Minua ei pyydetä enää mihinkään...
Teen siis vuorotöitä, jonka takia vapaat viikonloput ovat harvinaista herkkua ja näin ollen monet juhlat on jääneet väliin tai siitä on tullut joku pikavisiitti, kun seuraavana päivänä pitää mennä taas töihin... Aina olen pahoitellut ja ollut ihan aidosti pettynyt ja olen aina osallistunut kuitenkin kimppalahjoihin ym.
Nyt olen huomannut esimerkiksi facen kautta, kuinka on ollut ystävien (tai olen heitä ainakin pitänyt ystävinäni) synttäreitä, valmistujaisia jne. ja minua ei olla kutsuttu. Olen oikeasti loukkaantunut. Minulle on alkanut myös tämän takia tulla viha työtäni kohtaan, että se ns. pilaa elämäni, kun en voi tehdä mitään... Arkivapaina ystävien tapaaminen onnistuu harvoin, sillä he ovat päivät töissä ja illat sitten omia kotijuttuja jne.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuskasi, ap. Joidenkin päivätyötä tekevien ihmisten on hämmästyttävän vaikea edes yrittää ymmärtää vuorotyöläisen todellisuutta. Ei, minä en voi lähteä baarikierrokselle kun seuraavana päivänä menen aamuseitsemäksi töihin. En, vaikka kuinka jankkaisit, että kyllähän perjantaina voi lähteä. Se työvuoro on ihan yhtä todellinen ja aikaisin kuin sinun arkivuorosi.
Tai kun joku lähettää viestin kello 15 ja kerron heränneeni juuri. "Mitä, kellohan on kolme?!" Niin, olin yövuorossa ja pääsin nukkumaan yhdeksältä. "Mutta kolme, eikö vähempikin riittäisi..." Ei, sillä kyseessä ovat minun yöuneni. Jossain vaiheessa ne on nukuttava. Kuten sinä nukut öisin.
Tsemppiä, ap. Minä en tee enää kolmivuoroa sillä se todellakin haittaa elämänlaatua ihan kohtuuttomasti. Vapaa-aika ei ole samanlaista kun elää aivan eri rytmissä kuin muut.
Minulla on toisin päin. Ei, en lähde "pikkulauantaina" ryyppäämään tai kello kymmen illalla muutamalle vaikka miten vänkäisi koska herään seuraavana aamuna 5:30. Aivan kuten joka aamu viikolla. Se ei kuitenkaan mene joidenkin vuorotyötä tekevien päähän.
Vierailija kirjoitti:
No voi voi.
Näin on. Ihme valitusta. Ap voisi mennä vaikka baariin vapaallaan ja jakaa iloa tuntemattomille, etenkin miehille. Varmasti saisi uusia ystäviä, joille sopisi aikataulut. Se on aina itsestä kiinni se onni.
Valintojen maailma. Ap valitsee olla myrtsi kotona valittava vuorotyöläinen. Antaisi edes palkkansa köyhille tai menisi vapaaehtoistyöhön, mutta kun se oma elintaso on niin tärkeä. Itsekkyys vie ystävät.
Anna niin saat!
Niin se vaan menee. Vuosia olin vuorotöissä, ja juurikin ravintola-alalla. Kaverit oli työkavereita, koska muut olivat vkl vapaalla ja minä töissä. Ikinä ei mihinkään päässyt. Sitten loppuivat kutsut. Tietysti riippuu työnaantajasta onko mitä mahdollisuuksia aina välillä vaihtaa vuoroa. Jossain on, jossain ei. Lopulta kouluttauduin muulle alalle ja nyt on vkl vapaata. sosiaalinen elämä voi hyvin, uusia kavereita on tullut. Kukaan ei tee vkl töitä mistään muusta syystä kun rahasta. Minunkin nykyisessä työpaikassa osa tekee vkl töitä, mutta jos lisät poistettais, niin tuskin kukaan haluaisi. Ihan normaalia että haluaa nähdä muitakin kavereita joskus vapaalla. Ravintolahenksun sunnuntain dokausillat alkaa jossain vaiheessa kyllästyttään ja kun iso osa nyt on vkl vapailla.
JA tähän liittyen oli lehtijuttu jossa pitkään alalla ollut taroilija pohti että sunnuntailisät pitäisi poistaa että ravintolat olisivat auki enemmän sunnuntaisin. Samaan hengenvetoon kyllä sanoi että nämä lisät pitäisi jyvittää peruspalkkaan....