei liene pahaksi. Ja nauttia saa aikuiset ja lapset.

Toiset eivät vain ymmärrä.

Hanna, Helsinki

Mun pointtihan ei ole itse mäkkiruuan syöminen vaan se innokkuus ja halu päästä sinne. Ap

Ei kuulu sulle miten toiset syö.

Se mikä tässä häiritsee on se, että mulle tulee omanikäisestä kaveristani sellainen olo kuin olisin hänen isänsä tai äitinsä. Ja on muuten oikeasti raivostuttava tunne.

Aiheesta on varmaan muillakin kokemuksia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Se mikä tässä häiritsee on se, että mulle tulee omanikäisestä kaveristani sellainen olo kuin olisin hänen isänsä tai äitinsä. Ja on muuten oikeasti raivostuttava tunne.

Aiheesta on varmaan muillakin kokemuksia.

Ap

Sinä siis ”äitinä/isänä” kielsit kaveria menemästä mäkkiin ja aloit puhua ravintorikkaista raaka-aineista?

Vierailija kirjoitti:

Se mikä tässä häiritsee on se, että mulle tulee omanikäisestä kaveristani sellainen olo kuin olisin hänen isänsä tai äitinsä. Ja on muuten oikeasti raivostuttava tunne.

Aiheesta on varmaan muillakin kokemuksia.

Ap

Sitähän sinä tuossa juuri yrität olla. Miksi jos se sinua häiritsee?

Minusta hiukan vaikuttaa sille että et ole itse aikuistunut. Mustavalkoinen ajattelu kuuluu lähinnä teini ikään, silloin ajattelee että muiden pitäisi toimia täsmälleen siten kuin minä toimin tai kuten minä haluan.

Sun kaveria varmaan ärsyttää itsensä ylentävä tiukkis joka mielessään arvostelee häntä. Et sä voi etkä saa kasvattaa häntä tai hänen lapsiaan. Hommaa kaltaisiasi seuraa.

Kansanvalistajat ja muiden kyttääjät pitäisi viedä saunan taakse.

Minusta ap:lla hyvä pointti. Epäterveelliset elämäntavat ja ylipainoiset lapset ovat Suomessa ihan oikea ongelma ja moni aikuinen ei tajua sitä - kuten ketjustakin hyvin ilmenee.

Se on kyllä valitettavasti totta, ettet sinä aloittaja pysty näiden itsestään ja jälkikasvustaan huonosti huolehtivien ihmisten valintoihin vaikuttamaan. Ei auta kuin keskittyä pitämään itsestään ja omasta perheestään huolta. Sääli kyllä sitten, kun nämä oman terveytensä hölmöyttään pilaavat ovat sitten meidän verorahoillamme hoidettavana.

Monesti miehet ymmärtävät naisia paremmin sen, että lapsilla pitää olla kivojakin hetkiä. Aina ei riitä elämäksi se, että noudatetaan kaikkia sääntöjä ja eletään mahdollisimman oikein ja hyvin. Välillä pitää olla ihan puhtaasti kivaakin.

Ja minä olen siis nainen, mutta olen huomannut että ajattelen enemmän miehille tyypillisellä tavalla monista jutuista. Esim. en pyri elämässä olemaan mahdollisimman "oikein elävä", vaan pyrin siihen, että elämä olisi mahdollisimman viihtyisää.

Onpa ikävää että niin moni käsitti koko jutun täysin väärin. Minua siis ei kiinnosta mitä muut syövät ja kaverini perhe on normaalipainoisia.

Mun pointti oli se, että kaveri nauttii siitä visiitistä kuin olisi lapsi.

Kerran oltiin porukalla baarissa ja siellä oli jostain syystä pleikkari. En ole koskaan nähnyt hänen viihtyvän baarissa niin hyvin kuin silloin. Tuijotti sitä ruutua koko illan.

Kaveri tekee jatkuvasti kaikenlaisia lapsellisia temppuja ja muiden odotuttamista. Kaikkea mikä ei ole muiden mielestä hauskaa. Ei siis ole vika minussa kun tulee sellainen olo että hän olisi lapseni.

Ap

On pitkään ollut trendi olla lapsellinen. Yksi reippaasti yli 30-vuotias naispuolinen kaverini kerää hevostarroja ja kiiltokuvia, on koristellut niillä kotiaankin. Toinen kaverini on semmmoinen, että jos hän näkee jossain tapahtumassa leikkinurkkauksen ja siellä keppihevosen, hän menee leikkimään sen kanssa. Sama juttu, jos ohitetaan leikkipuisto. Hän myös varta vasten hankki palikkalaatikon itselleen. 

Yksi miespuolinen kolmekymppinen puolestaan pettyy hyvin herkästi. Hän sanoo teennäisesti yhyy ja on nyreissään. Esim. siitä, kun hänen puolisonsa oli syönyt jostain tv-mix-pussista kaikki tietynlaiset karkit. 

Kaikki korkeasti koulutettuja ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Monesti miehet ymmärtävät naisia paremmin sen, että lapsilla pitää olla kivojakin hetkiä. Aina ei riitä elämäksi se, että noudatetaan kaikkia sääntöjä ja eletään mahdollisimman oikein ja hyvin. Välillä pitää olla ihan puhtaasti kivaakin.

Ja minä olen siis nainen, mutta olen huomannut että ajattelen enemmän miehille tyypillisellä tavalla monista jutuista. Esim. en pyri elämässä olemaan mahdollisimman "oikein elävä", vaan pyrin siihen, että elämä olisi mahdollisimman viihtyisää.

Kiitos tästä asiallisesta viestistä!

Olen täysin samaa mieltä noista asioista, että aikuisen elämän ei kuulu olla liian jäykkää ja oikeaoppista, vaan siihen pitäisi kuulua myös aidosti hauskoja tekemisiä. Me yritimme tässä taannoin toteuttaa juuri tätä ajatusta kaveriporukalla. Avasin keskustelun siksi kun tämä mainittu kaveri ankeuttaa tätä hauskanpitoa omilla lapsellisilla tempauksillaan. Toivottavasti edes joku täällä ymmärtää sellaisen käytöksen olevan todella syvältä.

Ap