Minua ei pyydetä enää mihinkään...

Jotkut ihmiset eivät näemmä sitten ymmärrä vuorotöitä tekeviä, kun itse tekevät sitä 8-16 päivää ma-pe. Kuitenkin yleensä normaali aikuinen ihminen ymmärtää, että esimerkiksi 3-vuorotyötä tekevä ihminen tekee sellaista työtä, jolloin illat, viikonloput ja juhlapyhät eivät ole vapaita.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset eivät näemmä sitten ymmärrä vuorotöitä tekeviä, kun itse tekevät sitä 8-16 päivää ma-pe. Kuitenkin yleensä normaali aikuinen ihminen ymmärtää, että esimerkiksi 3-vuorotyötä tekevä ihminen tekee sellaista työtä, jolloin illat, viikonloput ja juhlapyhät eivät ole vapaita.

Niin, kyllä yleensä nämä ihmiset ovat ymmärtäneet ja tietävät myös sen, että vapaatoiveet on aina vain toiveita, joita työantaja PYRKII antamaan vapaaksi, mikäli se on mahdollista... Olen jotenkin hyvin ihmeissäni tästä kuviosta... Lisäksi minulla on myös päivätyötä tekevä mies, jonka kanssa haluan viettää myös niitä yhteisiä vapaapäiviä... Ap

Ymmärrän pettymyksesi, mutta jos tosiaan lähes koskaan sulle ei sovi, on mielestäni ihan luonnollista, ettei sua enää juuri kutsutakaan mihinkään, koska et kuitenkaan todennäköisesti tule. Tai sitten sun kohdallasi tulemisesi on aina kiinni siitä, saatko vaihdettua työvuoroa vai et, eli tulemisesi on aina enemmän tai vähemmän epävarmaa. Ei tuota kannata ottaa minään loukkauksena. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän pettymyksesi, mutta jos tosiaan lähes koskaan sulle ei sovi, on mielestäni ihan luonnollista, ettei sua enää juuri kutsutakaan mihinkään, koska et kuitenkaan todennäköisesti tule. Tai sitten sun kohdallasi tulemisesi on aina kiinni siitä, saatko vaihdettua työvuoroa vai et, eli tulemisesi on aina enemmän tai vähemmän epävarmaa. Ei tuota kannata ottaa minään loukkauksena. 

Kyllä minä otan loukkauksena, koska minä en asialle voi mitään. Eri juttu, jos en tulisi siitä syystä, kun ei huvita tai kiinnosta, mutta kyse ei ole sellaisesta. Minun täytyykin kysyä voiko joku oikeasti kuvitella, että työni on vain tekosyy, että kuvitteleeko joku, etten halua tulla :( ap

Minä seurustelin joskus miehen kanssa, joka ei yhtään ymmärtänyt työtäni ja valitti siitä, kun arkivapaillani halusin tehdä niitä asioita mitä hän teki viikonloppuisin ja nämä kyseiset ystävät olivat silloin järkyttyneitä, että millainen mies onkaan... Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän pettymyksesi, mutta jos tosiaan lähes koskaan sulle ei sovi, on mielestäni ihan luonnollista, ettei sua enää juuri kutsutakaan mihinkään, koska et kuitenkaan todennäköisesti tule. Tai sitten sun kohdallasi tulemisesi on aina kiinni siitä, saatko vaihdettua työvuoroa vai et, eli tulemisesi on aina enemmän tai vähemmän epävarmaa. Ei tuota kannata ottaa minään loukkauksena. 

Kyllä minä otan loukkauksena, koska minä en asialle voi mitään. Eri juttu, jos en tulisi siitä syystä, kun ei huvita tai kiinnosta, mutta kyse ei ole sellaisesta. Minun täytyykin kysyä voiko joku oikeasti kuvitella, että työni on vain tekosyy, että kuvitteleeko joku, etten halua tulla :( ap

Ei kannata ottaa loukkauksena. Ilmeisesti sulle kutsun saaminen on jokin ystävyyden osoitus, vaikka et oikeasti tee kutsulla yhtään mitään, koska et pääse työsi vuoksi menemään. Ei pidä ajatella niin. Ystäväsi ovat tottuneet siihen, että sinun kutsumisesi on turhaa.  Koska sulla on vuorotyö, järjestä itse illanistujaisia tai ehdota ystävien tapaamista silloin, kun sulla on jo tiedossa vapaa viikonloppu. En usko kenenkään kuvittelevan, että työsi on tekosyy vaan he ajattelevat, että sinä ehdotat tapaamisia silloin, kun sun vuorotyöhösi se sopii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän pettymyksesi, mutta jos tosiaan lähes koskaan sulle ei sovi, on mielestäni ihan luonnollista, ettei sua enää juuri kutsutakaan mihinkään, koska et kuitenkaan todennäköisesti tule. Tai sitten sun kohdallasi tulemisesi on aina kiinni siitä, saatko vaihdettua työvuoroa vai et, eli tulemisesi on aina enemmän tai vähemmän epävarmaa. Ei tuota kannata ottaa minään loukkauksena. 

Kyllä minä otan loukkauksena, koska minä en asialle voi mitään. Eri juttu, jos en tulisi siitä syystä, kun ei huvita tai kiinnosta, mutta kyse ei ole sellaisesta. Minun täytyykin kysyä voiko joku oikeasti kuvitella, että työni on vain tekosyy, että kuvitteleeko joku, etten halua tulla :( ap

Ei kannata ottaa loukkauksena. Ilmeisesti sulle kutsun saaminen on jokin ystävyyden osoitus, vaikka et oikeasti tee kutsulla yhtään mitään, koska et pääse työsi vuoksi menemään. Ei pidä ajatella niin. Ystäväsi ovat tottuneet siihen, että sinun kutsumisesi on turhaa.  Koska sulla on vuorotyö, järjestä itse illanistujaisia tai ehdota ystävien tapaamista silloin, kun sulla on jo tiedossa vapaa viikonloppu. En usko kenenkään kuvittelevan, että työsi on tekosyy vaan he ajattelevat, että sinä ehdotat tapaamisia silloin, kun sun vuorotyöhösi se sopii. 

Kyllä olen pitänytkin illanistujaisia, kun minulla on vapaata ja olen ihan silminnähden onnellinen siitä, jos joku ystävän järjestämä illanvietto osuu juuri vapaaseen viikonloppuun. Tiedän, että se voi olla ystäville aina kurja kommentti "yritän toivoa siihen viikonloppuun vapaata" ja olen ihan aidosti todella pettynyt, jos toive ei mene läpi tai en saa vaihdettua työkaverin kanssa... Ap

Minä lakkasin pyytämästä ystävääni enää mihinkään, koska teki hoitajana sijaisuuksia ja aina sovitut menot peruuntui, kun hän saikin työvuoron. Ei kiva kun liput ostettu, lapsenvahti hommattu ja kaveri peruu.

Etkö voi sanoa suoraan kavereillesi, että laittakaa vain kutsua tulemaan että se ilahduttaa sinua vaikket sitten pääsekään osallistumaan.

Luulen, että monikin vuorotyötä tekevä "kamppailee" samojen asioiden kanssa... Tasaista päivätyötä tekevät ihmiset eivät ymmärrä. Kyllä siinä varmasti monenkin sosiaalinen elämä kärsii... Itse teen päivätyötä ja kutsun kyllä jokaisen ystäväni juhliini, vaikka tiedän, että osalla heistä on vuorotyö enkä ole ikinä kuvitellut, että joku pitäisi työvuorojaan jonain tekosyinä.

Itse olen lakannut kutsumasta erästä vuorotyötä tekevää ystävääni, koska hänelle ei juuri koskaan sovi. Tai sitten on niin väsynyt, että peruuttaa viime tipassa tulemisensa. Ymmärrän kyllä asian, ja pidän häntä silti ystävänäni. En vain enää kutsu häntä, niin vältytään molemmat kieltäytymisen tuomalta pettymykseltä.

Ymmärrän tuskasi, ap. Joidenkin päivätyötä tekevien ihmisten on hämmästyttävän vaikea edes yrittää ymmärtää vuorotyöläisen todellisuutta. Ei, minä en voi lähteä baarikierrokselle kun seuraavana päivänä menen aamuseitsemäksi töihin. En, vaikka kuinka jankkaisit, että kyllähän perjantaina voi lähteä. Se työvuoro on ihan yhtä todellinen ja aikaisin kuin sinun arkivuorosi.

Tai kun joku lähettää viestin kello 15 ja kerron heränneeni juuri. "Mitä, kellohan on kolme?!" Niin, olin yövuorossa ja pääsin nukkumaan yhdeksältä. "Mutta kolme, eikö vähempikin riittäisi..." Ei, sillä kyseessä ovat minun yöuneni. Jossain vaiheessa ne on nukuttava. Kuten sinä nukut öisin.

Tsemppiä, ap. Minä en tee enää kolmivuoroa sillä se todellakin haittaa elämänlaatua ihan kohtuuttomasti. Vapaa-aika ei ole samanlaista kun elää aivan eri rytmissä kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Minä lakkasin pyytämästä ystävääni enää mihinkään, koska teki hoitajana sijaisuuksia ja aina sovitut menot peruuntui, kun hän saikin työvuoron. Ei kiva kun liput ostettu, lapsenvahti hommattu ja kaveri peruu.

Niin no, tuossa tapauksessa ystäväsi olisi voinut sanoa, että tuolloin ei sovi, koska on sovittu meno. Aivan eri asia...

Kurja tilanne. Ihmisluonnolle on tyypillistä, että torjunta ottaa koville. Itsekin ajattelen helposti, etteivät kutsuni tai pyyntöni ole toivottuja, jos toinen kieltäytyy kerran toisensa jälkeen.

Itselläni on toisenlainen rytmi: yrittäjänä minulla saattaa olla useamman kuukauden putkia, jolloin teen absurdin määrän työtä ja kaikki vapaa-aika menee lepäämiseen. Kohtalotoverit ymmärtävät. Muille itselleni tärkeille ihmisille laittelen sitten viestejä, kun aikaa on taas enemmän, ja tapaamisetkin järjestyvät pikku hiljaa.

Olen myös kuullut, kun eräs anoppi oli aivan järkyttynyt, kun hoitajana työskennellyt miniä joutui olemaan jouluaaton töissä... Että eikö ajattele yhtään lapsiaan ja perhettään, kun täytyy rahanahneena töihin mennä :D ei tainnut anoppi tietää, että joskus se nakki napsahtaa myös niille perheellisille ihmisille jouluna ja ne potilaat on hoidettava myös jouluna.

Sitten jotkut kehtaavat vielä ihmetellä, miksi pitää maksaa lisiä... Monestikaan ne lisät (varsinkaan hoitoalalla tai kaupanalalla) eivät ole sellaisia, että ne jotenkin korvaisivat tarpeeksi sitä menetettyä vapaa-aikaa ja sosiaalista elämää... Juu on toki töitä, jossa yhdestä viikonlopusta saat tyyliin viikon palkan ja se onkin kannattavaa, mutta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän pettymyksesi, mutta jos tosiaan lähes koskaan sulle ei sovi, on mielestäni ihan luonnollista, ettei sua enää juuri kutsutakaan mihinkään, koska et kuitenkaan todennäköisesti tule. Tai sitten sun kohdallasi tulemisesi on aina kiinni siitä, saatko vaihdettua työvuoroa vai et, eli tulemisesi on aina enemmän tai vähemmän epävarmaa. Ei tuota kannata ottaa minään loukkauksena. 

Kyllä minä otan loukkauksena, koska minä en asialle voi mitään. Eri juttu, jos en tulisi siitä syystä, kun ei huvita tai kiinnosta, mutta kyse ei ole sellaisesta. Minun täytyykin kysyä voiko joku oikeasti kuvitella, että työni on vain tekosyy, että kuvitteleeko joku, etten halua tulla :( ap

Ei kannata ottaa loukkauksena. Ilmeisesti sulle kutsun saaminen on jokin ystävyyden osoitus, vaikka et oikeasti tee kutsulla yhtään mitään, koska et pääse työsi vuoksi menemään. Ei pidä ajatella niin. Ystäväsi ovat tottuneet siihen, että sinun kutsumisesi on turhaa.  Koska sulla on vuorotyö, järjestä itse illanistujaisia tai ehdota ystävien tapaamista silloin, kun sulla on jo tiedossa vapaa viikonloppu. En usko kenenkään kuvittelevan, että työsi on tekosyy vaan he ajattelevat, että sinä ehdotat tapaamisia silloin, kun sun vuorotyöhösi se sopii. 

Kyllä olen pitänytkin illanistujaisia, kun minulla on vapaata ja olen ihan silminnähden onnellinen siitä, jos joku ystävän järjestämä illanvietto osuu juuri vapaaseen viikonloppuun. Tiedän, että se voi olla ystäville aina kurja kommentti "yritän toivoa siihen viikonloppuun vapaata" ja olen ihan aidosti todella pettynyt, jos toive ei mene läpi tai en saa vaihdettua työkaverin kanssa... Ap

Mutta ymmärrät, että olet aina kaikkien yhteisten juttujen musta hevonen eli sun tulemisesi on epävarmaa. Joskus voi olla järjestelyjen kannalta oleellista, onko osallistujia parillinen vai pariton määrä. Jos aina pitää varautua siihen, että sinäkin tulet, mutta et juuri koskaan kuitenkaan tule, se hankaloittaa asioita. 

Mä en ole tehnyt kolmivuorotyötä, mutta kun ryhdyin yrittäjäksi, tein 6-päiväistä työviikkoa ja usein sunnuntaisinkin jotain yritykseen liittyviä asioita. En usko, että kukaan ystävistäni ajatteli, että en haluaisi tavata heitä tai osallistua heidän järjestämiinsä juttuihin vaan jokainen tajusi, että elämäntilanteeni on ihan erilainen kuin heillä. Vasta, kun pystyin palkkaamaan ensimmäisen työntekijän, mun ei tarvinnut itse olla joka lauantai töissä. En mä loukkaantunut, että ystäväni järjestivät yhteisiä juttuja kutsumatta mua mukaan. Ja mä sentään alussa kutsun saadessani sanoin, että en pääse tulemaan enkä antanut kutsujan jäädä odottelemaan, pääsisinkö vai en. 

No voi voi.

Ehkä kannattaisi kysellä näiltä ystäviltä enemmän, että mikä juttu ja onko tosiaan syy vuorotyössäsi vai jossain muussa?

Vierailija kirjoitti:

Sitten jotkut kehtaavat vielä ihmetellä, miksi pitää maksaa lisiä... Monestikaan ne lisät (varsinkaan hoitoalalla tai kaupanalalla) eivät ole sellaisia, että ne jotenkin korvaisivat tarpeeksi sitä menetettyä vapaa-aikaa ja sosiaalista elämää... Juu on toki töitä, jossa yhdestä viikonlopusta saat tyyliin viikon palkan ja se onkin kannattavaa, mutta...

Tää keskustelu muuten nauratti mua ihan aidosti silloin kun se oli kovasti pinnalla. "Sunnuntai on päivä muiden joukossa, lisät pois!" huutaa kultalusikka per.seessä syntynyt kokoomuspoliitikko, joka ei ole ikänään ainuttakaan sunnuntaivuoroa tehnyt. Ja muut monen tonnin palkkaa nostavat päivätyötä tekevät kansanedustajat komppaavat että niinhän se on, ei siitä mitään ekstramaksua pidä maksaa!

Tällaiset ihmiset kun tekisivät vaikka muutaman kuukaudenkin vuorotyötä niin he ymmärtäisivät, että sunnuntaivapaa ei todellakaan ole sama kuin vaikkapa tiistaivapaa. Kolmivuorotyöntekijöitä on kyllä paljon, mutta yhteiskunta pyörii siitä huolimatta viikonloppurytmissä. Et voi osallistua kaveriporukan lauantaiseen illanviettoon tiistaina. Et saa ketään lähtemään kahdeksi päiväksi mökille keskiviikkona. Tapahtumat ja keikat eivät odottele sinun arkivapaitasi. Baarit eivät pääkaupunkiseutua lukuunottamatta ole välttämättä edes auki arkisin, mutta viikonloppuisin tanssilattia on täynnä. Myöskään kouluikäisten lasten vapaa-aika ei siirry siihen vuorotyöläisvanhemman vapaa-aikaan.

Tuo lisät pois-keskustelu on yksi absurdeimmista poliitiikkaper.seilyistä mihin olen koskaan törmännyt.

/12