Et osta lapsellesi asuntoa - olet itsekäs?
Kun luin tuota "Tyttäreni kaveri saa asunnon" -ketjua, niin siellä sai käsityksen, että kaikkien vanhempien pitäisi ostaa lapsilleen asunto tai muuten on itsekäs p*ska. Ehkä olen kasvanut, opiskellut ja käynyt töissä köyhissä tai itsekkäissä yhteisössä, kun en tunne kuin yhden henkilön, jolle vanhemmat olisivat olleet noin avokätisiä.
Kommentit (43)
Varmasti löytyy niinkin hyvätuloista porukkaa, jotka sen voi tehdä. Todellisuudessa varmaan monella tuon ikäisten vanhemmilla on vielä omakin asuntolaina maksamatta, sitten ehkä vielä mökki- ja autolainat lisäksi. Ei keskituloisella ole siihen päälle enää mahdollisuuksia ottaa yhtä asuntolainaa lapsen takia.
Ne on erikseen, kenellä on muhkeat perinnöt ja/tai huimat palkat.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan sellaista kuvaa saanut.
Mutta jos on varaa, niin kannattaahan se asunto ostaa ja laittaa lapsi vuokralle. Saa itse rahaa, lapsi saa vakaan vuokranantajan ja todennäköisesti alennettua vuokraa ja kummatkin voittaa.
Ja verottaja nappaa 30% vuokratulosta siitä välistä.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan sellaista kuvaa saanut.
Mutta jos on varaa, niin kannattaahan se asunto ostaa ja laittaa lapsi vuokralle. Saa itse rahaa, lapsi saa vakaan vuokranantajan ja todennäköisesti alennettua vuokraa ja kummatkin voittaa.
Hahmotin tämän jostain syystä niin, että se lapsi vuokrataan, eikä asunto lapselle.
Riippuu varmaan palkasta, osa vanhemmista voi tehdä niin. Omistusasunnoista maksetaan remonttikuluja ym ja ne eivät ole ikuisia, voi tulla tilanne ettei ole mahdollisuutta enää pitää asuntoa - esim. liian pienet tulot. Toivoisi että kaikilla ihmisillä olisi oma laadukas asunto, vuokra-asunnoissakin on paljon ongelmia ja ne eivät ole pysyviä.
Tottakai pitää tehdä niin kuin lapsen kaverin vanhemmatkin tekee. Tottakai!!!
Osa nykypäivän nuorista ja aikuisista ei tule koskaan ottamaan vastuuta omasta elämästään. Curling-vanhemmat petaavat kaiken valmiiksi.
Olet itsekäs. Ensin opiskellaan ja tienataan, sitten mietitään lapsia. Yhteiskunta ei teidän lapsia elätä.
Ei tässä ole ollut varaa ostaa itsellekään asuntoa. Yhdelle kaverilleni osti maanviljelijäisä opiskelija-asunnon metsärahoilla. Kolme vuotta siinä asui pelkän yhtiövastikkeen hinnalla, kun sai myydessään saman mitä oli maksanut itse. Siitä sai sitten käsirahaa seuraavan oman asunnon ostoon, johon piti sitten ottaa lainaakin reilummin. Kieltämättä pikkuisen varakkaampi maajussi oli hän, mutta asuntojen hinnatkin olivat sillä seudulla hyvin kohtuulliset.
ei kaikkea pidä tehdä valmiiksi lapsille. siinä tekee karhunpalveluksen lapselle jos kaikki tulee kuin manulle illallinen, eivät opi ottamaan vastuuta elämästään. tietysti pitää neuvoa, tukea ja auttaa toimimaan itse.
Vierailija kirjoitti:
Olet itsekäs. Ensin opiskellaan ja tienataan, sitten mietitään lapsia. Yhteiskunta ei teidän lapsia elätä.
Olet tyhmä, jos kuvittelet että lapset ovat yhteiskunnan elättejä vain siksi, etteivät vanhemmat osta heille asuntoa. Minun maailmassani se lapsi tienaa ihan itse ne rahansa siihen omistusasuntoon. En minä ole mikään ilmainen pankki, josta saa rahaa ihan mihin vain.
No ei se erityisen kannattavaa edes ole. Ei se kartuta lapsen omaisuutta ja vanhempi saa markkinoita heikompaa tuottoa sijoitukselleen. Mieluummin lapsi vuokraa vapailta markkinoilta ja sijoitetaan lapselle vaikka osakkeisiin, niin että lapsi saa itse mahdolliset arvonnousua, osingot yms. Asumistuki kuitenkin kattaa vuokrasta ison osan, ja voihan sitten vaikka satasella-parilla opiskelijaa avustaa, jos tarpeen. Samoin sen vanhemman kannattaa sijoittaa joko asuntoon, josta voi nyhtää markkinavuokraa, tai vaikka osakkeisiin. Jää enemmän itselle ja tarvittaessa siihen avustamiseen.
Asunto ei myöskään ole nykyhinnoilla kovin hyvä sijoitus. Tulee remontit jne ja arvonnousun varaan en ehkä laskisi.
Vierailija kirjoitti:
ei kaikkea pidä tehdä valmiiksi lapsille. siinä tekee karhunpalveluksen lapselle jos kaikki tulee kuin manulle illallinen, eivät opi ottamaan vastuuta elämästään. tietysti pitää neuvoa, tukea ja auttaa toimimaan itse.
Ei kaikkea tarvitse tehdä valmiiksi, mutta ei tarvi olla niinkään, ettei auta siinä määrin, missä voi. Joutuu se lapsi maksamaan asumisestaan joka tapauksessa itse, oli vanhemmillaan vuokralla tai muuten.
Eikä kaikista jalostu parempia ihmisiä sillä, että asiat on mahdollisimman vaikeita.:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan sellaista kuvaa saanut.
Mutta jos on varaa, niin kannattaahan se asunto ostaa ja laittaa lapsi vuokralle. Saa itse rahaa, lapsi saa vakaan vuokranantajan ja todennäköisesti alennettua vuokraa ja kummatkin voittaa.Ja verottaja nappaa 30% vuokratulosta siitä välistä.
Paljonko on 30% nollasta? Vuokra on tietenkin määritelty niin suureksi, että saa tehdä kaikki remonttivähennykset jne. ja silti niin pieneksi, että sen voisi teoriassa maksaa. Jos vuokra on 670 e/kk ja vastike + lainan korot + asunnon remonttikulut saman verran, niin verottaja ei saa euroakaan.
Huomaa kyllä melkoisen eron, miten meitä 90-luvun alussa ja sitä ennen syntyneitä on kasvatettu kun vertaa nuorempiin. Karkkipäivä oli kerran viikossa ja kalliimpia leluja sai vain joululahjaksi. Ei meidän vanhemmat antaneet meille mitään valmiiksi kun muutimme omillemme. Ok itse sain mummon perintöastiaston mukaani rähjäiseen vuokrayksiöön. Meidät on opetettu pärjäämään itse ja omasta mielestäni se on oikein. Kyllä vanhempien pitää saada se oma elämä vihdoin takaisin, kun lapset lentävät pesästä.
Nykylapsia ja -nuoria hemmotellaan vaikka velkarahalla. On älypuhelimet, tabletit, merkkivaatteet ja kalliit harrastukset ja karkkia saa syödä niin paljon kuin sielu sietää. Sitten viisikymppisenä pitäisi vielä ottaa vielä lisää lainaa ja ostaa lapselle asunto... Voi hyvä luoja...
Anteeksi nyt nuoret. Olen tehnyt lähes 30 v töitä ja kerännyt ihan kohtuullisen sijoitussalkun. Pystyn nyt hieman alle 50v elämään pääomatuloilla. En leveästi, mutta mukavasti. Olen kasvattanut kolme lasta, ja autellut heitä oman elämän alkuun sen verran, mitä olen helposti voinut.
Mutta nyt haluan elää, ja käyttää rahaa ja aikaa itseeni. Jos olisin asuntoja nuorille ostanut, olisin tiukassa velkaloukussa hamaan ikuisuuteen. Tai joutuisin jatkamaan töissä, joita en vaan enää jaksa. Anteeksi itsekkyyteni.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa kyllä melkoisen eron, miten meitä 90-luvun alussa ja sitä ennen syntyneitä on kasvatettu kun vertaa nuorempiin. Karkkipäivä oli kerran viikossa ja kalliimpia leluja sai vain joululahjaksi. Ei meidän vanhemmat antaneet meille mitään valmiiksi kun muutimme omillemme. Ok itse sain mummon perintöastiaston mukaani rähjäiseen vuokrayksiöön. Meidät on opetettu pärjäämään itse ja omasta mielestäni se on oikein. Kyllä vanhempien pitää saada se oma elämä vihdoin takaisin, kun lapset lentävät pesästä.
Nykylapsia ja -nuoria hemmotellaan vaikka velkarahalla. On älypuhelimet, tabletit, merkkivaatteet ja kalliit harrastukset ja karkkia saa syödä niin paljon kuin sielu sietää. Sitten viisikymppisenä pitäisi vielä ottaa vielä lisää lainaa ja ostaa lapselle asunto... Voi hyvä luoja...
Olen syntynyt 1979 ja kun lähdin opiskelemaan, vanhempani ostivat minulle yksiön. Samalla tavalla isälleni oli ostettu asunto joskus 60-luvulla, joten ei tuo nyt mitenkään tuore ilmiö ole. Erona on vain se, että nyt asunnon voi ostaa olemattomalla lainankorolla, kun vielä 80-luvulla asuntolainan korko% oli 15 pinnassa. Oma esikoinen on nyt 14v ja hänelle tullaan asunto ostamaan. Tai oikeastaan käyttöönsä eli sijoitukseksi.
Usko tai älä, pärjätä voi silloinkin, kun vanhemmat vähän tasoittavat tietä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa kyllä melkoisen eron, miten meitä 90-luvun alussa ja sitä ennen syntyneitä on kasvatettu kun vertaa nuorempiin. Karkkipäivä oli kerran viikossa ja kalliimpia leluja sai vain joululahjaksi. Ei meidän vanhemmat antaneet meille mitään valmiiksi kun muutimme omillemme. Ok itse sain mummon perintöastiaston mukaani rähjäiseen vuokrayksiöön. Meidät on opetettu pärjäämään itse ja omasta mielestäni se on oikein. Kyllä vanhempien pitää saada se oma elämä vihdoin takaisin, kun lapset lentävät pesästä.
Nykylapsia ja -nuoria hemmotellaan vaikka velkarahalla. On älypuhelimet, tabletit, merkkivaatteet ja kalliit harrastukset ja karkkia saa syödä niin paljon kuin sielu sietää. Sitten viisikymppisenä pitäisi vielä ottaa vielä lisää lainaa ja ostaa lapselle asunto... Voi hyvä luoja...
Olen syntynyt 1979 ja kun lähdin opiskelemaan, vanhempani ostivat minulle yksiön. Samalla tavalla isälleni oli ostettu asunto joskus 60-luvulla, joten ei tuo nyt mitenkään tuore ilmiö ole. Erona on vain se, että nyt asunnon voi ostaa olemattomalla lainankorolla, kun vielä 80-luvulla asuntolainan korko% oli 15 pinnassa. Oma esikoinen on nyt 14v ja hänelle tullaan asunto ostamaan. Tai oikeastaan käyttöönsä eli sijoitukseksi.
Usko tai älä, pärjätä voi silloinkin, kun vanhemmat vähän tasoittavat tietä.
Ei ehkä tuore ilmiö, mutta mahdollista onnekkaalle marginaaliryhmälle. Tiedän yhden tyypin joka osti asunnon 4-vuotiaalle lapselleen Oulusta, jotta saa asua opintojen aikaan siinä ilmaiseksi. No, tytär lähti Australiaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan sellaista kuvaa saanut.
Mutta jos on varaa, niin kannattaahan se asunto ostaa ja laittaa lapsi vuokralle. Saa itse rahaa, lapsi saa vakaan vuokranantajan ja todennäköisesti alennettua vuokraa ja kummatkin voittaa.Ja verottaja nappaa 30% vuokratulosta siitä välistä.
Paljonko on 30% nollasta? Vuokra on tietenkin määritelty niin suureksi, että saa tehdä kaikki remonttivähennykset jne. ja silti niin pieneksi, että sen voisi teoriassa maksaa. Jos vuokra on 670 e/kk ja vastike + lainan korot + asunnon remonttikulut saman verran, niin verottaja ei saa euroakaan.
Ei sillä ole mitään väliä vaikka nappaakin 30% tuloista. Siitä helposti saa silti 2000e+ lisätuloja vuodessa.
En minä ainakaan sellaista kuvaa saanut.
Mutta jos on varaa, niin kannattaahan se asunto ostaa ja laittaa lapsi vuokralle. Saa itse rahaa, lapsi saa vakaan vuokranantajan ja todennäköisesti alennettua vuokraa ja kummatkin voittaa.